Merkit kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä?

Siskollani on maniassa voimakkaita ja pitkäkestoisia raivokohtauksia. Niitä ei ole muulloin kuin maanisina kausina. Hänellä on niiden lisäksi paljon muitakin manian oireita. Raivokohtaukset ovat liittyneet hänellä vaikeimpiin maniajaksoihin. Lievemmissä maniavaiheissa niitä ei ole.

Ei oo, mistä oot saannu tommosta päähäs, mutta vaihevuodet sulla voi olla sopis oireisiin, ne voi olla miehelläki

Me Ylessä olemme sosiopaatteja. Varokaa meidän lähetyksiämme ja varsinkin toimittajiemme höpötyksiä.

Ei kaksisuuntaiseen kuulu mitkään vihanpurkaukset. Maniassa ollaan iloisia ja masennuksessa surullisia.

Siitä vaan kiirtania tanssimaan. Maanisessa vaiheessa rauhoittaa noin puolessa tunnisssa mielen pitkäksi aikaa. Sen teho perustuu osittain ns vyöhyketerapeuttiseen vaikutukseen, kun siinä tanssiessa kosketellaan ison varpaan kärjellä lattiaa, jolla on aivotoimintaa rauhoittava vaikutus. Lisäksi siinä lauletaan Baba Nam Kevalam mantraa ja ajatellaan sen merkitystä universaalia rakkautta. Mantran värähtely rauhoittaa ja sen merkityksen ajattelu vaikuttaa siten, että rakkaudellinen tunne säilyy jossain määrin koko päivän ajan.

Ns masennuskautena se toimii yhtä hyvin, ylentäen mielen ja tuoden positiivisia ajatuksia ja rakastavan mielen. Ennakkoluulot syrjään ja kokeilkaa. Youtubessakin joku opettaa kiirtan tanssia.

Ennemminkin vihan purkaukset ym. äksyilyt ovat yhdistettävissä persoonallisuushäiriöön kuin kaksisuuntaiseen.

Turhaan etsit vastauksia sairaudesta, käsitteleppä omat tunteesi.

Pysähdy miettimään itseäsi, elinympäristöäsi, stressaavia tekijöitä elämässäsi

Ne vastaukset löytyvät itsestäsi, eivät mistään höpö höpö biposta

Pahimmassa tapauksessa koet saman kuin minä

11 vuoden hoitovirheen väärän diagnoosin kautta

Lääkkeet eivät auta

Mene terapiaan ja käsittele ongelmasi

Hyvää kesän alkua

https://www.benfurman.com/blog/2015/02/25/psykiatrisia-palveluja-ei-ole-tehty-asiakkaille-esipuhe-james-daviesin-kirjaan/

Parantamalla sen aikaista onnetonta ja epäluotettavaa luokitusta ja modernisoimalla sen terminologiaa haluttiin luoda vaikutelma siitä, että psykiatria on samalla tavalla eksaktia tiedettä kuin muutkin lääketieteen erikoisalat. Uusi ja uljas DSM-III luokitus synnytti vaikutelman, että siinä listatut psykiatriset häiriönimikkeet numerokoodeineen ja kriteereineen olivat spesifejä toisistaan selkeästi erotettavissa oikeasti olemassa olevia häiriötiloja. Todellisuudessa diagnostical and statistical manual of mental disorders III oli pelkkä epätieteellinen kyhäelmä, lukemattomien äänestysten ja kädenvääntöjen tulos, professorien keskenään kasaan harsima kompromissi. Mutta siitä ei kukaan näyttänyt olevan kiinnostunut, sillä upouusi ”tieteellinen” luokitusjärjestelmä oli lottovoitto: se tuotti Amerikan psykiatriyhdistykselle miljoonia ja antoi psykiatrialle sitä statusta ja uskottavuutta, jota vailla se oli.