Katso ohitse kaikkien.
Sulje silmäsi ja kuvittele
se mitä kerron.
Pieni tyttö kävelee
kanssani raviradan tallialueella.
Aurinko paistaa.
Ilmassa on urheilujuhlan tuntua.
Kävelemme vieritse aitauksien,
joissa toinen toistaan uljaampia hevosia.
Yksi puree metalliaitaa
korvat luimussa.
Toinen näykkää olkapäästäni.
Yksi ei liiku mihinkään
eikä edes huomaa meitä.
Kierrämme aitauksen toisensa jälkeen.
Vain katselemme.
Kunnes saavumme tuon suuren
hevosen luokse.
Ei ole virtaa tuossa.
Seisoo ja katselee suurilla silmillään.
Kun ohitse aidan kuljemme
Hiljaa turpansa työntää
tyttöä kohti.
Hevonen on suuri, suurempi kuin muut.
Ei erityisen kaunis.
Ihan tavallinen.
Tyttö ojentaa kätensä
hevosta kohden. Se on paikoillaan.
Haistelee tytön kättä.
Ei yhtään huulillaan hamua.
Ei makupaloja kerjää.
Tyttö silittää hevosen turpaa.
Ja laskee päänsä aidan ylitse
silmänsä asettaa samalle
korkeudelle tytön silmien kanssa.
Ja pyytää silitystä.
Ja tyttö silittää.
Silittää sielunsa kyllyydestä.
Ja suukottaa turvalle.
Ja hevonen seisoo hievahtamatta.
Ja rakastaa tyttöä.
Tuntematonta jonka juuri tapasi.
Luottaa lapseen pieneen.
Ja puolen tunnin päästä
minä huudan, nyt lähdetään.
Ja tyttö antaa halin hevoselle
tuntemattomalle ja kääntyy
suruissaan pois.
Hevonen nostaa päänsä
Ja kuopii maata etujalallaan.
Haluaa tytön takaisin.
Ja tyttö kääntyy ja menee
sen luokse. Ja hevonen laskee taas päänsä
ja sulkee silmänsä kun
tyttö silittää sen
silkkistä turpaa.
Lopulta on pakko viimein
lähteä. Hevonen kuopii
ja nojaa aitaan.
Tuntematon hevonen.
Ja vielä illalla
tyttö pyyhkii silmäkulmansa
tyynyliinaan.
" äiti se oli niin ihana".
Hevonen on suuri, suurempi kuin muut.
Ei erityisen kaunis.
Ihan tavallinen.
Mutta sillä on kaunis sielu.
Sulje silmäsi ja kuvittele
se mitä kerron.
Pieni tyttö kävelee
kanssani raviradan tallialueella.
Aurinko paistaa.
Ilmassa on urheilujuhlan tuntua.
Kävelemme vieritse aitauksien,
joissa toinen toistaan uljaampia hevosia.
Yksi puree metalliaitaa
korvat luimussa.
Toinen näykkää olkapäästäni.
Yksi ei liiku mihinkään
eikä edes huomaa meitä.
Kierrämme aitauksen toisensa jälkeen.
Vain katselemme.
Kunnes saavumme tuon suuren
hevosen luokse.
Ei ole virtaa tuossa.
Seisoo ja katselee suurilla silmillään.
Kun ohitse aidan kuljemme
Hiljaa turpansa työntää
tyttöä kohti.
Hevonen on suuri, suurempi kuin muut.
Ei erityisen kaunis.
Ihan tavallinen.
Tyttö ojentaa kätensä
hevosta kohden. Se on paikoillaan.
Haistelee tytön kättä.
Ei yhtään huulillaan hamua.
Ei makupaloja kerjää.
Tyttö silittää hevosen turpaa.
Ja laskee päänsä aidan ylitse
silmänsä asettaa samalle
korkeudelle tytön silmien kanssa.
Ja pyytää silitystä.
Ja tyttö silittää.
Silittää sielunsa kyllyydestä.
Ja suukottaa turvalle.
Ja hevonen seisoo hievahtamatta.
Ja rakastaa tyttöä.
Tuntematonta jonka juuri tapasi.
Luottaa lapseen pieneen.
Ja puolen tunnin päästä
minä huudan, nyt lähdetään.
Ja tyttö antaa halin hevoselle
tuntemattomalle ja kääntyy
suruissaan pois.
Hevonen nostaa päänsä
Ja kuopii maata etujalallaan.
Haluaa tytön takaisin.
Ja tyttö kääntyy ja menee
sen luokse. Ja hevonen laskee taas päänsä
ja sulkee silmänsä kun
tyttö silittää sen
silkkistä turpaa.
Lopulta on pakko viimein
lähteä. Hevonen kuopii
ja nojaa aitaan.
Tuntematon hevonen.
Ja vielä illalla
tyttö pyyhkii silmäkulmansa
tyynyliinaan.
" äiti se oli niin ihana".
Hevonen on suuri, suurempi kuin muut.
Ei erityisen kaunis.
Ihan tavallinen.
Mutta sillä on kaunis sielu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Runokertomuksessasi näkyy viisaus arjen asioissa, kun niitä pintaa syvemmältä katsot.
Olet hyvä kirjoittaja. Tekstejäsi lukee mielellään.
Kiitos sinulle Anna. :)
jenni
Selailin runosivuja taaksepäin ja luin runojasi. Waude..hienoja.En ole aiemmin "jenniä" täällä huomannutkaan. Ja "jennikin" on pienellä kirjoitettu ))).
Nytpä alan huomaamaan.