Pystyisikö joku selvittämään tätä?
Mitä oli
kososlainen henki?
483694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
asiattomana..?
Täällä on edelleen pahasti kososlaisia, kun viestejä poistetaan ilman syytä. Tyyli on: ei kysellä, ei kyseenalaisteta eikä muutakaan.
Eipä taideta "kososlaisuutta" kehdata enää kuvailla...?
Kysykää hyvät Ry:n nuoret (ja muut asiasta kiinnostuneet)vanhemmilta noista surullisista hoitokokousvuosista! Uskomisen asia ei ole salainen. Synnillä on aina nimi. Myös niillä asioilla, jotka on "kätketty väärien henkien taakse". Uskon, että joka ainut yhdistykseen jäänyt jäsen on tehnyt noina aikoina parannuksen jostain "väärästä hengestä". Moni aivan mielellään, jotkut puhuttelujen jälkeen. Kysykää!
Vanhemmathan voisivat parhaassa tapauksessa tehdä parannuksen noista "henkiharhoistaan"!
Väärät henget nimittäin naamioitiin niin, että olipa ihminen tehnyt mitä tahansa tai jättänyt tekemättä, aina oli jonkun sortin väärä henki.Synnitöntä ihmisistä ei löydy. Olipahan ovelasti juonittu oppi! Puhuttiin "henkien taistelujen ajoista". Aika ei kylläkään ollut sen kummempaa kuin ennenkään, kunhan joku tai jotkut vaan keksivät sen. Noin se meni!
Olen jostain kuullut sellaisen selityksen, että "kososlainen henki" ilmeni siten, että puhui toisista selän takana pahaa. Oman erottamiseni aikoihin senniminen henki ei ollut vielä "muotia".
Eikö enää kukaan puhu toisista selän takana pahaa? Ettekö, hyvät ihmiset huomaa koko "henkiopin" hulluutta?
Ei ollut lainkaan yksinkertainen juttu jättää rauhanyhdistys, olihan se milteipä koko siihen asti eletty elämä! Omalle kohdalleni se tuli vuosien mittaan kuitenkin niin selväksi, ettei voinut muuta kuin antaa erottaa. Olihan kysymys väärästä opista, eli eriseurasta. Ei millään olisi uskonut, että valtasi melkeinpä koko senastisen siionin.Se on ollut todella "väkevä eksytys".
Jos olisin taipunut noihin oppeihin, olisin TIETOISESTI tehnyt Pyhän Hengen pilkan, jota Raamatun mukaan ainoana syntinä ei saa anteeksi!
"Vaik´ystävät mun hylkää, ei se haittaa
on Jeesukseni omanani ain.
Hän tilaa mulle taivaassansa laittaa
ja uskollinen mulle on Hän vain..."
Mikä opinkäsitys sinulle tuli niin voimakkaaksi, ettet voinut kulkea seurakuntaäidin opetuksen mukaisesti?
Oppieroja oli tietääkseni mm. se, että "pappiseriseura" oli sitä mieltä, että lapsi menee kadotukseen, jos kastamattomana kuolee.
Tämmösiä "tuomioita" annettiin "teidän" tahoiltanne. Muistatko?
Miksikähän et ymmärtänyt vai pelleiletkö vaan?
Kyseessä on väärä oppi. Rauhanyhdistys siis omaksui noina 70-luvun vuosina käsityksen, että on "henkien taistelujen aikaa". Uskovaisiin sanottiin (SRK:n taholta) ilmaantuneen "vääriä henkiä", jotka aiheuttavat jos jonkinlaisia syntejä. (Vääristä hengistä kososlaisen hengen lisäksi mainittakoon ainakin lakihenki, hempeä henki, kuiva henki, isäntähenki ja ties mitä.)
Oppi siis poikkeaa siinä, että synnin tilalle tuli uusi parannuksen teko-ohje, eli hengistä parannuksen teko.
Synti täytyy korjata kohdalleen ilman minkäänlaisia henkiä! Onkohan ajateltu muuten kunnianloukkauskysymyksiä esimerkiksi nk. kososlaisen tai muiden nimeltä mainittujen henkilöiden henkien kohdalla? Huh mitä noituutta!
RAAMATTUUN EI SAA LISÄTÄ EIKÄ OTTAA POIS MITÄÄN!
Se, mitä kysyt pappiseriseurasta, yllätti puolestaan minut! Muistan tuonkin ajan, vaikka melko nuori olinkin. Kyse oli todellakin myös opin eroavaisuudesta. Tuolloin uuden opin kannattajat erkaantuivat rauhanyhdistyksestä, myös oman käsitykseni mukaan eron syy olisi ollut kasteasia. Tällä kertaa eriseura, eli väärin Raamattua opettava oppi jäi "talon" sisälle!
Jos et vieläkään ymmärtänyt, yritän selvittää. Myös muilla palstoilla on selityksiä, kuten tiedät ja olet niihin osallistunutkin.
