Tänään oli syntypäiväni, täytin 42-vuotta. Vietin niitä yksin itkien. Näinä hetkinä ymmärtää kuinka vihattu ja halveksittu on. Ympärillä olevat ihmiset teeskentelevät, eivät he todellisuudessa välitä paskan vertaa! Olen silloin IN kun minusta on hyötyä. Muutoin olen näkymätön. Olen pelkkä rasite. Ei edes oma veljeni perheineen vaivautunut onnittelemaan. Yksi pieni viesti, mutta ei. Heidän täytyy todella vihata minua. Äitini oli ainoa (IRL), joka muisti. Kaipa hän teki sen säälistä. Liekö tuntee syyllisyyttä? Kolme Facebook kaveria muisti, sekin tuntuu olevan vain pakollinen muotoseikka. Eipä minulla montaa facekaveria edes ole. Vanhetessa sitä ymmärtää, ettei maailmassa ole sijaa minulle. Olen täysin turha ja arvoton ihminen. He olivat oikeassa, olen tyhmä, hullu huora. Minusta on pelkkää harmia kaikille. Olen huono uutinen, joka pilaa toisten päivän.
Iltaisin rukoilen jumalalta kuolemaa. Toivon hartaasti, etten enää aamulla heräisi uuteen aamuun. Maailma on parempi paikka ilman minua. Ehkäpä jos hyvin käy korona vie mennessään. Sitten ei enää lähipiirin tarvitse hävetä minua, suvun mustaa lammasta. Ja pahat ihmiset, jotka haluavat minulle pahaa voivat nauraa ja tanssia voitontanssiaan.
Miksi edes synnyin tähän maailmaa, joka vihaa minua sydänjuuriaan myöten? Mitä pahaa tein edellisessä elämässäni, kun minua nyt rankaistaan fyysisten ja psyykkisten sairauksien muodossa? Olen aina ollut hylkiö, jota ihmiset vihaa! Pienestä lapsesta asti. Kaipa minussa on jotain pahasti viallista? Kumpa kuolisin ja helvettini, kärsimykseni ja tuskani loppuisi. Saisi vihdoin piinattu sieluni levon.
Ja tämä ei ole trolli. On vaan niin paha olla...
Iltaisin rukoilen jumalalta kuolemaa. Toivon hartaasti, etten enää aamulla heräisi uuteen aamuun. Maailma on parempi paikka ilman minua. Ehkäpä jos hyvin käy korona vie mennessään. Sitten ei enää lähipiirin tarvitse hävetä minua, suvun mustaa lammasta. Ja pahat ihmiset, jotka haluavat minulle pahaa voivat nauraa ja tanssia voitontanssiaan.
Miksi edes synnyin tähän maailmaa, joka vihaa minua sydänjuuriaan myöten? Mitä pahaa tein edellisessä elämässäni, kun minua nyt rankaistaan fyysisten ja psyykkisten sairauksien muodossa? Olen aina ollut hylkiö, jota ihmiset vihaa! Pienestä lapsesta asti. Kaipa minussa on jotain pahasti viallista? Kumpa kuolisin ja helvettini, kärsimykseni ja tuskani loppuisi. Saisi vihdoin piinattu sieluni levon.
Ja tämä ei ole trolli. On vaan niin paha olla...
Vastaukset 30
Vanhimmat
Onnittelut sulle virtuaalisesti! 🎈🎈🎈 Kai se aikuisiässä on ihan normaalia ettei kukaan muista toisen synttäreitä. 🤷🏼♀️
Kiitos! Kaipa se on kiireinen elämä? Jokainen elää omassa kuplassaan, eikä ole aikaa pienille teoille, joilla voi olla suuri merkitys toisille. -Ap
Joskus voi onnekas olla se ihminen joka on jäänyt ilman huomionosoituksia ja oppinut seisomaan siten omilla jaloillaan tukevasti. Tie voi olla kivinen, mutta lopputulos varmempi.
Ei välttämättä, riippuu paljon ihmisen omasta historiasta, ajatusmaailmasta, luonteesta, voimavaroista ja jne. Kun inhimillisyys poistetaan elämän yhtälöstä, jäljelle jää helvetillisten vuosien jälkeen rikkinäinen mieli ja keho. Silloin ihminen ei enää pysty seisomaan omilla jaloillaan, vaikka kuinka haluaisi. Toisinaan tuho on niin perusteellinen, ettei sitä ole enää mahdollista korjata, jäljelle jää vain kuolema. - Ap
Onnea täältäkin! Kuulostat masentuneelta, oletko kokeillut hakea apua?
Kiitos! Olen käynyt intensiiviterapiassa viimeiset 10-vuotta. Sairauteni on rankka ja vaikea parantaa. En juo enkä käytä aineita. Ainoa pahe on satunnainen tupakointi, vie terän vihalta ja toisinaan auttaa estämään itsemurha-aikeita. -Ap
No otapa mieheen yhteyttä ja puhutaan tämä tähän.
Tiedän nämä asiat ja siksi näin sanoin. Öitä nuku hyvin
Mihin mieheen? Nyt en ymmärrä. -Ap
Pitäsköhän kirjoittajan hakia ammattiapua! Elämä paranee iän myötä, ja mitä väliä sillä on mitä muut ajattelee... Hyvällä itsetunnolla varustettu ei välitä muista..eikä ole arvoton olo.
Olen hakenut ammattiapua ja hoitanut itseäni parhaani mukaan. Riippuu paljon ihmisen omista taustoista. Jos lapsuus, nuoruus ja aikuisikä on ollut henkisen ja fyysisen väkivallan kyllästämä ja sen päälle rankat kiusaamiset, hyväksikäytöt ja kirsikkana kakun päällä tapon yritys... Voin sanoa ettei se elämä kovin ruusuista ole, vaikka kuinka yrittäisi parhaansa ja ajattelisi positiivisesti. Kun ihmisen pahuus koskettaa jo lapsena, se jättää pysyvät jäljet. Ne eivät koskaan parane. Ikääntyessä niistä tulee yhä raskaammat ja raskaammat kantaa. -Ap
Hyvää syntymäpäivää!
Kiitos! -Ap
Onnea! Itse olen kauan jo vähän niin kuin skipannut synttärit. En sen takia, että vanheneminen olisi niin paha, ei vaan ole jotenkaan ollut inspistä kymppisynttäreiden jälkeen, kun sain viimeiset lastenkutsut kotiin. Hakeudu ihminen hyvä, muiden ihmisten pariin jotenkin. Sinulla on vielä annettavaa muille ja saatavaa itsellesi. Muista, että olemme kaikki tasan yhtä arvokkaita ihmisiä. Synnymme tänne samalla ihmisarvolla. Jos joku ei sinua arvosta, ajattele niin, ettei se ole sinulta pois, jollei ymmärrä arvoasi. Niin minä olen tehnyt aina, kun joku on kääntänyt selkänsä minulle. No myönnetään, ei se aina ole niin helppoa ollut. Mutta nykyään on, koska olen alkanut arvostamaan itseäni.
Kiitos! Tiedostan kyllä, että kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä ja siitä että pystyy arvostamaan itseään sellaisena kuin on. Vaikeinta on muuttaa opittuja käytös- ja toimintamalleja, joiden juuret ovat syvällä lapsuudessa.
En enää hakeudu ihmisten seuraan, kun tunnun aiheuttavan lajitovereissani halveksuntaa ja paheksuntaa. Ihmisten elekieli kertoo totuuden, jota puhe ja teot vääristelevät. -Ap
Olisiko jokin vertaistuki juttu, missä voisit kohdata saman kokeneita ihmisiä? Ainahan niissäkin riskinsä on, kun voi olla paljon paljon sairaampia ihmisiä. Mutta ajattelisin, että jos olisi jokin kanava, mitä kautta voisit tavata hyviä ihmisiä. Ja vähän valita seurasi, etkä odottaisi että sinut aina kelpuutettaisiin jonnekin.
Joskus on vaan parempi olla vähemmän tekemisissä niiden läheisten sukulaistenkin kanssa, koska harvoin he ovat muuttuneet yhtään mihinkään, vaikka itse joudut käymään läpi omia juttujasi. Muistuttaa vaan niistä huonoista kokemuksista. Tiedän sikäli, koska olen itse joutunut irrottautumaan joistakin sukulaissuhteistani, koska heidän kanssaan paha olo vaan kasvoi. Toki voi tavatakin, mutta oman jaksamisen mukaan.
Toinen mikä tuli mieleen on, että pyrkisit jotenkin hakemaan pieniä iloja elämääsi ja jonkin uuden tekemisen/harrastuksen kautta saamaan onnistumisen tunteita. Ehkä jopa uusia ihmissuhteita. Niitä ihmisiä ei tarvita kovin montaa, kunhan ovat hyviä ja ymmärtäviä ja tukevat sinua uuden kasvun ja elämäsi tiellä. Ymmärrän, että joudut käsittelemään menneisyyttäsi, mutta voisiko siitä yrittää ottaa hieman breikkiä, ihan pienen askelen kerrallaan? Ettei vello liian syvissä vesissä.
En halua kohdata toisia sairaita ihmisiä. Itselleni tulee vain entistä ahdistuneempi ja pahempi olotila. Vertaistuki ei toimi minulla. Valitettavasti tällä hetkellä olen riippuvainen lähipiiristäni sairauksieni vuoksi. Minun on vaikea selviytyä päivittäisistä arkiasioista. Uusia ihmissuhteita en osaa luoda, olen ujo ja epäluuloinen toisia ihmisiä kohtaan. Odotan, mistä seuraava isku tulee. En luota kehenkään, en edes itseeni. Enkä halua pilata toisten ihmisten iloa ja hyvää päivää. Olen hyvin surullinen, enkä osaa iloita tai olla onnellinen. Se näkyy kauas minusta. Vaikka haluaisin pitää breikkiä kaikesta, se ei ole enää mahdollista. Tulvaportit ovat murtuneet ja vesimassat mylvivät täydellä voimalla. -Ap
Tunnen surua puolestasi. Toivottavasti löydät tulevista. aurinkoisista päivistä ja heräävästä luonnosta jotain rauhoittavaa ja parantavaa oloa. Itselleni on metsä sellainen paikka, jossa voin hiljentyä ja unohtaa murheita. Ja ylipäätään liikkuminen ulkosalla auttaa pitämään oman pääni kasassa.
Onko sinulla muuten lemmikkieläintä? Kaikki eivät tietenkään voi tai halua ottaa lemmikkiä, mutta ajattelisin, että niistä voisi saada ihmistä pyytettömämmän ja uskollisemman kumppanin. Ettei tarvitsisi olla täysin yksin. <3
00.48
Ei ole lemmikkieläintä. Sairauteni on rankka. En halua eläimen kärsivän. Ajoittaiset halvaantumiset, sokeutumiset ja muut kognitiiviset ongelmat tekevät kaikesta todella haastavaa. Vaikka haluaisin, en vain kykene. Mieli ja keho ei suostu toimimaan. -Ap
Minä en muistele itseni enkä muiden syntymäpäiviä. Jos minulla olisi vaimo, ehkä muistaisin häntä syntymäpäivänään.
Ehkä...
Ymmärrän, minulle muistaminen kertoo välittämisestä. -Ap
Ei ne syntmäpäivät ole niin tärkeitä..mulla muisti brakaa niin en vaan muista oikein syntymäpäiviäkään .mulla kans fyysisiä sairauksia ja ehkäpä masennustakin joka kuuluu mihin väsymysssairauksiin myös esim sisään..Mutta onnittelen sua mielellään synttäteistäsi.Olet hyvä kirjoittamaan ja tekstiäisi oli helppo lukea.Olet todennäköisesti melko älykäs niin ei sinun kannata välittää tyhmemmistä ihmisistä ne kun huomaavat vain oman napansa ja elävät tiukaati oman kuplansa sisällä. Korona aika saa ihmiset kääntymään vielä enemmän sisäänsä niin ihmiset ovat vielö enemmän omissa kuplissaan,eivät huomaa syntymäpäivääsi ne koska eivät ehkä esim vaan muista .Anna anteeksi niin saat itsellesi rauhan ja elät vaan rauhassa elämääsi se on yhtä arvokasta ja hienoa elämää kuin muillakin älä anna muiden sumuttaa itseäsi että he muka olisivat jotenkin tätkeämpiä ei se pidä paikkaansa. Hyvä kun olet käynyt jossain terapiassa jos se on tuntunut hyvältä on sinulla oikeus pyyntöjä tod näk sitä lisääikin?nyt esim psykistrian puolella on todennäköisesti videoterapia kertoja esim. tai vaataavia. Voihan hyvin!on minullakin ollut noin arvottomuuden tunteita ynnä vastaavaa ,useat ihmiset tod näk kokevat sitå että et ole siinä mikään poikkeus,se on melkoisen normaalia mutta välillä Pitää sitten olla niitä jotain iloisiakin päiviä vaikka kauniista keväästä nauttien luonnossa esim.Tsemppiä!
Kiitos! Älykkyydestä en tiedä, mutta pyrin oppimaan kokoajan uutta varsinkin omista virheistä. Pyrin haastamaan ajattelutapani ja löytämään uusia näkökulmia. Mahdollisemman laaja-alaista kokonaiskuvaa kaikesta, jotta ongelmien ratkaisu olisi eteenpäin vievää ja rakentavaa. Aika näyttää tulenko selviämään vai kuolenko yrittäessäni. -Ap
Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut!
Onnen hetkiä elämääsi, päiviisi!
Jos suinkin pystyt päästämään menneisyydestä edes osittain irti ja arvostamaan itseäsi (arvokas ihminen olet, olipa mitä tahansa elämässäsi sattunut) ehkä alkaisi elämä hiukan hymyilemään, edes ajoittain.
Kevät etenee, kesä tulee, nuori olet, elämä edessä. Kaikkea hyvää sinulle!
Et ole yksin nyt ystäviä on
Kiitos! Ehkäpä ajan kanssa aurinko paistaa vielä minunkin risukasaani. Tietyt tapahtumat nykyhetkessä nostavat vaikeita traumoja menneisyydestä pintaan. Silloin on todella vaikea olla ja itsetuhoisuus nostaa päätään. Toivottavasti löydän rauhan sisälleni jossain vaiheessa ja saan nauttia edes muutaman hyvän vuoden elämäni aikana. -Ap
On kiva nähdä, että palstalta löytyy ystävällisiä ja empaattisia ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia. Kiitos siitä teille kaikille! -Ap
Sinä tunnut itse tosi mukavalta ja hyvältä ihmiseltä. Ihanaa kevättä sinulle! Terveisin tuo eräs, joka sinun kanssasi kirjoitteli ja skippaa synttärit ja hakeutuu luontoon. Rikkinäinen ja erityisherkkä olen, elämä ja ympäristö kuormittaa välillä aika paljon, mutta en anna periksi! :)
Kiitos ja samoin sinulle aurinkoista kevättä! Saanko kysyä, miten käsittelet ympäristöstä tulevaa informaatiota? Tarkoitan ihmisen puhetta ja elekielen ristiriitaa. Itse olen erityisherkkä, introvertti ja traumataustan takia minulle on kehittynyt äärimmäinen kyky havaita ja tulkita ihmisten tuottamia mikroeleitä. Miten käsittelet ristiriitaa, jota ihminen ilmentää teoissaan? Tämä tuottaa minulle suuria vaikeuksia, kun olen toisten ihmisten kanssa tekemisissä. En ymmärrä, miksi ihmiset valehtelevat niin paljon? -Ap
Onnea! Runsas 50 vuotta vielä edessä. Hyviä vuosia sinulle jatkossa. Älä lannistu. Olet ja tulet olemaan monille tärkeä ihminen.