Eli mul on ollu jo noin 3 vuotta syömishäiriö joka on nyt jo hellittäny. Oon ollu hoidossa ja puol vuotta sairaalassa ja painoa nostettu 20 kg pakottamalla syömään sen 3000 kcal vastentahtoisesti. Ymmärrän nyt et joskus olin alipainonen ja huonos kunnos mut nyt mitat 165/59 ja silti mun vanhemmat vielä kattoo tarkkaan mitä syön ja mun on pakko syödä 2500 kcal :( Mun liikuntaaki rajotetaan viäki ja saan kävellä päiväs vaa jotai 1h 15 min.
Onko tää kaikki tarpeen !? Oon läski, haluisin olla laihempi mut joudun syömää noin paljon vaik en oo ees kauheen laiha ja sairas.
Kyl mä kuitenki oon liikkunu enemmä sillon kun kukaa ei oo kotona jopa 3h päiväs ja jotkut päivät syön vähemmän. Mut kun vanhemmat on kotona nii mua vaan valvotaa.
Miks en vois syödä vähän vähemmä kun oon jo normaalis painos.
Oon 14 ja anteeks jos ketään ei kiinnosta mutta pakko mul on jonnekki tulla purkaa ärsytystä.
Onko tää kaikki tarpeen !? Oon läski, haluisin olla laihempi mut joudun syömää noin paljon vaik en oo ees kauheen laiha ja sairas.
Kyl mä kuitenki oon liikkunu enemmä sillon kun kukaa ei oo kotona jopa 3h päiväs ja jotkut päivät syön vähemmän. Mut kun vanhemmat on kotona nii mua vaan valvotaa.
Miks en vois syödä vähän vähemmä kun oon jo normaalis painos.
Oon 14 ja anteeks jos ketään ei kiinnosta mutta pakko mul on jonnekki tulla purkaa ärsytystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huomaa selvästi, että et ole tyytyväinen tilanteeseesi. Ei varmaan auta muu kuin muuttaa omaan kämppään. Siellä kukaan ei vahdi sinua ja saat elää vapaasti niin kuin haluat.
Moikka!
Todella mukava kuulla, että syömishäiriösi on alkanut jo hellittää. Monia ajatuksia varmasti on edelleen mielessäsi ja niiden kanssa voikin joutua työskentelemään pitkän aikaa, mutta jaksamista sinulle toipumiseen!
Valvomisesi kertoo vanhempiesi huolesta, koska he välittävät sinusta ja ovat sinusta huolissaan. Se voi tuntua tungettelevalta ja vapauttasi rajoittavalta, mutta ilkeyttään en usko, että he sitä tekevät. Oletko puhunut vanhempiesi kanssa rauhassa asiasta ilman suuria tunteen purkauksia? Liika vapauden rajoittaminen luonnollisesti herättää vihaa ja vastarintaan ja missään nimessä toiveena ei ole se, että vointisi lähtee huononemaan. Luottamuksen takaisin saaminen, että ''kyllä minä pärjään'' vie pitkään, mutta sinulla on mahdollisuus osoittaa olevasi luottamuksen arvoinen. Siihen auttaa puhuminen, omien ajatusten ulos tuominen ja se, että osoitat, ettet suistu enää syömishäiriön vietäväksi. Se kuitenkin vie aikaa, kuten sanoin, mutta ole kärsivällinen.
Selkeästi syömishäiriö kummittelee yhä mielessäsi, koska ajattelet olevasi läski ja haluaisit olla laihempi. Suosittelen pysähtymään näiden ajatusten äärelle ja pohtimaan, miksi ajattelet näin? Olisinko kuitenkin tarpeeksi riittävä tällaisena kuin olen? Olet nuori ja sinulla on mahtava elämä edessäsi. Kuulostaa siltä, että sinun olisi hyvä päästä puhumaan näistä kaikista ajatuksistasi joko ammattilaiselle tai sitten meille Syömishäiriöliitolla. Olet ollut sairaalassa ja toivon mukaan hoitokontaktisi ovat yhä olemassa :) Mikäli kontakteja ei enää ole, rohkaisisin sinua menemään koulusi terveydenhoitajalle ja vaatimaan pääsyä esimerkiksi lääkärille tai koulupsykologille :) Sinulla on paljon kokemuksia hoitohenkilökunnasta eivätkä kokemukset välttämättä ole olleet aina hyviä, mutta puhumisen voima on uskomaton!
Syömishäiriöliitto ja sen paikallisyhdistykset tarjoavat myös apua ja tukea syömishäiriöistä toipumiseen. Alla on hyödyllisiä linkkejä, joihin on hyvä tutustua! Lisäksi meidät löytää ig:stä @lounaissuomensyli ja @syomishairioliitto
https://syomishairioliitto.fi/
https://www.syliin.fi/
Jaksamista sinulle jatkoon ja ärsytystä on hyvä purkaa! Tärkeää olisi myös, että sinulla olisi jokin turvallinen terveyttäsi tukeva taho, jolle voisit ärsytystäsi purkaa ja yhdessä etsiä ratkaisuja.
terkuin
Petra/Lounais-Suomen Syömishäiriöyhdistys ry