Sinun kanssasi

olisin halunnut kokea kaiken sen kauniin mitä maailma voi tarjota kahdelle herkälle ja taiteelliselle sielulle. Tunnistin sinussa kaltaiseni, vai erehdyinkö täysin. Saivatko ruusunpunaiset lasit silmilläni näkemään sinut sellaisena miehenä, josta olen aina haaveillut. Sitä en ehkä koskaan saa tietää.
Olen sellainen romanttinen haaveilija ja sinä sait minun romanttisuuteni vielä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Jokaisella katseella oli elämää suurempi merkitys ja muistan sen kaiken kuin eilisen päivän.
Sinun kanssasi olisin halunnut jakaa elämäni. Nähdä maailman yhdessä, nähdä sen valot ja varjot.Kaikki olisi merkityksellisempää, kun sen voi jakaa sellaisen kanssa, joka jakaa samanlaisen sielunmaiseman kanssasi.
Haaveilija olen edelleen, vaikka pettynyt niin usein. Uskon silti ihmeisiin ja mahdottomaan ja kaiken tarkoityksellisuuteen.
Koska ilman toivoa ja haaveita elämä on vain yhtä surullista kaaosta, loputonta melankolista musiikkia.
13<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Osaat sä piirtää, maalaa tai tehdä taidetta. Jos et niin miksi sanot itseäsi taiteelliseksi sieluksi? Sitten toinen asia miksi joku joka ei ole elämässäsi niin sillä on merkitystä 🙈. Mä en aina ymmärrä ihmisiä ja niitten tunteita. Tuntevat liikaa sellaista mitä ei vaan ole. Ihan järjetöntä ...

Äänestä
  • Taidetta on muukin kuin piirtäminen ja maalaaminen. Siv. huom.

    Äänestä

Tämän kaiken olisin myös halunnut kokea minäkin, samanlaisin ajatuksin kuin sinäkin. Elämä on lahja ja vanheminen on taidetta. Musamies.

Äänestä
  • Kiitos, kauniisti kirjoitit.

    Äänestä

Kauniisti kirjoittaa aloittaja. Aploodit sille! Tulee mieleen se biisi "Tahdon kanssasi kokea kaiken, enkä vain leikisti rakastaa..."

Äänestä

Puhut menneessä sikamuodossa mutta kuitenkin kovin kauniisti ja haaveilevasti. Onko kyseessä pessimismin aalto vai oletko kohdannut torjunnan?

Äänestä
  • Aaltoileva on mielialani, se laskee ja nousee kuin vuorovesi. Joinain päivinä olen toiveikas ja uskon satuihin ja ihmeisiin, onnellisiin loppuihin. Joinain päivinä synkkyys iskee kuin musta aalto kovaa ja korkealta.
    En yhtään ihmettele että kauneimmat ja koskettavimmat laulut ja runot on kirjoitettu saavuttamattomista ja onnettomista rakkauksista.
    Koska silloin jos on onnellinen rakkaudessa, ei ole tarvetta kirjoittaa siitä, vaan silloin sitä elää sitä rakkautta.
    Rakkautta ei voi selittää, se tulee jos on tullakseen. En rakastu helposti. Olen tunteellinen ihminen, mutta en silti kovin helposti ole tunteiden vietävissä rakkausasioissa. Häneen jostain syystä vaan rakastuin kuitenkin yhtäkkiä ja täysin yllättäen. Kaikki elämässä ei kuitenkaan aina mene niin kuin haluaisi, monenlaista mutkaa ja mäkeä on ollut matkassa.
    Tulevasta ei ole tietoa meillä kellään, jokainen uusi päivä voi tuoda joko suuren onnen tai surun. Matka jatkuu. Kaikesta huolimatta uskon sllti aitoon yhteyteen ja rakkauteen.
    Haaveellinen toiveajattelija olen loppuun saakka.

    Äänestä

Haista vit tu
Jos en ole sulle laittanut tällä viikolla viestiä niin voit poistua mun elämästä.
Menneet on menneitä.
Ei kiinnosta. Ei. Vaikka olisi yhdistävä tekijä yksikössä tai monikossa.

Alistettu

Äänestä
  • Mä en jaa elämäni työtä tämän yhden nykyisen lisäksi enää koskaan kenenkään toisen kanssa

    Äänestä

  • Ei ollut sinulle. Kaunis, herkkä ja taiteellinen oli hakusessa. Sivusta.

    Äänestä

  • Anonyymi kirjoitti:

    Ei ollut sinulle. Kaunis, herkkä ja taiteellinen oli hakusessa. Sivusta.

    Tämä olikin miehelle huomasin nyt vasta itse

    😅

    Äänestä

  • Vittu et oo kännykkä numeroon kirjoittanut mitään viestiä... silloin olet jollekin toiselle laittanut.... Oulu Sanna tässä ihmettelee

    Äänestä

Katsoin Pako elokuvan ykköseltä (2 jaksoa). Päättyipä dramaattisesti. Sisällössä ja lopputulemassa samaa, jota itse olen kokenut. Tunne, josta en oikein pääse eroon. Niin vain voi käydä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

olisin halunnut kokea kaiken sen kauniin mitä maailma voi tarjota kahdelle herkälle ja taiteelliselle sielulle. Tunnistin sinussa kaltaiseni, vai erehdyinkö täysin. Saivatko ruusunpunaiset lasit silmilläni näkemään sinut sellaisena miehenä, josta olen aina haaveillut. Sitä en ehkä koskaan saa tietää.
Olen sellainen romanttinen haaveilija ja sinä sait minun romanttisuuteni vielä aivan uusiin ulottuvuuksiin. Jokaisella katseella oli elämää suurempi merkitys ja muistan sen kaiken kuin eilisen päivän.
Sinun kanssasi olisin halunnut jakaa elämäni. Nähdä maailman yhdessä, nähdä sen valot ja varjot.Kaikki olisi merkityksellisempää, kun sen voi jakaa sellaisen kanssa, joka jakaa samanlaisen sielunmaiseman kanssasi.
Haaveilija olen edelleen, vaikka pettynyt niin usein. Uskon silti ihmeisiin ja mahdottomaan ja kaiken tarkoityksellisuuteen.
Koska ilman toivoa ja haaveita elämä on vain yhtä surullista kaaosta, loputonta melankolista musiikkia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu