Ystäväni pakoilee kaikkia ikäviä asioita. Hän ei myönnä sellaisten olemassaoloa välttelee totuuksia eikä pysty puhumaan niistä. Hän käyttää myös paljon aikaa tietokonepeleihin ilmeisesti sysätäkseen ongelmat pois. Voiko tämä olla merkki mielenterveyden sairaudesta että pakenee todellisuutta niin laajasti?
Mistä kertoo todellisuutta pakoilu?
Anonyymi
232131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyseessä ei nyt varmasti ole mielenterveyden ongelma, vaan pikemminkin ahdistus ja luultavasti yleistynyt ahdistuneisuus häiriö. En ole ammattilainen mutta uskon näin olevan. Vaikuttaa sille, että hän pakenee hyvin tehokkaasti reaalimaailmaa omaan kuplaansa, koska muuten ei jaksa eikä kestä.
Syy siihen että joku on ahdistunut ja oireilee noinkin voimakkaasti, pitäisi kyllä miettiä ammatti-ihmisen kanssa. Noin elämästä tulee varsin tuskallista. Voisitko ajatella puhua hänelle avun hakemisesta?https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00555
Olen yrittänyt tarjota apua ja hänelle järjestettiin kerran terapeuttikin mutta hän ei mennyt eikä ota mitään apua vastaan.
Hän mieluummin valehtelee asioista jotka on ikäviä, vitkastelelee niiden kohtaamista. Hän valehtelee melkein kaikesta työpaikastakin ja raha- asioista. Milestäni hän on ymmärrystä vaille monessa asiassa ja tarvitsee apua mutta väkisin ei häntä hoitoon saa.
Puhuminen myös ahdistaa häntä ja hän välttelee ja kertoo tekosyiksi valheita. Hänellä on myös tosi huono muisti ja valheet menee sekaisin
Yleiseen ahdistuneisuushäiriöön ei varmaan jatkuva valehtelu vastuuttomuus ja tosiasioiden pakoilu liity. Hän vaikuttaa patologiselle valehtelijalle. Narsistithan ovat sellaisia. Epäilen kyllä jotain vakavaa mielenterveyden ongelmaa / sairautta. Hänellä on myös suureellisia väitteitä väittää että on rikas jne vaikka on oikeesti varmaan kohta ulosotossa . Kun soitan hänelle hän valehtelee koko ajan. Bäittää olevanda mm töissä mutta ei kerro missä töissä koska työtä ei ole oikeasti. Miten hänet saisi hukkaamiskieltoon? Tuntuu että hän on ymmärrystä vaille.
Anna hänen elää elämäänsä.
Sellaisten+jotka+ovat+nuorena+tykänneet+pelaamisesta+kannattaa+jatkaa+sitä+vanhempanakin,+jos+mahdollista+koska+he+saavat+siitä+mielihyvää+ja+onnistumisen+kokemuksia+(kuten+mistä+tahansa+muusta+harrastuksesta).+Lisäksi+se+tietty+vapauttaa+ajatukset+"itsestä"+muualle+(kuten+mikä+tahansa+muu+harrastus).+Hyvä+harrastus+kunhan+siihen+ei+käytä+vuodesta+toiseen+tuntikausia+päivässä.+Siinä+menee+jo+kroppa+niin+huonoon+kuntoon+että+ei+enää+tajua+mitä+terveenä+oleminen+tuntuu.+Vertauksena+kuvittele+että+jos+lenkkeilisit+ja+kävelisit+vaikka+30+km+viikossa,+ja+hapenottokykysi+paranisi+sen+seurauksena+parissa+vuodessa+20%+niin+kaikki+toimisi+paremmin,+mielihyvää+saisi+asioista+enemmän,+energiaa+olisi+enemmän,+stressiä+paljon+vähemmän.+yms.+Sopivasti+pelaaminen+on+huippujuttu+mutta+koko+ajan+pelaaminen+on+hirmu+huono+juttu.
Itse pakoilen myös ikäviä asioita ja ulkomaailmaa. Olen taloni yhdessä huoneessa päivät. Täällä saan tehdä kaikkea mikä saa unohtamaan muun maailman kuten pelata, katsoa elokuvia, lukea ja olla netissä.
Kun poistun täältä niin kaikki velvollisuudet jne lyö naamalle. Kun palaan tänne niin ei ole mitään hätää.
Nykyisin on aikuisia, jotka ovat tavallaan jääneet teini-ikään. Tykkäävät pelailla, ovat ehkä ylisuojelevien vanhempien elätettäviä edelleen. Heidän ongelmansa on hemmottelevat vanhemmat.
Pelkästään omassa tuttavapiirissäni on useampia 25-35 -vuotiaita prinssejä ja prinsessoita, jotka eivät suostu ottamaan vastuuta omasta elämästään. Valehtelevat itselleen, ystävilleen ja vanhemmilleen sekä tietysti työvoima- ym. viranomaisille. Joillakin on jopa puoliso ja lapsia, mutta edelleen elellään vanhempien varassa, koska mikään opiskelu tai työnteko ei jaksa pidempään kiinnostaa.
Hyvin ongelmallista, oletko puhunut asiasta jollekin lääkärille? Maaseudulla ennen oli hyvin yleistä, että talossa asui isovanhemmat, vanhemmat ja lapset, joskus jopa lastenlastenlapset. Vähävaraisuus ja sisäsiittoisuus olivat tekijöinä ilmiön syntyvyyteen.
