hah..viime viikko oli tosi huono. jossain ihme mielenhäiriössä päätin sitten hakea apua,mikä oli varmaan hyvä asia (siitä on kaksi vuotta kun lopetin terapian jossa kävin anoreksian vuoksi, ja n.kaksi vuotta olenkin sitten sairastanut vaihtelevaa bulimiaa)...Huomenna on lääkäri aika, ja en voi sanoin kuvailla kuinka paljon pelottaa. En osaa kuvitella millasia vaurioita oon aiheuttanu...Ja eniten turhauttaa se, että en oo varma oonko sittenkään vielä valmis lopettamaan. Mutta tiedän että jos en huomenna mene sinne lääkäriin, seuraava kertaa siirtyy luultavasti taas vuodella ja tulee oleen vielä vaikeempi!
Kuinka moni on muuten sitä mieltä että on saanut pientäkään apua terapiasta tai ravitsemusterapeutilta??? Itse en kokenut sen auttavan lievän anoreksiani aikana, koska en yksinkertaisesti saanut suutani siellä auki. Mutta toivon että nyt kävisi toisin. Muuten elämä sujuu ihan hyvin...seurustelen ja ystävyyssuhteetkin on kohentunu. Ja kesäkin tulossa....En halua hukata koko nuoruuttani,enkä vrsinkaan satuttaa enää lähimmäisiäni...
Toiveikasta kevättä kaikille! -17v,166-54-
Kuinka moni on muuten sitä mieltä että on saanut pientäkään apua terapiasta tai ravitsemusterapeutilta??? Itse en kokenut sen auttavan lievän anoreksiani aikana, koska en yksinkertaisesti saanut suutani siellä auki. Mutta toivon että nyt kävisi toisin. Muuten elämä sujuu ihan hyvin...seurustelen ja ystävyyssuhteetkin on kohentunu. Ja kesäkin tulossa....En halua hukata koko nuoruuttani,enkä vrsinkaan satuttaa enää lähimmäisiäni...
Toiveikasta kevättä kaikille! -17v,166-54-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä, että hait apua. Liian harva uskaltaa. Itse olen käynyt nyt vuoden terapiassa masennuksen ja syömishäiriöiden takia. En tiedä, onko puhumisesta mitään "kouriintuntuvaa" apua ollut, mutta kun uskaltaa avata suunsa niin loppujen lopuksi tuntuu hyvältä puhua jollekin, joka ei tuomitse ja osaa asiansa...
Hyvää jatkoa sulle!