Tästä on aiemminkin ollut halujen tai läheisyydenkaipuun kohtaamisesta / kohtaamattomuudesta ketjuja, niitä lueskellut ja saanutkin osviittaa. Nyt kuitenkin akuutimmassa tilanteessa päätin aloittaa uuden.
Takana seurustelua pari vuotta. Ehkä se tavallinen tarina, että alussa kiihkeää ja sitten laimenee. Oli lyhyt vaihe, jolloin itse halusin vähemmän, sitten se kääntyi toisin päin, ja sitä on nyt kestänyt pitkään. Eli kumppani ei halua juuri koskaan, ja torjuu 90% lähestymisyrityksistä, usein naurahtamalla, lyömällä leikiksi. Mikä sattuu. Minun haluni ei tunnu hänelle merkitykselliseltä. Häntä ei myöskään tunnu kiusaavan se, että kärsin torjunnasta. Kun yritän asiasta puhua, hän kokee syytöksenä, ettei ole sellainen kuin toivoisin. Että hänen pitäisi muuttua. Mutta kun tämä ei ole ollut tilanne alusta lähtien - hän tavatessamme kertoi olevansa hyvin seksuaalinen, ja ettei edellisessä suhteessa saanut läheisyyttä tarpeeksi. Nyt kertoo sitten olevansakin kategorisesti vähemmän halukas, ettei koskaan ole ollut kovin seksuaalinen. Eikä tää ollut mikään liehittelyläppä, vaan todentui kyllä kanssakäymisissämme suhteen alkuvaiheessa.
Kumppani on vaikuttanut masentuneelta (vaikka väittää ettei ole eikä tarvitse siihen apua), haluttomuus ehkä voi liittyä siihen. Tai hormonaalisiin asioihin. Mikä on ymmärrettävää. Mutta vaikea tätäkään asiaa purkaa, kun hän mielestään on kunnossa, ja minä nyt vaan haluan enemmän ja hän ei ja voi voi, ja asiaa sorkkimalla ei ainakaan tilanne parane, koska hyvällä hengellä vaan vois ehkä asia edetä. Eli mun pitäis hymyillä ja ootella viikkotolkulla että henki koskettaa häntä ja sit olla tyytyväinen kun näin käy?
Tätä vaihetta on leimannut se, että hän muutenkin kokee syytöksenä ja arvosteluna monenlaiset asiat, jotka ovat ennemminkin omasta riittämättömyydentunteestani lähtöisin. Eli jos koetan kertoa, että pelkään etten riitä hänelle, hän kääntää asian niin, että syyttelen häntä kun hän ei tarpeeksi mulle osoita asioita tietyllä tavalla jne. Eli hieman on pattitilanne ja en tiiä mitä tehdä. Pariterapia tietty, mut jos hän on noin defensiivinen, en tiiä miten pitkälle siinäkään voi edetä. Muuten menee ihan hyvin, eli ei ole suurempia riidanaiheita tällä hetkellä, arki muuten suht harmonista. Eikä hän ole haluamassa muita suhteita eikä jättää tätä, hänelle passaisi hyvin tällainen suhde kuin nyt on, kunhan en rutisisi tuosta seksiasiasta.
Kokemuksia, neuvoja?
Takana seurustelua pari vuotta. Ehkä se tavallinen tarina, että alussa kiihkeää ja sitten laimenee. Oli lyhyt vaihe, jolloin itse halusin vähemmän, sitten se kääntyi toisin päin, ja sitä on nyt kestänyt pitkään. Eli kumppani ei halua juuri koskaan, ja torjuu 90% lähestymisyrityksistä, usein naurahtamalla, lyömällä leikiksi. Mikä sattuu. Minun haluni ei tunnu hänelle merkitykselliseltä. Häntä ei myöskään tunnu kiusaavan se, että kärsin torjunnasta. Kun yritän asiasta puhua, hän kokee syytöksenä, ettei ole sellainen kuin toivoisin. Että hänen pitäisi muuttua. Mutta kun tämä ei ole ollut tilanne alusta lähtien - hän tavatessamme kertoi olevansa hyvin seksuaalinen, ja ettei edellisessä suhteessa saanut läheisyyttä tarpeeksi. Nyt kertoo sitten olevansakin kategorisesti vähemmän halukas, ettei koskaan ole ollut kovin seksuaalinen. Eikä tää ollut mikään liehittelyläppä, vaan todentui kyllä kanssakäymisissämme suhteen alkuvaiheessa.
Kumppani on vaikuttanut masentuneelta (vaikka väittää ettei ole eikä tarvitse siihen apua), haluttomuus ehkä voi liittyä siihen. Tai hormonaalisiin asioihin. Mikä on ymmärrettävää. Mutta vaikea tätäkään asiaa purkaa, kun hän mielestään on kunnossa, ja minä nyt vaan haluan enemmän ja hän ei ja voi voi, ja asiaa sorkkimalla ei ainakaan tilanne parane, koska hyvällä hengellä vaan vois ehkä asia edetä. Eli mun pitäis hymyillä ja ootella viikkotolkulla että henki koskettaa häntä ja sit olla tyytyväinen kun näin käy?
Tätä vaihetta on leimannut se, että hän muutenkin kokee syytöksenä ja arvosteluna monenlaiset asiat, jotka ovat ennemminkin omasta riittämättömyydentunteestani lähtöisin. Eli jos koetan kertoa, että pelkään etten riitä hänelle, hän kääntää asian niin, että syyttelen häntä kun hän ei tarpeeksi mulle osoita asioita tietyllä tavalla jne. Eli hieman on pattitilanne ja en tiiä mitä tehdä. Pariterapia tietty, mut jos hän on noin defensiivinen, en tiiä miten pitkälle siinäkään voi edetä. Muuten menee ihan hyvin, eli ei ole suurempia riidanaiheita tällä hetkellä, arki muuten suht harmonista. Eikä hän ole haluamassa muita suhteita eikä jättää tätä, hänelle passaisi hyvin tällainen suhde kuin nyt on, kunhan en rutisisi tuosta seksiasiasta.
Kokemuksia, neuvoja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toista et oikein voi muuttaa joten suosittelen miettimään koko suhteen jatkamista, jos toinen ei vastaa sitä mitä itse kaipaisit. Ainakin minun mielestäni seksiin liittyvien toiveiden toisiinsa sopivuus on suhteessa tärkeää, vaikka miten tahtoisi keskittyä muihinkin arvoihin. En suosittele kärvistelemään kamalan pitkään - se satuttaa molempia.
Mun kokemuksen mukaan halut vaihtelee joka parisuhteessa, ei kukaan voi taata halukkuuttaan vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin. Joo, alussa on kiihkeää mutta ei se pysy tasaisena, toi on elämää.
Ja juttu on niin, että osa porukasta on tuulella käyviä. Näillä kaikki vaikuttaa seksihaluihin mielialasta tähtien asentoon:D Toiset taas haluaa seksiä tasaisemmin. Hyvällä hengellä asia voi tosiaan edetä, huonolla hengellä se ainakaan etene. Jos mä olisin sun sijassa, pitäisin yllä positiivista fiilistä enkä painostaisi. Ei kannata liikaa vatvoa ja ruotia joka käännettä, parempi mennä asiasta toiseen. Jos lähtee painostamaan tilanne menee lukkoon, se on varmaa. Ota toi vaikka haasteena ja mieti millä saat aina uudelleen iskettyä naisesi. Toinen juttu on huomata ne muut tavat, joilla naisesi varmaan sua huomioi ja lähestyy.
Hormonit voi vaikuttaa paljonkin libidoon, samaten sairaudet, kuten masennus tai syyllisyys.
Mitä jos et enää tee alotetta ja katsot mitä tapahtuu, jos tapahtuu. Ole etäisempi seksin suhteen ja annat toiselle tilaa. Keskity itseesi enemmän ja yritä antaa positiivista vibaa naisellesi.
Aika samaa mitä muut jo laittaneet. Kun paha lähteä ulkopuolisten sanomaan mitään kehittävää kun ei tiedä kaikkea.