Samankaltaiselle

Lepokaan ei auta, koska unirytmi on ollut kauan sekaisin. Ymmärrän sen jos joku haluaa ikäänkuin tsempata sanoilla, mutta se ei kuitenkaan auta minua. Kun on tapahtunut jotain sellaista niin vaikeaa, että se on vienyt pois osan elämisenhalusta ja tuntuu siltä ettei ole ollut oma iloinen itsensä moneen vuoteen niin jäljellä on surullinen tunteettomuus. Eikä sekään auta, että yhä on liikaa "meteliä", sisin ei tunnu millään hyväksyvän sitä. Erityispiirteinen ja erityisherkkä, paljon johtuu näistä tekijöistä ne oireilut.

Anonyymi kirjoitti:

Lepokaan ei auta, koska unirytmi on ollut kauan sekaisin. Ymmärrän sen jos joku haluaa ikäänkuin tsempata sanoilla, mutta se ei kuitenkaan auta minua. Kun on tapahtunut jotain sellaista niin vaikeaa, että se on vienyt pois osan elämisenhalusta ja tuntuu siltä ettei ole ollut oma iloinen itsensä moneen vuoteen niin jäljellä on surullinen tunteettomuus. Eikä sekään auta, että yhä on liikaa "meteliä", sisin ei tunnu millään hyväksyvän sitä. Erityispiirteinen ja erityisherkkä, paljon johtuu näistä tekijöistä ne oireilut.

Oletko ap?

Anonyymi kirjoitti:

Lepokaan ei auta, koska unirytmi on ollut kauan sekaisin. Ymmärrän sen jos joku haluaa ikäänkuin tsempata sanoilla, mutta se ei kuitenkaan auta minua. Kun on tapahtunut jotain sellaista niin vaikeaa, että se on vienyt pois osan elämisenhalusta ja tuntuu siltä ettei ole ollut oma iloinen itsensä moneen vuoteen niin jäljellä on surullinen tunteettomuus. Eikä sekään auta, että yhä on liikaa "meteliä", sisin ei tunnu millään hyväksyvän sitä. Erityispiirteinen ja erityisherkkä, paljon johtuu näistä tekijöistä ne oireilut.

Toinen erityisherkkä kyllä ymmärtää täällä, vaikkei aina se tsemppaaminen autakaan. Elämä on välillä täyttä tuskaa. Juuri kun ajattelet, ettei huonommin voisi mennä, niin tulee jostain uusi isku.

Ottaa päähän se vanha sanonta, ettei kenellekään anneta enempää, kuin mitä jaksaa kantaa. Tai kun joku ihmisyksilö sanoo, ettei päivääkään vaihtaisi pois. Kyllä aika moni päivä voisi lähteä vaihtoon. Yritän pitää pääni kuitenkin kasassa, elää omannäköistä vaatimatonta elämää.

Koitan tämän kaiken keskelläkin löytää iloa elämääni ja repiä jostain huumoriakin, vaikkei aina tosiaankaan naurata. Kartan sellaisten ihmisten seuraa, mistä saan huonon olon. Mutta yksin ei ihmisen ole hyvä olla ja hyvistä ihmissuhteista pyrin pitämään kiinni. Niistä muutamasta valonkantajasta. Uudetkin ihmissuhteet ovat minulle aina tervetulleita. Harvoin vain törmään sellaisiin, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni ja vapautunut. Sukulaissieluja on vähän.

Anonyymi kirjoitti:

Lepokaan ei auta, koska unirytmi on ollut kauan sekaisin. Ymmärrän sen jos joku haluaa ikäänkuin tsempata sanoilla, mutta se ei kuitenkaan auta minua. Kun on tapahtunut jotain sellaista niin vaikeaa, että se on vienyt pois osan elämisenhalusta ja tuntuu siltä ettei ole ollut oma iloinen itsensä moneen vuoteen niin jäljellä on surullinen tunteettomuus. Eikä sekään auta, että yhä on liikaa "meteliä", sisin ei tunnu millään hyväksyvän sitä. Erityispiirteinen ja erityisherkkä, paljon johtuu näistä tekijöistä ne oireilut.

Onneksi en ole ainoa. Jaksetaan sinnilläkin.

Anonyymi kirjoitti:

Toinen erityisherkkä kyllä ymmärtää täällä, vaikkei aina se tsemppaaminen autakaan. Elämä on välillä täyttä tuskaa. Juuri kun ajattelet, ettei huonommin voisi mennä, niin tulee jostain uusi isku.

Ottaa päähän se vanha sanonta, ettei kenellekään anneta enempää, kuin mitä jaksaa kantaa. Tai kun joku ihmisyksilö sanoo, ettei päivääkään vaihtaisi pois. Kyllä aika moni päivä voisi lähteä vaihtoon. Yritän pitää pääni kuitenkin kasassa, elää omannäköistä vaatimatonta elämää.

Koitan tämän kaiken keskelläkin löytää iloa elämääni ja repiä jostain huumoriakin, vaikkei aina tosiaankaan naurata. Kartan sellaisten ihmisten seuraa, mistä saan huonon olon. Mutta yksin ei ihmisen ole hyvä olla ja hyvistä ihmissuhteista pyrin pitämään kiinni. Niistä muutamasta valonkantajasta. Uudetkin ihmissuhteet ovat minulle aina tervetulleita. Harvoin vain törmään sellaisiin, joiden seurassa voin olla täysin oma itseni ja vapautunut. Sukulaissieluja on vähän.

Miksi ei ihmisen olisi hyvä olla yksin, jos ei koe siinä mitään ongelmaa. Minä antaisin monta vuotta elämästäni pois jos se olisi mahdollista. Jos työympäristöön ei olisi "ympätty" kaikkea ylimääräistä, olisi saanut nauttia monesta mukavasta työvuodesta lisää, koska välit työkavereihin olisivat pysyneet hyvinä. Ei ollut työrauhaa ollenkaan, yksityisasiat eivät kuulu työpaikalle.

Anonyymi kirjoitti:

Lepokaan ei auta, koska unirytmi on ollut kauan sekaisin. Ymmärrän sen jos joku haluaa ikäänkuin tsempata sanoilla, mutta se ei kuitenkaan auta minua. Kun on tapahtunut jotain sellaista niin vaikeaa, että se on vienyt pois osan elämisenhalusta ja tuntuu siltä ettei ole ollut oma iloinen itsensä moneen vuoteen niin jäljellä on surullinen tunteettomuus. Eikä sekään auta, että yhä on liikaa "meteliä", sisin ei tunnu millään hyväksyvän sitä. Erityispiirteinen ja erityisherkkä, paljon johtuu näistä tekijöistä ne oireilut.

Ulos, liikkumaan ja luontoon! Luonto hoitaa. Unikin tulee ulkoilun jälkeen paremmin ja ruoka maistuu paljon paremmalta. Ihmisen pitäisi pitää huolta enemmän itsestään, niin voisi paremmin. Mieli kaipaa huoltoa ja keho terveellistä ruokaa. Kun opettelee syömään terveellisesti, roskaruoka ei enää maistukkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Lepokaan ei auta, koska unirytmi on ollut kauan sekaisin. Ymmärrän sen jos joku haluaa ikäänkuin tsempata sanoilla, mutta se ei kuitenkaan auta minua. Kun on tapahtunut jotain sellaista niin vaikeaa, että se on vienyt pois osan elämisenhalusta ja tuntuu siltä ettei ole ollut oma iloinen itsensä moneen vuoteen niin jäljellä on surullinen tunteettomuus. Eikä sekään auta, että yhä on liikaa "meteliä", sisin ei tunnu millään hyväksyvän sitä. Erityispiirteinen ja erityisherkkä, paljon johtuu näistä tekijöistä ne oireilut.

Tiedäthän että minä haluan sinua auttaa ihan kaikessa ja tiedät ainakin sen että minä ymmärrän erittäin hyvin....vai miksi luulit minun aikoinaan rakentaneen suojamuurin itselleni... ihmisten pahuutta ei voi koskaan mitata sitä kun on niin monenlaista pahuutta. Ja on ihmisiä jotka eivät edes kykene ymmärtämään miten mikäkin toiminta vaikuttaa eri ihmisiin.... Olen elänyt todella sairaiden ihmisten keskuudessa ja nähnyt maailmaa todelta alhaalta siellä tulee näettyä kaikenlaista... mutta kaikki ne kokemukset jotka silloin minuun vaikutti niin olen ne nykyjään kääntänyt omaksi voitoksi sillä jokainen kokemus on minua vahvistanut...ei tietenkään juuri siinä hetkessä mutta ajan kanssa olen joutunut ne tilanteet kohtaa ja ottaa niistä oppia että olen taas seuraavan kerran vahvempi.... Olen elämässäni menettänyt paljon ja esimerkiksi läheisten ihmisten kuolema on asia johon ei kukaan ole valmiiksi varautunut .. niistä toipuminen kestää mutta niistä selviää...olen ymmärtänyt että elämä on pelkkää luopumista ja oppinut sen takia arvostaa niitä hetkiä kun saan olla läheisten kanssa... koskaan ei kukaan pysty tietää mitä tuleva tuo...ainoa asia johon kukaan ei koskaan halua joutua on kohdata lapsen kuolema..se on asia mistä ei voi koskaan täysin toipua mutta niistäkin selviää kun oppii hyväksymään sen että elämässä ihminen voi oppia elämään niiden muistojen kanssa..muistot eivät kuole koskaan sen takia haluan säilyttää monissa ihmisissä niitä hyviä hetkiä joita sitten muistelee.... Kaikkea ei ihminen voi ymmärtää elämässä mutta jokaisen asian kanssa pitää oppia elämään... Jouduin pari viikkoa sitten luopumaan ihmisestä jonka kanssa on paljon yhteisiä asioita ja paljon muistoja on hyviä ja huonoja enemmän niitä huonoja... Mutta muistoja ne on jotka ovat minut parin viikon aikana laittanut miettimään elämää eri kantilta... Kaikista niistä kokemuksista tämän 12 vuoden suhteen aikana olen joutunut miettimään mitä itse olen tehnyt väärin ja missä olisin voinut tehdä toisin... Nyt kyllä on myöhäistä enään tehdä toisin... Kun ei enään ole mitään tehtävissä. Ja tällä en tarkoita mitään rakkaus suhdetta tai mitään sellaista vaan kun on yhteisiä asioita joiden kannalta joudun miettimään miten osaan auttaa heitä ymmärtää tilannetta... pari viikkoa olen halunnut olla yksin miettinyt kun en edes halua jutella koko aiheesta kenenkään kanssa vaikka useat ihmiset ovat väkisinkin halunnut kysyä miten jaksan jne.... En osaa itkeä mutta reakoin tollasiin tilanteisiin esimerkiksi fyysisesti.. ruoka ei maistu ja tekisi mieli vaan olla mutta onneksi kotona tehtäviä on paljon niin sillä saan estetty sen että en jumitu tunteiden kanssa..... haluan kertoa siksi että ymmärrät että minä haluan. Sinua auttaa ja pystyn tukee oli asia mikä hyvänsä niin tiedät että et ole yksin ...

