Monesta pitkästä suhteesta huolimatta en ole koskaan aikaisemmin suunnitellut vakavasti avioliittoa. Nyt kuitenkin natsasi niin tunteiden, järjen kuin moraalinkin puolesta. On helppoa olla yhdessä, kiinnostuksen kohteet ovat samat, oikea ja väärä ja niiden monimutkaisuus avautuvat samasta näkövinkkelistä ja molemmat ovat niin voimakasluonteisia, ettei kumpikaan pääse tallomaan toista, vaan riidat ovat nopeita ja vielä nopeammin unohdettuja. Elo on helppoa ja mutkatonta, joskin välillä kiihkeää ja tuikeaa.
Yksi asia mieltäni kuitenkin ennen tahdon lausumista mietityttää - ei arkailuta, mutta mietityttää. Olen itse 30 ja tyttöni on minua kahdeksan vuotta nuorempi. Eihän tälläinen ikäero mitenkään suuri ole, mutta kun itse muistelen elämääni vähän päälle pari kymppisenä, niin maailma näytti aika erilaiselta kuin nyt. Kuitenkin olen kaiketi ollut ikäisekseni varsin kypsä ja pohtinut murrosiästä lähtien maailmaa syvältä ja monin tavoin.
Olisi mukava kuulla muiden vastaavien parien kokemuksia siitä, miten suhde on kehittynyt tällaisissa tapauksissa. Onko tapahtunut tasoittumista vai ovatko näkemyserot korostuneet? Jokainen suhde on tietysti omanlaisensa, mutta kyselenkin ihan inhimillisen uteliaisuuden vuoksi.
Yksi asia mieltäni kuitenkin ennen tahdon lausumista mietityttää - ei arkailuta, mutta mietityttää. Olen itse 30 ja tyttöni on minua kahdeksan vuotta nuorempi. Eihän tälläinen ikäero mitenkään suuri ole, mutta kun itse muistelen elämääni vähän päälle pari kymppisenä, niin maailma näytti aika erilaiselta kuin nyt. Kuitenkin olen kaiketi ollut ikäisekseni varsin kypsä ja pohtinut murrosiästä lähtien maailmaa syvältä ja monin tavoin.
Olisi mukava kuulla muiden vastaavien parien kokemuksia siitä, miten suhde on kehittynyt tällaisissa tapauksissa. Onko tapahtunut tasoittumista vai ovatko näkemyserot korostuneet? Jokainen suhde on tietysti omanlaisensa, mutta kyselenkin ihan inhimillisen uteliaisuuden vuoksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen itse 28v ja tyttöystäväni on 39.v ja ihana hyvin on menny toki emme ole naimisissa mutta seurustelemme... ei muuta kun naimisiin jos sille tuntuu... ikä ei katso rakkautta.. onnea sinulle
Olen 4-vuotta seurustellut itseäni 20-vuotta nuoremman miehen kanssa.
Tähän asti on mennyt todella hyvin.
Otamme päivän kerrallaan, nautimme hyvistä hetkistä.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, se on tullakseen. En haluaisi mistään hinnasta olla tätä ihmis-suhdetta köyhempi.
Eihän rakkauden kestämisestä ikinä ole takeita eikä takuita, vaikka ikää olisi tai ei olisi.
Mutta samoja asioita mietit kuin minäkin aikoinaan...
Olin samanlaisessa tilanteessa, mies 8 vuotta vanhempi, minä 24 ja hän 32. Mutta "maailma oli erilainen"-- kun näin jälkeenpäin miettii ja katsoo.Silloin kaikki tuntui täydelliseltä, ja elämänhän kuuluin mennä näin!
Mutta se henkinen kasvu tuosta 24:stä nyt vanhemmaksi 30:ksi on ollut valtavaprosessi ja muutosten aikaa. Silloin hän oli vielä oikea minulle, tänään hän ei enää ole.
Rakkaus on kuitenkin nurinkurinen. Rakkaus ja kiintymys kestää, mutta oman kasvun kautta yhtäkkiä sitä huomasikin kaipaavansa jotain muuta, ei enää eilistä.
Kasvun myötä tarpeet muuttuivat....tuloksena ero. Mutta silti kiitollinen olen ajasta :) Ilman ko. aikaa en ehkä olisi pystynyt kuitenkaan kasvamaan siihen mitä tänä päivänä olen.
Aika vie, aika muuttaa...takeita ei ole.
Tuntui, että hän oli ehtiny jo riekkumisensa juosta ja nähdä, ja valmis seestymään. Minä sen sijaan...aloitin vasta riekkumiset, ei seestymisestä hajuakaan. :) Eli ihmisistä itsestään se on kiinni. Mitä yhdessä halutaan, miten on kasvettu. Itsensä löytäminen ja henkinen kasvu siinä ehkä se suurin ero 20 ja 30 välillä.
Aika on ehkä mennä naimisiin, aika erota, aika jatkaa, aika löytää ja kokeilla uudestaan. Toisaalta voihan liitto jatkua ikuisestikin. :) Ja jos molemmat ovat naimisiinmenosta varmoja ja haluavat sitä, ei muuta siitä vaan :) Ei iällä väliä.
Inhimillisyys tekee meistä vahvoja, ja vahvuuden kautta pysymme inhimillisinä rakkauden syvissä vesissä.
"Kasvun myötä tarpeet muuttuivat..."
Tätä minäkin pelkään. Omista tarpeistani olen suht varma, mutta nuoremman kumppanin muutoksesta on vaikeampi sanoa juuta tai jaata. Toisaalta se muutos saattaa hyvin sattua kohdalle samanikäisen kumppaninkin kanssa. Ylipäätään avioliiton onnistuminen lienee enemmän kiinni asenteesta, arvoista ja sitoutumisesta kuin juuri oikeasta yhdistelmästä.
Tiedä sitten, pitää yrittää ;)
Vaan muut asiat jos se kaatuakseen on,
Minä olen ollut yhdessä 11v vanhemman miehen kanssa jo 12v, meillä on yhteinen lapsikin. Jos jotain eripuraa on vuosien varrella ollut tai vieläkin, ei ne iästä ole johtuneet, vaan luonteesta !