En ole pappiseriseurainen,enkä mikään muukaan eriseurainen vaan olen edelleenkin siinä samassa uskossa, mikä oli ennen hoitokokouksia! Edelleenkin omista synneistäni parannusta tekevä.
millainen ihminen oli kun hänellä oli
1) Isäntähenki
2) Kuiva henki
3) Hempeä henki
Monet kerrat nämä "henget" tulevat täällä palstallakin esiin, mutta minua kiinnostaisi tietää, että mitä kukin henki piti sisällään? Mitä asioita kussakin hengessä korostettiin vai oliko nuo jotain sellaisia joilla vain saatiin toinen osapuoli hiljaiseksi?
1 Mutta Henki sanoo selkiästi, että viimeisillä ajoilla muutamat luopuvat uskosta ja ottavat vaarin viettelevistä hengistä ja perkeleiden opetuksista
vai ei saisi tehdä parannusta väärään henkeen menemisestä?!
Kuinkas tuo perkeleiden opetuksia opettava voi tehdä parannusta ilman että se viettelevä henki pantaisi pois vääränä henkenä?
joopa... ja kuka se päättääkään enemmistöpäätöksellä milloin mikäkin on sopiva henki.... olehan tarkkana ,ettei tarvitse 20 vuoden kuluttua ilmoittaa toisenlaista käsitystä asioista ... jäljet johtavat kokouksiin taas kerran...
Eimpä ole koskaan ajatellut että lakihenkikin olis oikea henki. Tai olis monta oikeaa henkeä, sekaseuraisuutta.
Jumalan seurakunnassa on yksi henki.
10 --joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan--
11 Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.
Jos tulis toisenlaista käsitystä niin tulee tehdä parannusta.
Tarkoitit varmaan,että seurakunnassa (SRK) on yksi oikea henki kerrallaan.Aina kullekin ajalle sopiva,eikä ajatonta oikeaa henkeä ole olemassakaan.
Muistutan vaan näistä eripuraisuuksista ja eri suuntauksista joita surakunnassa on ollut ja joita enemmistöpäätökselläkin on ratkottu.
Äänestäminenkin on "Johanneksen" mukaan mahdollista päätöksistä. Näin hän kertoi entisenä kokoustajana.
Osanneeko enää erkkikään...
Tällä palstalla kysellään nyt siis erinimisten henkien ilmenemismuotoja.
Minut oli jo erotettu kun "väärät henget" yhä jatkoivat myllerrystään. Joitakin hajatietoja muistan kuulleeni, erimerkiksi, ...voi en nyt muista tarkkaa... Joku mainitsemistasi, olikohan se hempeä henki, olisi ollut tuohon aikaan synnin luvallisuutta?
Se oli kuitenkin kaikista pahimman sortin henki, jos arvosteli tai kyseenalaisti SRK:n uusia opetuksia tai hoitokokouksia tai niiden kovuutta. Silloin oli leikki kaukana!
Myös useissa "tiedettiin" olevan "katkera kososlainen henki".
Muistan erään entisen opettajani puheenvuoron Oulun Ry:llä kun oli kyse hiusten laittamisesta. Eräs saarnaaja oli nimittäin puhunut jotain tästä aiheesta aiemmin. Nainen oli silminnähden ihan vilpittömästi halunnut tietää, että MILLÄ PERUSTEELLA saarnaaja oli niin saarnannut. Kyseisenä iltana kysyjänainen tuomittiin siitä, että oli kysynyt. Tämä nainen on kaiketi edelleen Ry:ssä. Sitä, minkä "väärän hengen aiheuttama" hänen kysymyksensä oli, en tiedä.
Eräs jo iäkäs sukulaismies oli sairaalassa olleessaan vihdoin tunnustanut, "että olihan minussa sitä isäntähenkeä" ,kun huonetoveri oli häneltä tivannut sitä, mistä hengestä tämä oli tehnyt parannuksen.
Vastaus nimimerkille, millainen ihminen oli kun hänellä oli mainitsemasi henget, sanoisin:
Hän oli aivan tavallinen uskova ihminen, hämmentynyt, peloissaan tms., puutteensa tunteva inhimillinen olento.
Siis ei kenessäkään uskovaisessa ihmisessä OIKEASTI ollut mainittuja ym. "vääriä henkiä", vaan heissä VÄITETTIIN näin olevan.
Ajatelkaapa: "siinä pitää tie oleman,ettei tyhmäkään tieltä eksy".
Ei siis ihme, että tuohon aikaan usea menetti mielenterveytensä näissä henkisavotoissa.
Tuohon aikaan kuoli myös eräs hyvinkin tuttu henkilö. Minulle kerrottiin hänen edellisenä iltana olleen hoitokokouksessa, mene ja tiedä...
Nimimerkki Oskari, nyt sinulla on kokonaan väärä käsitys niistä erottamisaalloista jotka pyyhkivät Suomen rauhanyhdistysten ylitse. Hengellinen painostus ja mielivalta koski ihan tavallisia seuroissa käyneitä riviuskovaisia, joilla ei ollut minkäänlaista ristiriitaa eikä vastaanseisomista opillisesti siionissa. Se oli mieletöntä aikaa.