Ihan riittävästi levätty. Kun "vietiin" työnilo pois moneksi vuodeksi niin se ongelman ydin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan riittävästi levätty. Kun "vietiin" työnilo pois moneksi vuodeksi niin se ongelman ydin.

Ei taatana sä oot tää trolli! :( TTU!

Anonyymi kirjoitti:

Ei taatana sä oot tää trolli! :( TTU!

Mahtaako olla trolli? Uskoisin, että on oikeasti ahdistunut ihminen, jolla ei ole muuta paikkaa purkaa tunteitaan. Täällähän sen voi tehdä, tämä palsta sitä varten. Trolleja täällä kyllä riittää, mutta hakevat kuitenkin huomiota hieman eri tavoin. Ja jos olisikin trolli, niin mitäs siitä sitten. Ei ole keltään varman pois.

Anonyymi kirjoitti:

Mahtaako olla trolli? Uskoisin, että on oikeasti ahdistunut ihminen, jolla ei ole muuta paikkaa purkaa tunteitaan. Täällähän sen voi tehdä, tämä palsta sitä varten. Trolleja täällä kyllä riittää, mutta hakevat kuitenkin huomiota hieman eri tavoin. Ja jos olisikin trolli, niin mitäs siitä sitten. Ei ole keltään varman pois.

Selvästi se joka ruikuttaa työttömyyttä ihan väärällä palstalla. Työnilo ja ei saa tehdä työtä jne. Pöh.

Anonyymi kirjoitti:

Selvästi se joka ruikuttaa työttömyyttä ihan väärällä palstalla. Työnilo ja ei saa tehdä työtä jne. Pöh.

Tunteet- palstallahan saa kertoa, juuri siitä miltä tuntuu. Kyllä enemmän häiritsee ne ilkeämieliset vedättäjätrollit, jotka koittavat kiskoa muita siihen samaan paskaan, missä itse elävät. Hänelle sen hyvän työpaikan menetys on ollut varmasti kova paikka. Ei kaikista vastoinkäymisistä ihan niin vaan mennä eteenpäin. Varsinkin kun tulee ikää, niin aina on vähän vaikeampaa aloittaa alusta kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Tunteet- palstallahan saa kertoa, juuri siitä miltä tuntuu. Kyllä enemmän häiritsee ne ilkeämieliset vedättäjätrollit, jotka koittavat kiskoa muita siihen samaan paskaan, missä itse elävät. Hänelle sen hyvän työpaikan menetys on ollut varmasti kova paikka. Ei kaikista vastoinkäymisistä ihan niin vaan mennä eteenpäin. Varsinkin kun tulee ikää, niin aina on vähän vaikeampaa aloittaa alusta kaikki.

Ja montako kirjoittajaa tämä vedättäjä vetikään jo? 20 vastaajaa? Trololo mikä trololo.

Anonyymi kirjoitti:

Ja montako kirjoittajaa tämä vedättäjä vetikään jo? 20 vastaajaa? Trololo mikä trololo.

Sain purettua tässä kuitenkin omia tunteitani. Kirjoittaminen tunteista auttaa joskus kummasti. En tiedä muista, itselläni ainakin. En mä jaksa aina niin suuttua mistään. No välillä ärsyttää, kun huomaa että yksi ja sama trolli kirjoittelee täällä paljon aloituksia, tai sitten tulee muuten sotkemaan totaalisesti toisten keskusteluyritykset.

Anonyymi kirjoitti:

Sain purettua tässä kuitenkin omia tunteitani. Kirjoittaminen tunteista auttaa joskus kummasti. En tiedä muista, itselläni ainakin. En mä jaksa aina niin suuttua mistään. No välillä ärsyttää, kun huomaa että yksi ja sama trolli kirjoittelee täällä paljon aloituksia, tai sitten tulee muuten sotkemaan totaalisesti toisten keskusteluyritykset.

Ota vähemmän sitä amf