Olitko koulussa levoton, äänekäs, mölyävä, tai muuten vaan pelle, vai olitko rauhallinen, tunnollinen, pinko?
Olitko koulussa levoton vai rauhallinen?
Anonyymi
93<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Olin luokan klovni :)
On varmaan ollut hauskaa.
Koulu oli niin kivaa, että en pysynyt nahoissani melkein yhdelläkään oppitunnilla.
Siksi sain kärsiä oma-alotteisuuksistani hyvässä ja pahassa.
Ilman minua opettajilta olisi jäänyt kokematta monet tunne-elämän heilahdukset, kuten ahdistus, kiukku ja hätä kokoukset.
Oppikoulua kävin kaupungissa. Kotikylästäni maaseudulta kuljin 15 kilometrin koulumatkaa. Olin luokan kiltti, hieman arka silmälasipää. Olin tunnollinen.
Vaikka olinkin kiltti ja tunnollinen, jouduin muutaman kerran tunniksi jälki-istuntoon.
Oli ankara kuri. Koulussamme jälki-istunnot pidettiin lauantaisin 16.00-17.00.
Vaikka koulutyö loppui lauantaisin yhdeltä, ja olin kotona kahdelta, piti lähteä kolmen aikoihin uudestaan koulumatkalle, jälki-istuntoon. Joskus aivan hiljaisella äänellä sanoin opettajalle, että on hankalaa tehdä 15 kilometrin koulumatka lauantaina kahteen kertaan. Opettaja vastasi: "Ei rangaistuksen kuulukaan olla helppo!"
Kuule jälkkäri-istujatäti ! Opettaja oli oikeassa.
Koulua oli kiva käydä ihan muuten vain. Pidin fiiliksestä, mutten muista miten käyttäydyin. Välillä paremmin ja välillä huonommin. Jos en jostain syystä koulussa viihtynyt, niin lintsasin ja sain fudut ja taas uusi alku jossain koulussa.
Aika repaleinen oli koulutieni ja kulki kouluja vaihtamalla. Mutta aina oli koulua kiva käydä. Jokaista vuorollaan!
Hiljainen ja tunnollinen keskiverto-oppilas. Alaluokilla parinkin opettajan lellikki :).
En koskaan niin kiinnittänyt maikkoihin huomiota, enkä välittänyt heidän sanomisistaan.
Autoin kyllä, kun joku oli pöllinyt matkalippuja maikan pöytälaatikosta. Toisaalta jonkun nössön maikan tunnilla voi polttaa röökiä pylvään takana ja puhaltaa savut ikkunasta ulos.
Monimuotoista oli kouluelämä vuosikymmeniä sitten.
Suurimmalle osalle suurten ikäluokkien aikaisista oppilaista riitti, että oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Matematiikkakaan ei niin tärkeä.
Koska hikisenä työläisenähän se oli ura suoritettava, ja totta, valtaosa lienee tyytyväinen eläkkeelläkin. Työt on tehty, elämä suoritettu, loppuaika nautintoa kuka milläkin tavalla.
Suurten ikäluokkien jälkeen syntyneiden vanhemmille, noin 1955 syntyneiden vanhemmille, oli taas tärkeää, että heidän poikansa/tyttärensä ovat koulumenestykseltään huippuluokkaa, ja se ilmiö on ollut valtava rasite meille 50-luvun puolivälin aikoihin syntyneille.
Mun mutsi ja faija eivät välittäneet pätkääkään. Olivat kyllä itse koulutettuja.
Siinä asiassa on eri perheissä ollut erilaisia ajattelutapoja.
On ollut hyvin erilaisia perheitä.
Jos nyt niin perheitä ollenkaan. Asuttiin vain kimpassa, mutta lapset saivat tehdä, mitä tekivät ilman että kukaan sen kummemmin välitti.
Olin rauhallinen ja tunnollinen, todistuksen mukaan luokkani paras oppilas, mutta en missään nimessä pinko, vaan opin kun kuuntelin opettajaa enkä puuhannut turhia.
Hieno asia, kun olet kuunnellut opettajan puhetta.
Yes, on hyvä, kun jotkut kuuntelevat opettajien puhetta. Kun taas kauppaopistossa oli jo 80-luvulla ääliö-oppilaita, jotka eivät ollenkaan kuunnellut, mitä opettaja puhuu !!!
Olin enimmäkseen hikipinko.
Minäkin toisinaan, muta en aina.
Minullakin oli vaihtelevaa, toisinaan olin koulunkäyntihaluinen, toisinaan taas muut asiat kiinnostivat enemmän.
olin kiltti fiksu seuralline lahjakas hymy-poika patsaan omistaja
Eikä koulutuksesi ole mennyt hukkaan.......
( Vitsi-vitsi ).
Olin niin rauhallinen, että lukemattomat kerrat opettajat joutuivat minut herättämään kesken tunnin.
Suomalainen huumori on tosi mukavaa :), kiitos nauruista.
