Onko tuossa kyse brutto- vai nettopalkasta ja kenen kulutuksesta? Katsotaanpa…
Työvoima on kiinni työläisen persoonassa
Vaikka työläinen tekisi työtä vain 8 tuntia päivässä, työläisen on silti oltava olemassa 24 tuntia vuorokaudessa. Eikä vain työpäivinä, vaan kaikkina muinakin päivinä aina hedelmöitymisestä asti hautaan saakka.
Kun siis puhutaan työläisen toimeentulosta yhteiskunnallisessa kontekstissa, puhutaan kaikkien työväenluokkaan kuuluvien ihmisten toimeentulosta aivan siitä riippumatta, osallistuuko kukin yksittäinen henkilö työntekoon vai ei.
Nettopalkka vai bruttopalkka ja kenen kulutus?
Palataan alussa esitettyyn kysymykseen. Nettopalkka kattaa palkansaajan kulutuksen. Bruttopalkka kattaa sekä palkansaajan että työelämän ulkopuolella olevan työläisen toimeentulon.
Mutta ketkä työläiset ovat työelämän ulkopuolella? Ne työläiset, joiden aktiiviura ei ole vielä alkanut eli vauvat, lapset ja opiskelijat. Lisäksi ne työläiset, joiden aktiiviura on jo päättynyt eli eläkeläiset. Ja vielä ne työläiset, jotka enemmän tai vähemmän väliaikaisesti ovat muista syistä työelämän ulkopuolella eli työttömät ja työkyvyttömät. Lisäksi vielä mahdolliset kotiäidit ja -isät.
Kaikkien näiden on tultava toimeen, jotta työläinen voisi tehdä töitä ja tuottaa toimeentuloa vielä tulevaisuudessakin: ensi kuussa, ensi vuonna, seuraavassa sukupolvessa… Kun siis lasketaan työläisen kulutuksen määrä, on laskettava kaikkien työläisten kulutuksen määrä kohdusta hautaan asti. Ja tässä kohtaa on ymmärrettävä, että kyse ei ole teknisestä laskemisesta numeroilla, vaan lähinnä tuon kulutuksen käsitteen määrittelystä.
Työnantajan kannattaa maksaa palkkaa, jolla tulee toimeen
Olemme tässä ja aiemmassa kirjoituksessa selvittäneet kaksi asiaa, jotka voimme laskea yhteen ja saada mielenkiintoisen tuloksen.
Ensinnäkin: Ihminen tuottaa enemmän kuin kuluttaa. (Tämä juuri selittää sen, että ihmiskunta on vaurastunut vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa.)
Toiseksi: Palkalla tulee toimeen kun se riittää kulutukseen.
Kun laskemme nuo yhteen, saamme tulokseksi, että vaikka työnantaja maksaa palkkaa, jolla työläiset tulevat toimeen, työsuhde on silti työnantajalle kannattava eli työ tuottaa enemmän kuin sitä vastaan maksettavan palkan verran.
Palkan arvo nimittäin vastaa kulutuksen arvoa ja palkkaa vastaan tuotetaan enemmän kuin kulutuksen arvon verran. Jos työläiset tyytyvät palkkaan, jolla tulee toimeen, kaikki ovat tyytyväisiä: työläiset tulevat toimeen ja työnantaja vaurastuu.
(Ja taas kerran muistettakoon, että tässä on puhe yhteiskunnallisesta mittakaavasta ja keskiarvoista eikä jokaisesta työsuhteesta erikseen.)
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/ihmiskunnan-taloudellisen-vaurastumisen-salaisuus-osa-2-palkalla-tulee-toimeen-kun-se-riittaa-kulutukseen/
Työvoima on kiinni työläisen persoonassa
Vaikka työläinen tekisi työtä vain 8 tuntia päivässä, työläisen on silti oltava olemassa 24 tuntia vuorokaudessa. Eikä vain työpäivinä, vaan kaikkina muinakin päivinä aina hedelmöitymisestä asti hautaan saakka.
Kun siis puhutaan työläisen toimeentulosta yhteiskunnallisessa kontekstissa, puhutaan kaikkien työväenluokkaan kuuluvien ihmisten toimeentulosta aivan siitä riippumatta, osallistuuko kukin yksittäinen henkilö työntekoon vai ei.
Nettopalkka vai bruttopalkka ja kenen kulutus?
Palataan alussa esitettyyn kysymykseen. Nettopalkka kattaa palkansaajan kulutuksen. Bruttopalkka kattaa sekä palkansaajan että työelämän ulkopuolella olevan työläisen toimeentulon.
Mutta ketkä työläiset ovat työelämän ulkopuolella? Ne työläiset, joiden aktiiviura ei ole vielä alkanut eli vauvat, lapset ja opiskelijat. Lisäksi ne työläiset, joiden aktiiviura on jo päättynyt eli eläkeläiset. Ja vielä ne työläiset, jotka enemmän tai vähemmän väliaikaisesti ovat muista syistä työelämän ulkopuolella eli työttömät ja työkyvyttömät. Lisäksi vielä mahdolliset kotiäidit ja -isät.
Kaikkien näiden on tultava toimeen, jotta työläinen voisi tehdä töitä ja tuottaa toimeentuloa vielä tulevaisuudessakin: ensi kuussa, ensi vuonna, seuraavassa sukupolvessa… Kun siis lasketaan työläisen kulutuksen määrä, on laskettava kaikkien työläisten kulutuksen määrä kohdusta hautaan asti. Ja tässä kohtaa on ymmärrettävä, että kyse ei ole teknisestä laskemisesta numeroilla, vaan lähinnä tuon kulutuksen käsitteen määrittelystä.
Työnantajan kannattaa maksaa palkkaa, jolla tulee toimeen
Olemme tässä ja aiemmassa kirjoituksessa selvittäneet kaksi asiaa, jotka voimme laskea yhteen ja saada mielenkiintoisen tuloksen.
Ensinnäkin: Ihminen tuottaa enemmän kuin kuluttaa. (Tämä juuri selittää sen, että ihmiskunta on vaurastunut vuosisatojen ja -tuhansien kuluessa.)
Toiseksi: Palkalla tulee toimeen kun se riittää kulutukseen.
Kun laskemme nuo yhteen, saamme tulokseksi, että vaikka työnantaja maksaa palkkaa, jolla työläiset tulevat toimeen, työsuhde on silti työnantajalle kannattava eli työ tuottaa enemmän kuin sitä vastaan maksettavan palkan verran.
Palkan arvo nimittäin vastaa kulutuksen arvoa ja palkkaa vastaan tuotetaan enemmän kuin kulutuksen arvon verran. Jos työläiset tyytyvät palkkaan, jolla tulee toimeen, kaikki ovat tyytyväisiä: työläiset tulevat toimeen ja työnantaja vaurastuu.
(Ja taas kerran muistettakoon, että tässä on puhe yhteiskunnallisesta mittakaavasta ja keskiarvoista eikä jokaisesta työsuhteesta erikseen.)
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jannekejo/ihmiskunnan-taloudellisen-vaurastumisen-salaisuus-osa-2-palkalla-tulee-toimeen-kun-se-riittaa-kulutukseen/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.