Luin juuri Päivämiestä vuodelta 1979, ja siinä kehotetaan salaamaan ulkopuolisilta seurakunnassa tapahtuneet "hoitotoimenpiteet". Mistä kertoo salailu?
Ajatellaanpa, olisit tehnyt nyt tehnyt jotain sellaista, joka "henkikaplakoiden" aikana sanottiin olevan jonkin hengen aiheuttamaa.
Kysyn ja toivon, että myös vastaat, miten teet siitä parannuksen (vai tarviiko tehdäkään)? Kaivatko jonkin tuon ajan "henkitieto-oppaan" ja katsot, mihin tuo tai tuo sopimaton teko kuuluu?
Eikö uskon sanoma ole muuttumaton?
kiellettiin puhumasta ulkopuolisille hoitokokouksista? Pystytkö laittamaan siitä lehdestä tänne lainauksen?
Käsitys, että lapsi menee kastamattomana kadotukseen, on Martti Lutherin. Eikö se ole vanhoillislestadiolaisten oppi-isä? Miksi olette irtisanoutuneet siitä? Äläkä käsitä väärin, sillä en minäkään usko, että kastamaton lapsi joutuisi kadotukseen, mutta kiinnostaa vain tietää, koska kuulin, että vanhoilliset pitävät itseään aitoina luterilaisen perineen jatkajina. Miksi siis ette ole myös tuon ajatuksen kannattajia? Ja onko teillä muita eroja Lutherin ajatteluun kuin tuo?
Terveisin: Maija
Kysyit Oskarilta kasteesta ja kirjoitit myös Martti Lutherin käsityksenä, että kastamaton lapsi menisi kadotukseen.
Ota huomioon, Maija, että Lutherin kirjoituksia on julkaistuna myös siltä ajalta kun hänelle ei ollut vielä selvinnyt pelastava usko.
Tein erään laajahkon uskontoon liittyvän tehtävän Lutherista. Eräässä kirjoituksessaan hän itse pahoittelee aiempien kirjoitustensa julkaisua.
Jeesus ottaa monesti uskovaisen esikuvaksi lapsen. Jossain on myös pelastussanoma "jo sikiämisestä saakka..."
Silloin kun olin vielä ns. passiivisesti mukana niin kylällämme ei kokouksia vielä ollut, mutta itsestänikin homma alkoi näyttää jo kovasti vesittyneeltä. Naapurin emäntä oli ns. parannuksen tehneenä uskovainen, mutta hedelmiä ei kyllä näkynyt. Kiroili ja räyhäsi, paitsi sunnuntaina.
Yksi joka koitti keikkua kahdella tuolilla oli taas selkeä pitkänlinjan helluntailainen, jo sukunsakin puolesta, joka katkeroitui ja mesoi julkisestikin erottamistaan, mutta vieläkin ns. jumalattomana kysyn että mistä.
Oli tosi naurettava farssi, joka toi mummolle aiheetonta sympatiaa ja uskovaisille tarpeetonta ja huonoa mainetta.
Näiden ja muittenkin erottamisten syyt olivat hyvin selkeitä, niin olisi ollut kyllä omanikin. Kun pyöreä pulikka ei mahdu kanttireikään eikä siihen haluakaan, niin lopputulos on juuri se mikä on.
Uskon että pääosin erottamiset ovat tapahtuneet ihan asiallisin perustein. Toki poikkeuksiakin voi olla.
Jos sisäistä vetoa on ja nöyryyttä löytyy niin etsivälle ovat aina portit auki.
Muistatko miten Jeesus puhutteli syntisiä ja mikä ohje on Raamatussa annettu?
Kiroilevaa naapurin emäntää olisi pitänyt rakkaudella ja Raamatun mukaan neuvoa parannukseen, samoin "kahdella tuolilla keikkujaa".
Kysymys onkin nyt väärän OPIN opettamisesta! Siis synti on aina synti ja sillä nimi: Synti täytyy korjata kohdalleen ja siinä laajuudessa kuin se on tapahtunutkin. Hyvvin yksinkertaista!
Näilläkin palstoilla on kirjoitettu SRK:n tunnustaneen "joitakin ylilyöntejä", mitä se sitten tarkoittaa, siitä ei valitettavasti ole
tietoa.
Viimeisellä tuomiolla ei kysytä, mitä joku SRK on milloinkin. Silloin kysytään vain OMAA uskoa, onko se Raamatun mukainen!
Tee sinäkin parannus!
Itse olen ollut näitten uskontokemioitten ulkopuolella, enkä menneitten tapahtumien aikaan enää paikkakunnallakaan, mutta tiedän että puhuttelua on varmaan tapahtunut juuri toivomallasi tavalla, kuinkas muuten.
Väärästä opista en mitään tiedä, mutta tiedän suunnilleen millainen saarna on helluntailaisilla, jehovilla tai ym.