Voi sentään, nykypäivän opiskelleet, menestyvät, vauraat vanhemmat ovat matkustelleet ja monet heistä ovat hankkineet puolisonkin ulkomailta. Monesti juuri kunnianhimoiset vanhemmat helikopteroivat lapsukaisensa piloille. Tehdään muksun koulutehtävät, haukutaan yhteyttä ottavat opettajat ja tarvittaessa uhkaillaan lapsen koulutovereita. Opintoputken päätteeksi hoidetaan päättötyö nuorelle lahjaksi siinä missä autot ja asunnotkin. Ja kun hellitty kultamussukka ei löydä itselleen työpaikkaa, räätälöidään sellainen iskän tai äipän työpaikalle. Toki vain siinä tapauksessa, että aikuinen lapsi suostuu käymään töissä. Muutoin tyydytään vain ostamaan hänelle kämppä ja kysytään paljonko kuukausirahaa hän tarvitsee. Mikäli keski-ikäistynyt lapsi perheellistyy, pyritään rahoittamaan koko poppoon kulut. Tämä ei ole mitään utopiaa, vaan täyttä totta monille suomalaisille.
Mitä pahaa tuossa on, oletko vaan kade? Kurttunaama :-(
En kirjoittanut tuota 17:08 juttua mutta otan kantaa siihen.
Ei voi tietää onko ollut kateutta vai mitä lie. Mun mielipide on kuitenkin se että aivan sama jos jollain vanhemmat kustantaa kaiken mutta mun mielestä se ei ole hyvä koska nuori ei silloin opi ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Jossain vaiheessa se vanhempien tuki kuitenkin lakkaa, jos ei muuten niin heidän kuollessaan esim. vanhuuteen.
Ihmisen, joka on jatkuvasti saanut tukea, rahallista ym. vanhemmiltaan, on vaikea tuen lakattua tottua ja oppia itsenäiseen elämiseen ja pärjäämiseen omillaan.
Ehkä vaikuttaa oudolta etenkin heistä joita jatkuvasti autetaan vaikka kotoa päin, mutta kun tämä on faktaa.
Itse en ole kateellinen, en edes voi olla koska mullakin oli aikoinaan ns. huonot ajat ja vanhempani olivat tukena, ajoittain myös rahallisesti.
Mutta kun sain asiani järjestykseen ja kasvoin viimein aikuiseksi niin itse halusin alkaa kantaa vastuun omasta itsestäni.
On tärkeää edes yrittää pärjätä omillaan, ja jos ei pärjää niin sitten reilusti myöntää se ja ottaa apua vastaan jos sitä tarjotaan.
On luonnollista, että vanhemmat mahdollisuuksien mukaan tukevat lastaan, mikäli tämä joutuu esim. työttömäksi. Epäterveen riippuvuuden ja hyötymisen puolelle mennään, jos aikuista lasta ei huvita tai kiinnosta ottaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan tai vanhempi huolehtii täysi-ikäisestä jälkeläisestään kuin tämä olisi yhä lapsi. Nämä kuviot kääntyvät todella surullisiksi silloin, kun vanhemmat alkavat itse tarvita apua, jota hellitty keski-ikäinen lapsi ei voi käsittää. Vanhempi ohjautuu jossain vaiheessa yhteiskunnan vanhuspalveluiden piiriin, mutta keski-ikäiselle lapsukaiselle itsenäistyminen voi olla todella tuskaista.
Miksi pelailijat määritellään jääneen teini-ikään. Miten pelailu on haitallisempaa kuin telkkarin kattelu. Eikö vastaavasti ne jotka katsoo telkkaria kaikki illat, ole hypänneet ennenaikaisesti vanhuuteen. Pelata voi muunkin ikäinen kuin teini. Jotenkin telkkarin kattelu on aikiusiässä on määritelty yleisesti hyväksyttävämmäksi kuin pelaaminen.
Noh ei kannata hermostua ihan hyvillä mielin voit pelailla vaikka oletkin jo aikuinen. Mitä peliä tänään ajattelit pelata?
Homerun on aika siisti ja PES09 ja Jefupelit.
Pelaaminen sinällään ei ole ongelma, vaan elämänhallinnan puuttuminen ja tosiasioiden pakoilu.
Valitettava tosiasia on että mitä kauemmin todellisuutta pakenee, sen vaikeampi on päästä siihen kiinni. Kun ei pysty ikäviä asioita kohtaamaan vaan yrittää niitä välttää niin ajan myötä muuttuu koko ajan vaikeammaksi.
Suosittelen selvittämään omat solmut ajoissa.
Siinä vaiheessa viimeistään kun läheiset ja ystävät kiinnittävät huomiota siihen että nyt ei ole kaikki hyvin, pitäisi asioille tehdä jotain.
Kukaan ei voi elää koko elämäänsä samassa huoneessa neljän seinän sisällä poistumatta sieltä ikinä.
Oot sä vähä niinku Mozart, toisaalta lapsi.
Eiku se on Beethowen, paitsi ihnan paska.
Hän taas oli kuuro ja mielisairas.
Sanonko mikä sinä olet?
En ole alkoholisti.
Sinulleko hän on jotain henkistä velkaa? Vai mistä kyse?