usein seuroissa saarnatut sanat 'minä olen uskon pitänyt ja hyvän kilvoituksen kilvoitellut...' Eikö usko ja voimat tulekaan Jumalalta? Kuinka kukaan voi Jumalan edessä kerskata omalla onnistumisellaan, eikö se ole väärin?
Mitä tarkoittaa
tähdenlanto
7845
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sanoja... 2 Tim. 4:7.
7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.
8. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.
On totta että se saattaa kuulostaa kerskaukselta, mutta jos lukee enemmän Paavalin kirjeitä, niin ei voi oikein uskoa, että Paavali alkaisi "loppumetreillä" kerskaileen.
voi olla varma tuomiostaan? kuinka kukaan meistä voi olla kun toisaalla sanotaan ettei taivaissa ole kaikki joiden luulemme siellä olevan ja että siellä on heitä joiden emme uskoneet siellä olevan....ihan sekaisin tälläisestä pyörityksestä
tiesi olevansa Jumalan lapsi ja Jumalan lapset pääsevät taivaaseen.
16. Se Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.
17. Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset, nimittäin Jumalan perilliset ja Kristuksen kanssaperilliset: jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä hänen kanssansa kunniaan tulisimme.
18. Sillä siksi minä sen pidän, ettei tämän nykyisen ajan vaivat ole sen kunnian vertaa, joka meille ilmoitetaan.
(Room. 8)
vastata, sillä itse en ymmärrä asiaa ja ýmmärrystä siihen vilpittömästi haenkin
Silloin on luettu P. Paavalin 2. Epistola Timoteukselle 4:7
Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon pitänyt.
...
Timoteukselle ja viimeisiin hetkiin, ennen kuin Paavali surmattiin Roomassa uskonsa ja Jumalan sanan todistuksen tähden. Ei voida sanoa, että Paavali tässä kerskaisi, vaan toteaa sen, että uskon kilvoitus on silloin hyvä, kun säilyy uskomassa loppuun asti, eikä jää välille. Tätä kohtaan voitaisiin sanoa Paavalin "testamentiksi" evankeliumin työssä Timoteukselle, rakkaalle nuorelle työtoverilleen.
1.Niin minä siis todistan Jumalan ja Herran Jesuksen Kristuksen edessä, joka on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, hänen ilmestyksessänsä ja valtakunnassansa:
2. Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella;
3. Sillä aika tulee, jona ei he voi terveellistä oppia kärsiä, vaan omain himoinsa jälkeen kokoovat itsellensä opettajat, että heidän korvansa syyhyvät,
4. Ja kääntävät korvansa pois totuudesta, ja turhiin juttuihin poikkeevat.
5. Mutta valvo sinä kaikissa, kärsi ja kestä vaivoissa, tee evankeliumin saarnaajan työ ja toimita virkas täydellisesti.
6. Sillä minä jo uhrataan ja minun pääsemiseni aika lähestyy.
7. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon pitänyt.
8. Tästedes on minulle tallelle pantu vanhurskauden kruunu, jonka Herra, vanhurskas tuomari, sinä päivänä minulle antaa, mutta ei ainoastansa minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestystänsä rakastavat.
(2.Tim. 3)