Täytyy myöntää että lapsuudesta aikuisuuteen asti kuulemassani vl saarnoissa on jotakin terää ja profiilia, joka vetoaa vieläkin omalla mielenkiintoisella tavallaan, liikuttavan kauniista musiikista puhumattakaan.
Kyllä uskontotouhuissa on omat henkensä ja kemiansa, joten separatismia tulee valitettavasti aina esiintymään, tästä eteenkinpäin, koska ihmiset tarvitsevat erilaisuutensa vuoksi omia henkisiä kotejansa. Jos jokin yhdistys ei kiinnosta ja ruoki sielua, niin sen tehtävä on siltä osin kyseisen ihmisen kohdalla ohi. Ei yhdistystä muuteta ihmisen kasvun myötä, ja jos muutetaan niin kyseinen tyhjiö täytetään hyvinkin pian.
Kaikki itseään uskovana pitävät luulevat, sukulaisenikin, ettei minunlaisilla itse eronneilla "jumalattomilla" ole mitään Jumalauktoriteettia, henkisiä tarpeita, rukouselämää ja tavoitteita.
Päinvastoin, elämän, kuoleman ja muut henkiset asiat kiinnostavat tosi paljon ja enemmänkin kuin ennen, mutta ei niinkään valmiit vastaukset ja muut suojakodit. Totta on ettei monista asioita voi olla täysin varma, mutta juuri se tekee elämästä mielenkiintoisen.
Hienosti ilmaisit. Sitä juuri on.
Joskus olen tuota tuuminut, vaistoaako "ulkopuolinen" vl-saarnassa juuri tuon erilaisuuden esim kirkon liirumlaarum-pappien saarnaan.
kun vl-saarnassa pureudutaan Raamattuun ja selitetään "raamattua raamatulla", monesti juttu etenee kuin kiveen hakattuna.
Viime sunnuntaina kuulin ry:llä saarnan ilmestyskirjan tekstistä; kyllähän se oli henkeäsalpaavaa.
Yksi tuttava ekakertaa seuroissa kävijä suorastaan säikähti laulun voimaa ja sitä "vahvaa tunnelmaa".
ilmestyskirjasta?
Jos joku ulkopuolinen sanoo vl:istä jotain positiivista niin tämä otetaan uskonvahvistuksena ja että maailmakin myöntää että me ollaan oikeassa. Sitten taas muu kritiikki jätetään huomiotta ja ajatellaan että siinä se maailma taas pilkkaa. Tämä palsta on kyllä avannut mun silmät. Kyllä tää vanhoillislestadiolaistouhu on kyllä onnistuttu sössimään niin maan perusteellisesti. Ajatelkaa nyt, esimerkiksi tää TV-kielto. Ainoastaan perifundamentalisti pystyy sanomaan että touhussa on jotain järkeä. Muuten tollanen sääntöjen ja omien lakien tekeminen on raamatun vastaista -> syy erota. Jos taas TV-sallitaan, SRK myöntää olleensa väärässä -> syy erota. Siis jos tää fundamentalistinen linja jatkuu niin jengi karkaa koko puulaakista. Jos taas kurssia ruvetaan reivaamaan niin seurakunta oli ollut väärässä -> seurakuntaopilta putoaa pohja. Ja tässä piilee jutun Clou, sen takia SRK _EI KOSKAAN_ tule myöntämään että hoitokoukset olivat väärin. Kyllä nyt pitäisi valjeta jokaiselle ajattelevalle että uskottavuuskriisistähän tässä on kysymys. Ja tämän vuoksi Hynde et al yrittää selittää että mitään päätöksiä tai määräyksiä ei ole, että omalta uskolta ei putoaisi pohja ja karu totuus paljastuisi.
Mä en kyllä koe kantani esittämistä noin niinku sä selvität, vaik kuulunkin ehkä tuohon mitä mainitset "Hynde et al".
eikä kakkea ehtinyt sanoa, mitä oli ilmoituksia.
Teksti alkoi Ilm 5:n alusta, kun Jumalalla oli kädesssään kirja, joka oli ulkoa ja sisältä kirjoitettu ja seitsemällä sinetillä suljettu.
Saarna oli ihmeellinen siksikin, kun siihen kytkeytyivät UT:n evankeliumit, monet parofeetalliset kirjat, Hesekiel, Daniel, Jesaja jne. Ja kaikki lasahti paikalleen kuin palapelin palat. ne ikäänkuin jonottivat päästä saarnatuksi.
(- Joku sanoi jo kesällä että tästä on tulossa profeetta niiden kahden "pienen profeetan" tilalle, näitten jotka samalla paikkakunnalla juuri viime vuonna siirtyivät vanhurskasten lepoon.)
Ihmettelen miksi täällä jatkuvasti jauhetaan vanhoja asioita. On turha meuhata kaikille vl:lle niistä. Voisiko kaikki ne, joille on jäänyt pahat muistot ottaa yhteyttä niihin henkilöihin, joiden käytös on loukannut.
Parannusta on tehneet myös ne, jotka ovat ylilyöntejä tehneet. Olisi fiksua hoitaa asia kaikkien kannssa, joita käytös on loukannut.
