Kauanko on tarpeeksi?

Tässä on kopio viestistäni vanhemmasta ketjusta. Asiasta jota en ymmärrä. Voinko minä auttaa vähääkään?

-> Aivan selkeästi miehesi on juonut jo pitkään ongelmallisesti ja SÄ haet apua jaksamiseesi. Ymmärrän että ihmisen luonteeseen kuuluu katsoa se viimeinenkin kortti varsinkin kun kyseessä on rakas ihminen mutta järkyttävintä on seurata kun selvät läheiset hajoaa vierellä. Mä en ymmärrä tätä et miksi hajoitetaan oma psyyke olemalla parisuhteessa niin kauan että polla sekoo tai juoppo aiheuttaa jotakin pahaa toiselle (fyysistä tai henkistä).
Alkoholisti on aina alkoholisti selviää se koskaan tai ei. Kyse on siitä että milloin ja kuinka. Tiedän että lopettaa ei voi toisen takia vaan syiden on aina lähdettävä omista itsekkäistä syistä. Halu välittää itsestään.

Kerro minulle "auttakaa....minä" ja tietenkin kaikki jotka haluavat että miksi te kattelette alkoholistia suhteessanne???
Turha se on katkeroitua ja ikävöidä menetettyjä vuosia kun kaikki on omasta tahdosta kiinni.
Turha se on myöskään sääliä alkoholistia ehkä ripaus ymmärrystä. Se ei varmasti ole rakkautta jos kumpikin osapuoli kärsii parisuhteessa.

Äitini on tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin sinä enkä voi ymmärtää miksei se lähde helvettiin sieltä (en asu himassa enään).

KUINKA KAUAN ON TARPEEKSI?
6473
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Kauanko on tarpeeksi? Uskoakseni niin kauan, kun on saanut tarpeeksi ja ulkopuolisen on hyvin vaikea sanoa, milloin on saanut tarpeekseen.

Parisuhteisiin/ihmissuhteisiin kytkeytyy niin paljon sairastakin riippuvuutta, että voidaan puhua eräänlaisesta noidankehästä. Toisin sanoen roolit "istuvat syvällä" ja näytelmän onnistuminen on kiinni osarooleista. Oman tahdon voimalla, - vaikka kuinka vahvalla sellaisella, ei homma toimi loputtomiin.

Kun tuosta hullunmyllystä yksikin lähtee ja alkaa oikeasti kiinnostua omasta elämästään ja alkaa elää omaa elämäänsä, kokonaisuuskin muuttuu. Vaatii rohkeutta astua uuteen tuntemattomaan, se pelottaa, mutta on vaivan arvoista.

PS. Hyvää kevättä ja onnistuneita saippuakuplakauppoja. Sesonkihan alkaa olla käsillä.

Äänestä

"Turha se on katkeroitua ja ikävöidä menetettyjä vuosia kun kaikki on omasta tahdosta kiinni."

Mistä se oma tahto sitten on kiinni? Siinä on käsittääkseni vastaus kysymykseesi. Ei sillä ole mitään väliä kuinka vahva tahdonvoima ihmisellä on, kun hän ei kuitenkaan koskaan voi valita sitä mitä tahtoo eli mihin se tahdonvoima kohdistuu.

Jotta ihminen tahtoisi muutosta(=tahdonvoiman kohde muuttuisi), hänen ilmeisesti tarvitsee käydä läpi x-määrä kärsimystä ja vastoinkäymistä nykytilanteessaan. Jos ihminen on voimakastahtoinen, x saattaa olla iso luku.

Tieto lisää tuskaa, niinpä asioista lukeminen, keskustelut jne. voivat auttaa tahdon kohteen muuttamisessa, jolloin kärsimystä ei tarvitse kohottaa niin paljoa kuin muuten tarvisi.

Rehellisyyttää ja totuudelle avointa mieltä voi kehittää, mutta mistä saada halu niiden kehittämiseen, kun ainakin väliaikaisesti seurauksena on tuskan lisääminen?

