Onko kenellekään kaipaajalle käynyt niin, että on ymmärtänyt vahvat tunteensa toiseen liian myöhään?
Hidas sytytys?
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
No ei kyllä oo ainakaan mulle.
Eikä mulle.
Ei. Heti kun syttyi niin syttyi täysillä. Mistä voi tietää milloin on myöhäistä? jos olikin liian aikaista?
Jos on käynyt niin että se on mennyt myöhäseks niin silloin ne vahvat tunteet ovat olleet valetta. Uskon että vahvoja tunteita voi tuntea vain sellaista kohtaan joka tuntee samoin.
Minusta tuntuu että eräälle naiselle kävi niin minua kohtaan. Nyt on vain käynyt niin että olet aiheuttanut minulle paljon tuskaa ja päänvaivaa asian suhteen. En tiedä miksi leikit tunteillani ja pakenit. Sain sinusta alussa ihan erilaisen kuvan.
Koita nyt vaan hyväksyä ettei rakastunut juokse karkuun jos et ole väkivaltainen tappelija.
Tässä tapauksessa asia oli päinvastoin.
En ole hän, mutta voi olla että häntä pelottaa voimakkaat tunteet ja siksi pakenee. Onko hän vielä nuori? Tunnistan tuon käyttäytymismallin itsessäni nuorempana. Voimakkaat tunteet saivat helposti pakenemaan, myös pelko siitä että jos antautuu rakkaudelle, mutta saakin sitten vain"turpiinsa".
Eipä ne kuule pelota jos ei jo ole kokemusta siitä että joku hakkaa, pettää, haukkuu, valehtelee, huiputtaa, käyttää hyväksi. Usein silloin kun samaa näkee uudelta lähtee karkuun.
Esim. Palstan ”osu ja upos” jankkaaja on aivan varmasti saanut toisen pelkään itseään oman raivohulluuden ja hyökkäävän mustasukkaisuuden takia.
Joo olen samaa mieltä. Kyllä rakastunut, jos kuka, voi juosta karkuun. Tunteet on niin vahvat ja aivot myllerryksessä, suorastaan psykoosi-tilassa. Eli karkuun juokseminen on jopa aika todennäköistä. Kun tilanne tasaantuu, olisi hyvä, että kohtaaminen jälleen mahdollista.
Rakkaus minua ei tarvitse pelätä mitenkään.tiedöt sen... ja en ole koskaan juossut sinua karkuun...vain yhden kerran kun poltin tupakkaa jossain missä ei olisi saanut ja kävelit juuri ohi....mä soittaisin muuten mutta ei ole numero enkä pysty arvaan niitä yhdistelmiä..... yritin soittaa vanhaan numeroon ja tietenkin se huomattiin...sain sanomista mutta sanoin että en ole yrittänyt soittaa kuin kir....e.. ja meni läpi...... onneksi......
Ei todellakaan. Toi on itsensä huijaamista.
Juuri näin kävi. Tai ehkä ennemminkin niin, että tunteet kehittyivät liian myöhään. Olen hidas tutustumaan ihmisiin, ja tutustumisaika tämän miehen kanssa jäi lyhyeksi. Hän poistui, ja suurin piirtein viimeisen vilauksen nähtyäni tajusin, kuinka massiivinen ikävä tulee.
Toivon, että eräälle naiselle on käynyt juuri noin. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vieläkään ei ole liian myöhäistä.
Voimakkaat tuntemukset tuovat mukaan myös pelon? Jos onkin yksin mielikuvien kanssa?
Mä en usko tuohon teoriaan!
Kovasti rakastunut ei positiivista tunnetta pelkää, vaan haluaa nähdä, törmätä ihmiseen jossain!
Jos tajuaa vuoden päästä että jaa kappas vaan olenkin ollut ihastunut tuohon ehkä niin onko se edes ihastusta??
Kyllä nyt tampio saa olla jos ei niin voimakasta tunnetta itsessään tunne.
Sehän on vihan ja surun kanssa yhtä voimakas ja vahva tunne! Varmasti tuntee kyllä
En tiedä, en ole vielä kuollut, ehkä.
Minä olin heti myyty! Miehestä en tiedä huomasiko hän heti mitä oli käynyt. Vielä ei olisi liian myöhäistä vaikka hankalaksi on mennytkin. Hänen tilanteestaan en kyllä tiedä!
Soita ja kysy mikä hänen tilanteensa on.
Minä huijasin itseäni. En myöntänyt tai ollut ymmärtävinäni tunteitani heti alkuun. Olihan tilannekin sopimaton mihinkään ryhtyä. Vähättelin, rationalisoin ja uudelleennimesin. Uskottelin itselleni olevani vain hieman ihastunut, turhaan ja yksipuoleisesti. Asia kirkastui vasta kun se ei ollut ohimenevää ja kasvoi aina vain suuremmaksi.