Tuntuu pahalta, että keskustelua käydään 70-luvun todellisuudessa. Oma kokemukseni on aivan toinen liikkeestä ja sen asioiden hoitotavoista nykyään. Tällä hetkelläkin on ihmisiä, jotka sydämessään ovat luopuneet uskosta ja ovat katkeralla mielellä liikkeessä. Vain Jumala näkee ihmisen sydämen tilan, ihminen vain uskon ja epäuskon hedelmät.
Tunnut tietävän , että "parannusta on tehneet myös ne, jotka ovat ylilyöntejä tehneet".
Kerro ihmeessä (henkilöiden nimiä mainitsematta) edes se, oliko parannuksen tekijöinä entiset(?) hoitajat ja mitkä nämä jo kuuluisiksi tulleet, mutta hyvin salassa pysyneet YLILYÖNNIT olivat!!
Olisi todella mukava päästä jo näistä 70- luvun likapyykin pesuista "oikeiden" uskonasioiden kimppuun!
Toinen asia, mitä jäin miettimään, mistä SINÄ voit tietää, että "tällä hetkelläkin on ihmisiä, jotka sydämessään ovat luopuneet uskosta ja ovat katkeralla mielellä liikkeessä..." Itsekin tunnustat, että "vain Jumala näkee ihmisen sydämen tilan.
Vielä: kertoisitko, millä tavalla asioita tänä päivänä hoidetaan ? Kerroit, että "Oma kokemukseni on aivan toinen liikkeestä ja sen asioiden hoitotavoista nykyään".
Yritä vastata mahdollisimman pian, vaikkapa huomenissa!
"Kerro ihmeessä (henkilöiden nimiä mainitsematta) edes se, oliko parannuksen tekijöinä entiset(?) hoitajat ja mitkä nämä jo kuuluisiksi tulleet, mutta hyvin salassa pysyneet YLILYÖNNIT olivat!!"
Parannusta ovat tehneet myös ne, jotka ovat neuvomisessaan olleet ns. lakihenkisiä, ts ovat kovuuden ja armottomuuden mielellä lähestyneet muita. Jokainen yksilö tekee parannusta omalta osaltaan, eikä mitään toimintatapaa voida yleistää. On varmasti myös niitä, jotka eivät ole sopineet väärää toimintaa ja ovat jättäneet uskon. Onko niitä, jotka hoitamattomalla omalla tunnolla kulkevat mukana? Ylilyönnit tarkoittavat juuri tällaista kovaa toimintaa, jossa ylhäältä päin lyöden ja kovuudella neuvotaan vikaan joutunutta, saati sitten jätetään anteeksi antamatta.
Haluan korostaa, että kysymys on ollut ihmisen heikkoudesta, viallisuudesta ja lankeamisesta. Ei koko siionin mätänemisestä.
"Olisi todella mukava päästä jo näistä 70- luvun likapyykin pesuista "oikeiden" uskonasioiden kimppuun!"
Olen täysin samaa mieltä tuosta vanhan jauhamisesta. Joillekin ajasta on jäänyt traumoja, mutta ne eivät täällä purkamalla parane. Toivoisin, että he menisivät keskustelemaan niiden ihmisten kanssa, jotka heitä ovat loukanneet. Niinhän raamattukin neuvoo. Toisaalta on turha syyllistä tämän ajan lestadiolaisia, siitä mitä jotkut ovat tehneet 70-luvulla. Nykyisin näin ei toimita, eikö se kerro, että silloin kovasti toimineiden toimintatapoja ei nähdä oikeina.
"Toinen asia, mitä jäin miettimään, mistä SINÄ voit tietää, että "tällä hetkelläkin on ihmisiä, jotka sydämessään ovat luopuneet uskosta ja ovat katkeralla mielellä liikkeessä..." Itsekin tunnustat, että "vain Jumala näkee ihmisen sydämen tilan."
Tällaisiin ihmisiin olen törmännyt lähinnä tällä palstalla, jossa he ovat itsekin tunnustaneet tilanteen. Raamattu myös sanoo tällaisia ihmisiä olevan. Ihminen voi sitoutua joihinkin tapoihin tai voi näytellä aikansa, mutta uskon hedelmät kertovat sydämen tilan usein myös muille, mutta vain Jumala näkee ihmisen sydämeen ja sen tiedon yli ei ihmisen tiedolla ole mitään sanomista.
"Vielä: kertoisitko, millä tavalla asioita tänä päivänä hoidetaan ? Kerroit, että "Oma kokemukseni on aivan toinen liikkeestä ja sen asioiden hoitotavoista nykyään"."
Jos joku näyttää joutuvan vikaan niin, että toimintatavat loukkaavat seurakuntaa tai ketä tahansa muita ihmisiä, henkilön kanssa keskustellaan asiasta. Vieläkin keskustelijana on ihminen, joten viallisia ja loukkaavia sanoja voi tulla. Halu on kuitenkin lähestyä rakkaudella ja tietoisuus omastakin viallisuudesta tekee neuvojan aika nöyräksi. Näin on hoidettu myös 70-luvulla, eihän kaikki olleet kovalla mielellä. Olen ymmärtänyt, että 70-luvulla jotkut ovat harrastaneet vikojen kaivelua ja henkien arviointia. Sellaista ei ole nyt. Tai voi ollakin jonkin yksilön omana heikkoutena. Oma muistikuvani 70-luvun seurakuntapäivistä ei vastaa täällä kirjoittaneiden kuvauksia, mutta tiedän, että pienissä piireissä jotkin ovat käyneet kovia painostuskeskusteluja, oikeista asioista, mutta väärin menetelmin. Se on ollut näiden ihmisten henkilökohtainen lankeemus, ei koko seurakunnan vika. Toivoisin edelleen, että ne joita asia on loukannut menisivät puhumaan asiasta, niin ei tarvisi kantaa katkeruutta koko ikää.
Itsekin pohdin juuri "kannattaako vastata", onneksi Sinä jaksoit.
Ainahan, myös nykyaikana, on toimittu Kristuksen kirkkolain mukaan ja aina myös meidän ihmisten vajavaisuus ja taitamattomuus on tuonut tilanteisiin oman rosoisuutensa.
Kyllä on monimutkaista!
"Oma muistikuvani 70-luvun seurakuntapäivistä ei vastaa täällä kirjoittaneiden kuvauksia, mutta tiedän, että pienissä piireissä jotkin ovat käyneet kovia painostuskeskusteluja, oikeista asioista, mutta väärin menetelmin."
- Ymmärränköhän sinut oikein? Edellä olevasta lauseesta päättelen, että uskot kaikkien 70-luvun hoitojen olleen oikeista asioista (vaikkakin joskus väärin menetelmin). Oletko ihan varma, että kaikki hoidot olivat oikeista asioista?
Itse tarkoitan menetelmillä seuraavanlaisia asioita: Puhuteltiinko rakkaudella vai lyövästi? Kokoonnuttiinko ihmisten aikoihin vai jatkuiko liian myöhään? Kartettiinko sidottuja vai ei? Mielestäni oikea menetelmä on rakkaudella, ihmisten aikoihin, ilman karttamista.
Asioilla tarkoitan seuraavaa: Oliko ihminen todella siinä väärässä hengessä josta häntä syytettiin? Oliko se asia todella syntiä, josta ihmistä kehotettiin parannukseen?
Itse arvelisin, että sekä menettelytavoissa että asioissa oltiin joskus oikeassa ja joskus väärässä.
Kyllä se istuu lujassa tuo sanapari " väärä henki "! Tutkitaan vielä jälestäpäinkin, onko 70-ja 80- luvulla ollut väärässä hengessä olleita...
Miksi ette edes te nuoremman polven edustajat tajua, mikä HARHAOPETUS tuo koko hengistä puhuminen, niiden tutkiminen, parannusten teko tai teettäminen, anteeksianto, sen kieltäminen, sekä myönnetyt "ylilyönnit" kaikenkaikkiaan on?
Raamattu opettaa uskomisesta hyvin yksinkertaisesti: Usko SYNTISI anteeksi!
"Henkioppi" on yksinkertaisesti VÄKEVÄ EKSYTYS, ERISEURA, joka jäi Rauhanyhdistysten sisälle!
Hedelmät näkyvät tänäkin päivänä monessakin mielessä.
Haluaisin, että eksyneet voisivat palata!
...
Kommenttisi oli todella ylimalkainen! Ilmoita kirjoitus ja kohta, missä se on, jos on useitakin, jotta "syylliset" voisivat vaikkapa tarkentaa yms.
3.luvussa mainitaan "henki", joka vietteli ensimmäisen ihmisparin.
Ilmestyskirjan 12.luvusa selitetään, mikä tämä käärme oli; perkele, paholainen, saatana, eksyttäjä, maanpiirin villitsijä, eksyttäjä.
Mistä löydät raamatunkohdan, jossa neuvotaan tekemään PARANNUS nimenomaan HENGISTÄ ?
On ihan eri asia kuvata mitä todellakin mm. mainitsemissasi asioissa tapahtui ja sitä, mistä se parannus tehdään.
Luepa mm. "Heinon" kirjoituksia ko, aiheesta!
Luepas tarkasti edellinen viesti. Sen kirjoittaja lainasi minulta muistikuvia 70-luvulta. Hän myös puhui väärästä hengestä. Hän ei käsittääkseni ole vl. Minä en puhunut väärästä hengestä mitään.
maailmassa on olemassa vain Pyhä Henki ja saatanan henki eri variaatioineen
ihminen ymmärtää paremmin tehdä parannuksen, jos hän on julkijumalattomuudessa, täydessä epäuskon tilassa
vaikeampaa on käsittää että eri hengellisyyksissä ja kovastikin uskonnollisina olevat ihmiset ovat saatanan johtamia, aivan niinkuin julkijumalattomatkin
sieltä on parannuksen teko tosi vaikeaa, suunnattoman työlästä on ymmärtää
on vain kaksi "herraa", jomman kumman palveluksessa ollaan
kun ihminen uudestisyntyy, paholaisen henki väistyy ja Pyhä henki tulee sydämeen
kun tulee vietellyksi pois elävästä uskosta, tulee entinen isäntä ja seitsemän kertaa pahempana villitsemään, näin tapahtuu vaikka huulillaan edelleen huutaisi, herra, herra
henkivallan isästä Jeesus puhuu, kun hän fariseuksille huudahtaa, te käärmeen sikiöt
fariseukset jos ketkään olivat omissa ja muiden silmissä jumalisia, jotka eivät parannusta tarvinneet
heissä oli kuitenkin väärä henki, vihollinen, isännöimässä
Joskus keskustelu on hankalaa. Kysyin nimimerkiltä "nykyään" mitä hän tarkoitti ja yritin tehdä kysymystä selvemmäksi määrittelemällä 'asiat' ja 'menetelmät'.
Tulos:
1. Nimimerkki 'Erotettu' suuttui, koska puolustin hänen mielestään 70-luvun tyylistä väärien henkien jahtaamista. En kylläkään puolustanut, vaikkakin hyväksyn ajatuksen, että joku joskus on ehkä ollut tilassa, jota voisi paremman puutteessa kutsua "vääräksi hengeksi".
2. Nimimerkki "nykyään" ei vastannut kysymykseeni, mutta arveli, etten olisi vl. Ikävää sekin, koska olen vl ainakin yhtä paljon kuin Paavali oli juutalainen (eli lapsesta asti uskomassa, rippileiri Jämsän opistolla, 95% kavereista vl:iä, ei kotitelkkaria, ei alkoholia, tulee Päivämies, käyn seuroissa ry:llä, ei tietoa minne menisin jos erotettaisiin, halu olla Jumalan lapsi.).
Alkuperäinen kirjoitukseni oli varmaan ärsyttävä. Ja varmaan tämä kommentti on vielä ärsyttävämpi. Voi ei, en osaa kirjoittaa hauskemmin. Toivottavasti opin :-).
Luin kommenttisi sekä puheenvuorot. Antanet anteeksi,jos olen aiheuttanut harmia!
Tunnut hyvin selvästi käsittävän tuon kauhean ajan epäkohdat.
En vaan jaksa sulattaa koko "väärä henki" - termiä! Se oli tuon ajan väärää opetusta.
Silloinkin on ollut kyse asioista ja asioilla tai tapahtumilla, synneillä ja lankeemuksilla ja ylipäätään kaikella ON OMA NIMENSÄ. Tuon ajan kuvaus väärästä hengestä tarkoitti kai sitä, jos esimerkiksi arvosteli hoitokokouksia. Silloin asian nimi olisi ollut ja on yksinkertaisesti vieläkin "hoitokokousten arvostelemista", eikä sen kummempaa. Yksinkertaista! Myös parannus tehdään just siitä, mistä on aihetta tehdä, kohdalleen.
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Tarkoittaa tuo kirja, joka on ulkoa ja sisältä seitsemällä sinetillä suljettu?
Anteeksi, jos loukkasin johtopäätöksilläni. Tein ne kirjoituksesi perusteella. Syynä oli yksinkertaisesti se, että syyttävästi kaivelet vanhoja asioita. Sinun pitäisi tietää sekin, että ne asiat mitkä on sovittu, on anteeksi annettu eikä niitä enää muistella. Siksi yleensä näitä asioita ei enää haluta kaivaa esille.
Varmasti on ollut vääriä asioita ja vääriä menetelmiä. Varmasti niitä on vieläkin. Olemmehan ihmisiä. Jos ei anteeksiantamusta ja armoa tunnetaa, asioita jauhetaan vielä 30 vuodenkin päästä.
Ymmärrän tunteesi. Olen myös sitä mieltä, että 70-luvun oppi vääristä hengistä oli väärä, tai sanoisinko tarpeeton, kun paljon selvempää olisi ollut puhua konkreettisista asioista (silloin jos asiallista puhuttavaa oli, mikä on jo toinen kysymys). Itse olen tavallaan hyväksynyt tuon termin, ja kipupisteeni on enemmän siinä, olivatko käsitellyt asiat (kutsuttiinpa niitä miten tahansa) oikeita. Muistojeni ym perusteella pelkään pahoin, etten voisi hyvällä omallatunnolla olla mukana sellaisessa toiminnassa, enkä liene todellakaan ainoa niin tunteva vl. Olen viime kuukausina kirjoitellut aiheesta enemmänkin tällä samalla nimimerkillä, joten en nyt selitä tämän pidemmästi omaa historiaani.
Mutta ymmärrän sun inhosi tuota "väärä henki"-käsitettä kohtaan. Käsitteillä ihmisiä johdetaan, sekä hyvässä että pahassa. Jotta ihmisiä voisi johtaa, on oltava helppokäyttöisiä käsitteitä ja niiden sisältö on muokattava johtamistavoitetta palvelevaksi. "Väärä henki" on sikäli vaarallinen käsite, että kukapa nyt ei haluaisi vastustaa vääriä henkiä!