Hytinäx1
ei ollenkaan hukkaan ,,,,
tällä sillan alla vietän elämäni parhainta aikaa,,,
tule sinäki tänne,,,
voisit pikkusen lämmittää , palella tahtoo,
sori lisäys, jäi pois,,,
voisin nauraa sinulle naaman koko leveydellä,,,
hampaat on kyllä vähän harrvassa nykyään,,,
Olen erittäin älykäs. Koulumenestykseni oli erittäin hyvä. Olin luokan parhaimpien joukossa. Hyvä ylioppilastodistus. Olen aina menestynyt elämässä. Kannattaisi teidänkin ottaa mallia minusta. -Likinäkörillitäti
Ilman muuta! Aloitan mallin ottamisen heti. Koskaan ei ole liian myöhäistä (65v)😂
Olin kiltti ja tunnollinen. Lukiossa iski jokin laiskuuden tapainen.
Jotkut aineet eivät hirveästi kiinnostaneet, vaikka luin, kuten sotahistoria oli jotenkin vastenmielistä .
Joitakin aineita 'omaksuin' tunnin alussa, kuten biologiaa; rihmaeläimet ja ameebat.
Matematiikasta pidin koko kouluajan. Luetetut kirjat saivat pitämään tosi paljon kirjallisuudesta: aukesi maailma, olkoonkin fiktiivinen. Hyvä opettaja.
Musiikissa oli toinen helmi: abstrakti maailma. Kolmas helmi oli kuvaamataidon opettaja.
Joku saattaa ajatella, että mitä hyötyä. Mutta. Mutta.
Jotenkin olin tavattoman vapautunut lukion jälkeen.
🐜
Tottakai minäkin aion ottaa mallia hänestä.
Ensiksi tarvitsen likinäkörillit, että minusta tulee älykäs. Näillä moniteho lukulaseilla ei kannata yrittääkään.
Sitten lähden iltakouluun. Tuossa syksyllä jos hallitus ja korona suo?
Iltakoulu ihan hyvä ajatus.
Sellanen hiljanen takarivin taavi, niinkuin täälläkin. Ja pinko. Sana pinko tosin on syvältä, sellaisena kuin sen merkityksen on oppinut ymmärtämään, omaksi parhaaksi koulut käydään kunnolla.
Pinko-sanaa käytettiin liikaa.
Oikeastaan katselin ihaillen niitä köyhien kotien kilttejä lapsia, jotka vaatimattomista, mutta turvallisista kodeista ponnistivat elämässä eteenpäin. Opettajat pitivät heistä ja tukivat heitä kaikin tavoin ja ne kiltit ja kuuliaiset oppilaat katsoivat opettajia ihaillen ylöspäin.
Itselläni ei ollut sellaista mahdollisuutta. Elämä oli repaleista ja minusta oli ja on tullut hyvin itsenäinen ja omanarvon tuntoinen, jota eivät mitkään auktoriteetit komentele. Pidin aina oman mielipiteeni ja toimin aina niinkuin halusin. Koulussa ja elämässä hyvin hankala mustavalkoinen tyyppi.
Koulusta on jäänyt hyvät muistot.
Minä ainakin osasin arvostaa opettajia.
Minäkin arvostan opettajia, ja olen aina ihmetellyt sellaisia tyyppejä, jotka moittivat opettajia.
Toisinaan pelleilin, mutta opettajat suhtautuivat huumorintajuisesti. Hienoa!
Ei ollut muita hyviä oppiaineita kuin historia, aika tylsä koko koulu. DDRstä kopioitu, ei ihme että en viihtynyt.
Sitten aikanaan opiskelin taloutta, siinä onkin ollut opettelemista. Oppia ikä kaikki sanotaan.
Opettajat varmasti jo osasivat ulkoa oppilaiden pelleilyvitsit.
Rauhallinen, tunnollinen, pinko. Köyhästä kodista. Koulu sujui hyvin,mutta oppikouluun en päässyt varojen puutteesta. Kunnan elätiksi ei vanhemmat ruvenneet. Tyytyväinen kuitenkin elämääni.
Kouluajan mielenkiintoisia aikoja olivat välitunnit.
-Ohukainen-
Vielä mielenkiintoisempia aikoja olivat ruokatunnit !
--Paksukainen
Lintsaustunnit ne vasta parhaita olivat, sai täyden hyödyn.
- Levoton ja suruton ja vapaa
joka tuulen mukaan menemään
kun sellaisia tapaa, hän kysyy itseltään
nyt joko lähden tai jään...
Tuuliviiri rauhaton, mun sydämeni on...
Olen havainnut, että luokan pellet ovat pärjänneet elämässä ihan kivasti.
Juu, pelle-tyypit useinkin oman tien kulkijoita, joilla hyvä älykkyys.
Kyllä mä läksyt tein, ainakin melkein.
Minä tein läksyt aina tunnollisesti.
Oletko tosiaan aina tehnyt läksyt tunnollisesti?
No, … , melkein aina.
Sitten vaan pitää läksyttää kunnolla.
Olin mitä olin
Minäkin olin rohkeasti oma itseni.
Niin, ei kannata rooleja esittää.
Moni esittää jotain roolia noin 35-40 ikävuoteen asti, ja sen jälkeen huomaa, että järkevin ratkaisu on olla oma itsensä.
Koulumatkalinjurissa oli takapenkin äänekäs porukka. Ainakin Lounais-Suomessa. Onko muualla Suomessa ollut samanlainen ilmiö?
J.S.V.
Olen kuullut, että monilla alueilla on ollut vastaavanlainen ilmiö.
Minä en kuulunut takapenkin sakkiin.
Minä ujo istuin koulumatkalinja-autossa useimmiten ekassa tai tokassa tai kolmannessa penkkirivissä.
Minä istuin takapenkillä aina kun siellä sai polttaa.
Joissakin busseissa sai polttaa. Lähiliikenne- ja paikallisliikennebusseissa ei ollut takaosan tupakkaosastoa.
Kuyllä vaan pääkaupunkiseudulla oli esimerkiksi Helsinki - Espoo linjoilla. Ei ehkä kaikissa mutta useimmissa.
Naantali-Turku -linjalla ei saanut tupakoida.
Koulussa olin ujo ja hiljainen, opettajan mielestä varmaan mallioppilas kun en häirinnyt ketään. Ujouteni takia koulunkäynti oli kuitenkin vaikeaa, pelkäsin aina kun joutui vastaamaan tai taululle, puhumattakaan jos joutui luokan eteen jotain lukemaan tai esittämään. Kerran alaluokalla tuli pissat housuun kun en kehdannut mennä vessaan koska siellä oli muita tyttöjä, onnekseni sitä ei kukaan huomannut, siitä olisi seurannut armotonta kiousaamista ja pilkkaa. Ujoksi olen jäänytkin, aina mielelläni takarivissä huomaamattomana olen ollut, mutta eipä se suuremmin ole työelämää haitannut.
En minäkään tykännyt esiintymisestä.
Ei ihan ala-asteella, mutta jossain kohtaa se ujous/jännitys tuli.
Ilmeisesti tunnollisuudesta johtuen kohtalainen koulumenestys. Sittemmin työpaikan valintaan ehkä vaikuttanut, mennyt työhön, jossa ois vähemmälläkin koulutuksella pärjännyt.
Aikamoinen pinko olin, pidin tärkeänä saada parhaat numerot kokeista, ja näin niiden eteen paljon vaivaa. Onneksi minulla oli hyvä muisti eikä tarvinnut mahdottomasti kokeisiin päntätä, mutta vaivaa näin koulun eteen kyllä.
Esitin järkevämpää kuin mitä oikeasti olin.
Hauska juttu.
Minä olin järkevämpi kuin luulin. Siksi ihmettelin, miksi pistin plörinäksi niin usein? Jotain kapinointia auktoriteetteja kohtaan ehkä.
Tuttu ilmiö meikäläiselläkin.
Minä olin niin rauhallinen että opettaja joutui joskus herättämään minut kesken tunnin.
No lukion historiantunnit ainakin olivat nukuttavia.
Lukion historiantunnit: Enimmäkseen sotajuttuja.
Jotkut kiinnostuivat sotajutuista, jotkut taas eivät.
Ruotsintunnilla opin runon: Tre små troll.
de leker med en boll
de heter tripp, trapp och trull
Minä opin ruotsintunnilla sen verran ainakin, että pärjään, jos käyn Korppoossa.
Puuttui
Och bolle var så gull...
Beng
Saksantunnilla taas tuli tutuksi se Morgen, morgen, nur nicht heute, sagen immer faule Leute.
Olen sitä ohjetta noudattanut.
Onko noudattaminen ollut hauskaa?
Ohjeen noudattaminen hauskaa sopivassa määrin. Tarpeelliset työt pitää tehdä, mutta
päämäärätön ahkerointi ja hosuminen ei aina ole viisasta.
Laulutunnit olivat hauskoja. Meikäläisellä oli voimakas lauluääni. Naapuriluokan opettaja ei oikein tykännyt, kun ääni kuului sinne asti.
Terveisin: Puolireuho
Hassu juttu.
Kannattaa käyttää sopivaa ääntä, ei liian kovaa ääntä.
Paras vaihtoehto: Kuuluva ääni mutta ei liian voimakas ääni.
Veistotunneista en tykännyt, koska en ole kätevä käsistäni.
Sama juttu minullakin. Isäni oli taitava puutyöihminen, mutta minä en.
Olin
Liian kovalla äänellä mölisevistä tyypeistä en tykännyt.
Olin kiltti ja rauhallinen. Näillä metreillä / kymmenillä on joutunut miettimääm, miten se oli mahdollista, kun en ole ollenkaan sellainen. - Nm. Kummallista