Ei ole vastauksia minulla. En usko että kellään muullakaan. Kaikki riippuu viime kädessä yksilöstä itsestään, ulkopuolinen voi vain ojentaa kätensä haluavalle..

Äänestä
  • No yritetään silti...

    Arvot, pyrkimys, halu ja torjunta ovat asioita, jotka ovat vallassani. Mitkä ovat valtani ulkopuolella sitten?
    Ulkopuolella ovat ruumiini, omaisuuteni, nauttimani arvonanto ja yhteiskunnallinen asemani.

    Mikä on omassa vallassani, on vapaata. Siis esteistä ja haitoista riippumatonta; mikä ei ole vallassani on heikkoa, kahlittua, esteellistä ja toisista riippuvaa.

    HALUSTA/HALUAMISESTA:

    Halu pyrkii halutun asian saavuttamiseen, torjunta taas torjuttavan asian välttämiseen. Joka ei saavuta haluamaansa, on tyytymätön, ja joka ei onnistu välttämään sitä minkä haluaisi torjua, on onneton.

    Mitäs sitten Mielelle tapahtuu, kun sen alkaa tehdä mieli? Uskoakseni sekin alkaa haluta/tahtoa. Mutta mitä, niin se onkin jokaisen asia kysyä sitä siltä Itseltä.
    Ihmiseen iskostuu kummallinen taipumus toistaa samoja toimintatapoja, ja silti odottaa aina erilaista lopputulosta kuin aiemmin.
    Omalla kohdallani se ilmeni vilpittömänä uskona, että alkoholin vaikutus ryypyn jälkeen toisi jotain uutta ja ihmeellistä.

    Lopputulos oli aina sama ja "hirveä herääminen neljän ratsumiehen seurassa, jotka olivat: kauhu, hämmennys, pettymys ja epätoivo".
    Asiantuntijat kutsuivat toimenpiteitäni "mielenvikaisuudeksi" ja sitä se todellakin oli!

    LOPPUKEVENNYS:
    Kysymykseen, mitä Kukko tekee, kun sille tulee kylmä? - No sehän tietysti menee Kanan lihalle!

    Äänestä

  • Kupletin Juoni kirjoitti:

    No yritetään silti...

    Arvot, pyrkimys, halu ja torjunta ovat asioita, jotka ovat vallassani. Mitkä ovat valtani ulkopuolella sitten?
    Ulkopuolella ovat ruumiini, omaisuuteni, nauttimani arvonanto ja yhteiskunnallinen asemani.

    Mikä on omassa vallassani, on vapaata. Siis esteistä ja haitoista riippumatonta; mikä ei ole vallassani on heikkoa, kahlittua, esteellistä ja toisista riippuvaa.

    HALUSTA/HALUAMISESTA:

    Halu pyrkii halutun asian saavuttamiseen, torjunta taas torjuttavan asian välttämiseen. Joka ei saavuta haluamaansa, on tyytymätön, ja joka ei onnistu välttämään sitä minkä haluaisi torjua, on onneton.

    Mitäs sitten Mielelle tapahtuu, kun sen alkaa tehdä mieli? Uskoakseni sekin alkaa haluta/tahtoa. Mutta mitä, niin se onkin jokaisen asia kysyä sitä siltä Itseltä.
    Ihmiseen iskostuu kummallinen taipumus toistaa samoja toimintatapoja, ja silti odottaa aina erilaista lopputulosta kuin aiemmin.
    Omalla kohdallani se ilmeni vilpittömänä uskona, että alkoholin vaikutus ryypyn jälkeen toisi jotain uutta ja ihmeellistä.

    Lopputulos oli aina sama ja "hirveä herääminen neljän ratsumiehen seurassa, jotka olivat: kauhu, hämmennys, pettymys ja epätoivo".
    Asiantuntijat kutsuivat toimenpiteitäni "mielenvikaisuudeksi" ja sitä se todellakin oli!

    LOPPUKEVENNYS:
    Kysymykseen, mitä Kukko tekee, kun sille tulee kylmä? - No sehän tietysti menee Kanan lihalle!

    No onhan nämä vaikeita asioita tiedän sen. Ihminen kestää sen minkä näkee parhaaksi/pahimmaksi.
    Pahinta on katsoa vierestä kun kaikki kärsii eikä mitään voi tehdä!
    Auttavaa kättäni olen ojennellut tarvittaessa ja ojentelen vastakin, kun muutakaan en nyt pysty tekemään.
    Ikävä kyllä elämää näkee parhaiten taaksepäin katsottuna.

    Äänestä

  • saippuakuplakauppias kirjoitti:

    No onhan nämä vaikeita asioita tiedän sen. Ihminen kestää sen minkä näkee parhaaksi/pahimmaksi.
    Pahinta on katsoa vierestä kun kaikki kärsii eikä mitään voi tehdä!
    Auttavaa kättäni olen ojennellut tarvittaessa ja ojentelen vastakin, kun muutakaan en nyt pysty tekemään.
    Ikävä kyllä elämää näkee parhaiten taaksepäin katsottuna.

    yrittämisen alkoholistin kanssa, kun vihdoin tajusin, ettei mikään muutu teen niin tai näin.
    Olen lukenut paljon alkoholismista ja läheisriippuvuudesta, se auttoi.
    Ehkä voisit auttaa vielä antamalla tietoa äidillesi näistä asioista.
    http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/läheisriippuvuus.htm

    Äänestä

  • Niisku kirjoitti:

    yrittämisen alkoholistin kanssa, kun vihdoin tajusin, ettei mikään muutu teen niin tai näin.
    Olen lukenut paljon alkoholismista ja läheisriippuvuudesta, se auttoi.
    Ehkä voisit auttaa vielä antamalla tietoa äidillesi näistä asioista.
    http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/läheisriippuvuus.htm

    Kiitos paljon Niisku, juuri tällaista apua olin hakemassa.
    Tätyy antaa mammalle tämä luettavaksi. Oli paljon hyvää asiaa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


saippuakuplakauppias kirjoitti:

Tässä on kopio viestistäni vanhemmasta ketjusta. Asiasta jota en ymmärrä. Voinko minä auttaa vähääkään?

-> Aivan selkeästi miehesi on juonut jo pitkään ongelmallisesti ja SÄ haet apua jaksamiseesi. Ymmärrän että ihmisen luonteeseen kuuluu katsoa se viimeinenkin kortti varsinkin kun kyseessä on rakas ihminen mutta järkyttävintä on seurata kun selvät läheiset hajoaa vierellä. Mä en ymmärrä tätä et miksi hajoitetaan oma psyyke olemalla parisuhteessa niin kauan että polla sekoo tai juoppo aiheuttaa jotakin pahaa toiselle (fyysistä tai henkistä).
Alkoholisti on aina alkoholisti selviää se koskaan tai ei. Kyse on siitä että milloin ja kuinka. Tiedän että lopettaa ei voi toisen takia vaan syiden on aina lähdettävä omista itsekkäistä syistä. Halu välittää itsestään.

Kerro minulle "auttakaa....minä" ja tietenkin kaikki jotka haluavat että miksi te kattelette alkoholistia suhteessanne???
Turha se on katkeroitua ja ikävöidä menetettyjä vuosia kun kaikki on omasta tahdosta kiinni.
Turha se on myöskään sääliä alkoholistia ehkä ripaus ymmärrystä. Se ei varmasti ole rakkautta jos kumpikin osapuoli kärsii parisuhteessa.

Äitini on tällä hetkellä samassa tilanteessa kuin sinä enkä voi ymmärtää miksei se lähde helvettiin sieltä (en asu himassa enään).

KUINKA KAUAN ON TARPEEKSI?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu