Mitenköhän sakemannit noin yleisesti ottaen sopeutuvat uuteen kotiin? Joudumme luopumaan omastamme (uros, n. 5v.) ja mieltä painaa kovasti, että kuinka se pärjää ja miten se voi uudessa paikassa. Vaikka tarkoitus on tehdä sopeutusvaihe mahdollisimman pitkäksi, jotta koira oppisi pitämään vanhaa ja uutta kotia samaan laumaan kuuluvaksi, niin silti. Luopuminen on muutenkin niin vaikeaa, että vähän edes lohduttaisi, jos tietäisi, että ne sopeutuvat ihan hyvin. Kertokaa omista kokemuksistanne!
Sopeutuminen uuteen perheeseen?
uros
111127
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tietysti yksilöstä riippuen, mutta meille on neljä sakua tullut aikuisena, erinäisten ongelmien takia, ikähaarukalla 2v. - 6v. Ei mitään ongelmia yhdenkään kanssa. Kunhan vanha omistaja osaa alussa pitää välimatkaa ja uusi koti ymmärtää rodun päälle jotain, niin kyllä se koira leimautuu uuteen laumaansa. Pintapuolisesti hyvinkin nopeasti ja syvemmin sitten ensimmäisen vuoden aikana, kun tullaan tutuiksi.
t. nimim. onnettomien eläkekoti :)
Eli jos ymmärsin oikein, niin olisikin parempi, että koira siirtyy uuteen paikkaan ilman erillistä ns. sopeuttamisvaihetta. Tarkoitan tällä sitä, että olimme ajatelleen, että koira käy tutustumassa uuteen kotiin ja on sitten taas meillä ja sitten taas jonkin aikaa uudessa kodissa ja aina vaan pitempiä aikoja uudessa paikassa ja lopulta ei sitten meillä enää olisikaan. Kai tämäkin voi olla yksilöllistä, mutta kun meillä ei tällaisesta ole kokemusta, niin mielellään kuitenkin toimisi niin, että koira ei siitä kärsisi. Eli, miten meidän nyt siis pitäisi toimia? Jos viitsit, olisi kiva, jos annat lisää vinkkejä, kun sinulla sitä kokemusta ilmeisestikin on!
kokemusta on vähän yli vuoden vanhan uroksen sopeutumisesta uuteen kotiin vallan loistavasti,vaikka ero on tuskallinen se usein on tuskallisempi omistajille kuin koiralle kun uudessa kodissa ymmäretään koiran päälle ja osataan antaa sille oma rauha uuteen sopeutumiseen se onnistuu.
On turha tuntea syyllisyyttä jos joutuu luopumaan koirastaan sille ei aina voi mitään.
Eli nimenomaan niin, että koira mieluiten haetaan uuteen kotiin, tosin voi sen viedäkin ja sitten annetaan olla pari kolme viikkoa ihan rauhassa. Niin ikävää kuin se onkin, niin koiralle tärkeintä kuitenkin on se, että se saa ruokaa ja ei ole yksin maailmassa. Eli kyllä se vaihtaa laumaansa varsin näppärästi. Sitten kun sitä menee katsomaan, niin se on kyllä onnesta ymmyrkäisenä kun vanha omistaja tulee katsomaan, mutta ei ole enää lähdössä mukaan.
Sellainen hivutuskeino lienee koiralle varsin paljon vaikeampaa - ja loppupeleissä vanhalle omistajallekin. ;)
Uudelle omistajalle ohjeeksi, että kun koira tulee, niin antaa sen olla rauhassa ja tutustua. Ei mitään hyvittelyjä, alusta saakka ne säännöt, mitkä aikoo jatkossakin pitää. Säännöllinen päivärutiini. Koiran ottamaan kontaktiin vastataan aina, aluksi odotellaan, että koira lähestyy, myöhemmin sitä voi alkaa itse hakea. Parin päivän syömättömyyteen voi varautua, ei ole vaarallista. Kyllä se siitä lähtee sujumaan ihan itsellään. Eli eletään just niin kuin koira olisi aina siellä ollutkin. Koiralle siirtymisestä kaikkein helpointa tekee sen, että lauma johon se siirtyy toimii johdonmukaisesti ja säännöllisesti, eli sen on mahdollista oppia uuden lauman tavat nopeasti ja hahmottaa mikä on nokkimisjärjestys.
Ihan oikeasti, voin vakuuttaa, että koirasi pärjää hienosti, eikä sinun tule siitä kantaa huolta tai syyllisyyttä. Suurinta rakkautta on tajuta, että kun ei itse pysty koiraa enää pitämään, niin sille voi etsiä uuden kodin.
ja otsikko kertoo kaiken mitä halusin sanoa kiitos sinulle "tuntematon" ***
Kiitos vinkeistä! Kyllähän sitä aina jotenkin on luottanut siihen, että kyllähän se sopeutuu. Ja siksihän siitä itse asissa olemme luopumassa, kun uskomme, että muualla sille on enemmän aikaa ja siellä hän saa tarvitsemansa hoivan ja toimintaympäristön. Jos oman elämänsä olisi aikoinaan pystynyt ennustamaan, niin ehkei koiraa olisi koskaan tullut hankittua. Mutta, onneksi innokkaita koiraihmisiä löytyy! Nyt voimme ainakin rauhallisin mielin antaa sen nauttia "uudesta elämästä" uudessa kodissa ja käydä sitä sitten jossain vaiheessa moikkaamassa!
Minua fiksumpi sanoi hiljattain, että normaalin koiran sopeutumisvaikeudet ovat enimmäkseen omistajan korvien välissä. Omistajan pelko koiran sopeutumisesta uuteen kotiin on narsismia ja kuvitelmaa siitä, että on koiralle korvaamaton.
Allekirjoitan väittämän täysin.
..aikoinaan 7-vuotias uros astutuslainaan Suomeen.Koira oli viettänyt hyvän tasapainoisen elämän perheessä,eli ei ollut mikään jalostusraakki,tarhojen kiertopalkinto.Koira oli erittäin aktiivinen,työhaluinen ja kun pääsi uudessa kodissaan tosi toimiin kiintyi meihin täysillä ja nopeesti.Avain sana oli koulutus,koiran halu työskennellä oli valtava,joten sitä käytettiin apuvälineenä kiintymykseen ja perheeseen tottumiseen.Koira oppi vielä uuden kielen,niin kuin mekin,ja meillä olikin oma sanasto kisoissa ja pari pientä hiomattomuutta,mutta saatiin koiralle tulos Suomesta kokeista.Koira vietti aikaa luonamme n.8kk.
meille tuli 4.v ,ja ei sopetunut.yritti 4 kertaa hyökätä lasten kimpuun,onni oli että olin itse juuri silloin kotona.en tiedä oliko koiralla jo olllut ongelma käyttäytymistä,sitä yritin kyl selvittää,mutta eihän entinen perhe sitä ainakaan tule myöäntämään.rahaa upotin siihen koiraan markan aikaan n.3000mk koulutuksiin ja muihin,mut ongelma säilyi.koiraa en saanut mihinkään ja entiset eivät sitä halunnnet takas joten minulle jäi jälelle vain se huonoin vaihto ehto,nukutus.epäilen kyllä että ongelmat olivat jo alkaneet edellisessä kodissa.meillä koira oli 9kk,ihana koira olisi olllut mut kun mikään ei auttanut.tässä tällainen surkea tarina,mut tervepäinen koira kyl soputuu,tässä mun kokemuksessa oli kyl jotain muuta takana.
Valitettavasti koiran sopeutumattomuus johtuu usein kädettömästä omistajasta. Ei ole välttämättä lainkaan niin, että pureva koira = "luonnevikainen" koira. Tilanteet, joissa näin on, ovat äärimmäisen harvinaisia.
Kiertoon joutuvalla koiralla on usein ongelmakäytöstä nimenomaan omistajan virheiden takia, ja ihan yhtä usein se joutuu kiertoon sellaiselle, joka ei pysty käytöksen syitä ymmärtämään ja käsittelemään.
Valitettavasti, sillä näin luodaan myyttiä "tervepäisistä" ja "luonnevikaisista" saksanpaimenkoirista.
Näimpä just, kuten edellinen kirjoitti.Mä ite ohjaajana mahdoin tietysti viestittää sille jotain kun lapsia tuli,totta kait hermoilin ja mietin,tapahtuuko jotain ja muutapa ei sit tarvitakaan,soppa selvä... nyt koiran omistajana,koira 4.v olen miettinyt näitä käyttäytymis juttuja ja kait jotakin olen oppinyt...siis kait.Kesän odotteluja kaikille.