70-luvun lopulla teini-ikäisenä uskoin, että hoitokokousten pito menetelmineen ja asiasisältöineen oli oikein ja että seurakunta on erehtymätön. Meni 20 vuotta ennen kuin uskalsin kyseenalaistaa. Mulla ei ole niinkään pahoja muistoja ketään yksittäistä ihmistä vastaan, vaan kyse on hengellisestä ongelmasta. Siis siitä, miten silloiset tapahtumat sopivat yhteen sen kanssa, että virallisen vl-opetuksen mukaan erotetut joutuivat eroon myös Jumalan valtakunnasta. Kyse on siis niin sanoakseni uskon perusteista. Olen vl-kodissa ja -seuroissa tottunut ajattelemaan, että kaikkea pitää ja saa ajatella omallatunnolla. En kuitenkaan itse uskaltanut 20 vuoteen ajatella 70-luvun tapahtumia omallatunnolla, tai siltä nyt ainakin tuntuu. Tämä ehkä selittää hiukan, miksi minulla on tarve nyt (vasta nyt) puhua asiasta.
Tuolla termillä "väärä henki" Sinulle yritettiin valaista sitä, että olit joutunut pois Pyhän Hengen osallisuudesta. Makuasia, kumpi on ilkeämpi ilmaisu, väärä henki vai paha henki. Epäuskon henki.
Silloin kun ihminen on ajautunut kokonaan ulos elävästä uskosta, ei auta yksittäisistä synneistä parannuksen teko. Turha on latvoja leikata, jos karvas juuri jää ja työntää uutta pahan hengen kasvua. Työlästä on hyväksyä tälle pääsynnille sen oikea nimi "epäusko".
Väärässä hengessä oleminen on oikeastaan kaunisteltu ilmaisu vihollisen leirissä asustamisesta.
Ei ole kuin kaksi mahdollisuutta; joko Pyhän Hengen osallisuus tai vihollisen henkivallan osallisuus.
Kun et seurakuntaa totellut, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suhtautua Sinuun kuin epäuskoiseen; pakanaan tai publikaaniin, niinkuin Raamatussa Jeesus opettaa.
Vaikeaksi ymmärtämisen teki varmaan se, että ajattelit olevasi uskovainen. Kaikkein vaikeinta on tajuta väärä jumalisuus itsessään, sen voin kokemuksesta sanoa.
Tässä ennen töihinlähtöä en ehdi pidemmästi, mutta luepa "Erotetun puheenvuoro" 12.3. Sieltä näet tarinaani, sekä joistakin muilta palstoilta nimim. Erotettu.
Hyvää päivänjatkoa sinulle!
Kosonen on kuulemani mukaan ollut viipurilainen mies,joka oli kuolinvuotellaan tehnyt parannuksen, mutta "henki" oli jäänyt tänne...
Viipurista 10.12 1914.
Tuli haluni tervehtää Siionin Lähetyslehden kautta kaikkia Jumalan lapsia,joita on paljon kasvoista tuttujakin Suomessa jaVenäjällä,vaan hengessä tuttuja ovat kaikki ,jotka ovat Raamattuin jälkeen uskomassa Hänen päällensä joka jumalattoman vanhurskaaksi tekee.Sellainen usko luetaan uskojalle vanhurskaudeksi.Niin minäkin uskon tälläkin hetkellä,vaikka suuressa heikkoudessa. Mutta onpa Hän ,joka on uskon alkanut,luvannut olla heikoissa väkevä ja Hänen lupauksensa täyttänyt minussakin ,sillä jo yhdeksäntoista vuotta olen saanut vaeltaa elämän tiellä .Ei se voima ole ollut minun ,vaan Hänrn ,joka on minunkin syntini uhrannut omassa ruumiissaan puun päällä ja antanut verensä minun ja kaikkien jumalanlasten lunastuksen hinnaksi. lisäksi on Hän antanut Pyhän Henkensä iankaikkiseksi kihlapantiksi ,joka johdattaa meitä kaikkeen totuuteen ja varjelee meitä kaikista vaaroista ja vahingoista,Saamme siis olla aivan varmat siitä ,että kun vain uskomme joka päivä ja hetki Jeesuksen nimessä ja veressä syntimme anteeksi,niin perille kostumme ja käsitämme uskomme lopun ,sielujen autuuden ,sen autuuden jota jo profeetat ovat henhessä tutkineet ja joka meitäkin odottaa,kun ajallisen matkamme uskossa päätämme
Olkaamme turvatut ,koko Herran Siioni ja uskokaamme kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä .Muistakaa minuakin rukouksissanne paljolla anteeksiantavaisuudella
Piirsi vähin veljenne J. Kosonen. S.L.7/1914
Siionin Lehdessä on ollut muistikirjoitus ko.henkilöstä hänen kuoleman jälkeen Lehti löytynee S.R.Kn arkistosta.