Ensi keväänä
päivinä näinä
kohtaamme mielin
keventynein.
Viimeinkin jäivät
raskaat päivät
menneeseen
eiliseen.
Päivä on koittanut,
elämä voittanut.
Tulevaisuuteen
uskomme uuteen.
Se on tässä,
meidän kaikkien kädessä.
päivinä näinä
kohtaamme mielin
keventynein.
Viimeinkin jäivät
raskaat päivät
menneeseen
eiliseen.
Päivä on koittanut,
elämä voittanut.
Tulevaisuuteen
uskomme uuteen.
Se on tässä,
meidän kaikkien kädessä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Edessä kuivaa tietä seurailen. Pöly korkealle nousee leijaillen. Leskenlehdet teiden reunoilla, auringossa onnellinen olla. Tuuli puhaltelee hiukset levälleen, kun posket rusottaen kuljen edelleen
Mustien lintujen parven
ympärilleni lentäneen näen.
Eivät ne pelkää, kun kuljen,
astellen joukossa niiden.
Kohu liikenteen
peittää askeleitteni äänen.
Kuivaan maahan on turvallista juurtua.
Totta, turvallisen totta.
Taas puhkeaa kukkaan
kesän kukkaset
ja pihalla puussaan
laulavat lintuset.
Minä kuljen, kuin ihmettä
katsellen.
Näitä kesän ääniä
kuunnellen.
Seuraten joen juoksua
minä hengitän luonnon tuoksua
Ja ilo, valo mielen täyttää,
kun aurinko lämmittää.
Merirapu takaisinpäin taapertaa
merenrannan valkeata hiekkaa.
Kalalokki taivaan kanteen kohoaa
ja kirkaisten taas alemmaksi kaartaa.
Minä nousen kalliolle kuivumaan.
Ja auringolle antautuen kokonaan
unelmien seittejä jään kutomaan.
Ja yhden niistä toteutuvan lupaan.
Yön tähdet tuikkivat taivaalla,
kun kellun yksinäni kuun sillalla.
Olen ratsastanut aallon harjalla
ja sukellellut merenpinnan alla.
se varmasti toteutuu kuin salaa annettu laus, ei tarpeeksi lie tää se on kauneuden kuvaus kevään ensilupaus, toivo elää aina vaikka katsot pimeään kaivoon. sitä välttää ei voi siis tätä elämää se kaunis olla voi.
Oven avaan,
tuuli puhaltaa.
Ihanaa,
sataa taas!
Pilvet muodollaan
ukkosta ennustaa.
Katsokaa,
salama leimahtaa!
Aivan ihana runo!
Voimat hiipuvat.
Päivät ohi lipuvat.
Hitaanpaa matkaa
minä jatkan vaan.
Ja hiljaa toivon,
Että aikaa vielä on.
Ja taas ensi keväänä nään
luonnon kauneuden heräävän.
Se on edelleen meidän kaikkien kädessä.
Koronan lannistaminen ensi kevääseen mennessä.
Valonsäteet pilkahtavat,
kisailevat koivun keltaiset lehdet
ja vaahteran punaiset
maanpintaa koristaa.
Syysaurinko sateen kuivaa.
Tuulenpuuska lehtimereen puhaltaa,
ilmaan väripyörteen tanssittaa
ja tummat pilvet täyttää taivaan
sataakseen janoavaan maahan
Pian lumisade peittäå jälleen tumman maan.
Syysunelma sen alle hautautunee kokonaan.
Ja aurinko, kun viimein sulattelee uudestaan,
on kuollut unelma, ei sitä olekaan.
Kullilamppu syttyi omankylän piironki honkkitonki
Sammuta se lamppu!
Vain lyhyt tuokio
lehahtaen ohi,
kuin ei koskaan
ollutkaan olisi.
Niin minä katson
taakseni sinua,
elämä.
Niin mitättömin askelin,
jälkiä jättämättä
sulaudun tieni pölyyn.
Ensi kevät,
lähellä jo on.
Yhä viipyilevät
pelko, aika koronaton.
Mutta aikanaan
se vielä katoaa
ja kuin unta pahaa,
kauan muistetaan.
Viime keväänä,
päivinä näinä
uskoin tänä vuonna helpotuksen koittavan.
Ja ihmiskunnan tautikurimuksen voittavan.
Vaan vielä on matkaa
ja täytyy jatkaa.
Kohta voitetaan,
kun oikein koitetaan.
Tsemppiä meille
Tähän riesaan väsyneille.
Ei suistuta tieltä,
vaan kohotetaan mieltä.
Uskokaa vaan,
taas elämä on kohta raiteillaan.
Pian rauha syvä sydämemme täyttää
ja maailmamme kohta valoisalta näyttää.
Ja huoli, pelko, kauhu silloin ohi on.
Ei taipaleemme ole enää turvaton.
Ja yhä vaan
uudet uhat ihmiskuntaa ahdistaa.
Toivotaan,
että ei meitä kaikkia tapa, vaan vahvistaa.
Vieläkin uutta kevättä hartaasti yritän odottaa,
joka rauhan, terveyden, talouden kaikkien kohentaa.