Ihmiset perustelevat kovien kelien välttelyä veneen hajoamisella.
Kun se hajoaa, miten se hajoaa? Mikä on oma veneesi ja mikä on sen heikko kohta?
Jos et halua paljastaa omaa venettäsi, kerro muista havainnoista.
Kun se hajoaa, miten se hajoaa? Mikä on oma veneesi ja mikä on sen heikko kohta?
Jos et halua paljastaa omaa venettäsi, kerro muista havainnoista.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Kuka on perustellut ? Ainahan sanotaan, että vene kestää enemmän kuin miehistö. Isoilla vesillä hylätyt veneet ajelehtivat ilman miehistöä kuukausitolkulla.
Vene hajoaa törmäämällä johonkin kovaan.
Jos jotain kovassa kelissä hajoaa, on se purjeet. Nekin lähinnä lepattamalla.
Kerran lähdettiin vaimon kanssa Ruotsiin. Ajettiin tiukkaan vastaiseen 12m/s Ominaisten aukolla, kun isopurje repesi kahtia. Yleensä en pidä mukana mitään varapurjeita, mutta sillä kertaa olin jostain syystä ottanut mukaan varaisopurjeen, ja se vaihdettiin illalla paikalleen Toras vikenissä matkanteon kärsimättä.
Aikoinaan teininä tultiin perheen kanssa kovassa sivumyötäisessä M-haminasta Turkuun, kun vantin lukitustappi paukahti mereen ja vantti meni löysäksi. Ihme kyllä masto ei tullut alas. Kolmannen kerran levangin köysilukon "hampaat" menivät sileiksi kovatuulisessa kryssissä Kihdillä. Toisaalta, ehkä trimmi jopa parani. Siis aika monipuolisesti voi kaikkea hajota.
Kovassa kelissä purjeet ja skuutit kuluvat exponentiaalista tahtia. Erityisesti tämä koskee kilpapurjeita, mutta näkyy ja tuntuu selvästi myös matkapurjeissa. Ehkä valtamerelle suunnitellut purjeet kestävät paremmin, ei ole kokemusta sellaisista.
Juuri mitään muuta ei sitten ole hajonnutkaan koskaan, vaikka suomalaisittain kovissa tuulissa on tullut purjehdittua melko paljon eri veneillä lähes 30 vuotta.
Rakenteellisia vaurioita ei ole tullut koskaan. Yhdestä veneestä katkesi välivantti kryssillä 18 m/s tuulessa Kasuunin vieressä. Saatiin purjeet alas ja selvittiin vantin uusinnalla. Kisavene kisarikillä.
Nykyisellä veneellä pääosin kryssin Tammisaaresta Tukholman saaristoon 10-15 m/s tuulessa saaristoa pitkin 4 päivänä. Purjeet kuluivat varsin reilusti tuossa. Fokasta meni UV-suoja ja lattataskut uusiksi ja isosta piti vaihtaa paneeli seuraavana kesänä. Molemmat polyesterilaminaattia tuplataffetalla. Tuli veneeseekin pieni vaurio. Fokan skuuttikiskosta korkkasi kaksi ruuvia. Tuossa on alumiinilevy väliaineen tilalla ja siinä kierteet. Tuolla päästiin hyvin kotiin, jossa Helicoilien laitto oli nopea homma.
Kihdillä tiukassa luoteistuulessa 12-15m/s tuulessa oikeni barduunan haka ja barduuna paukahti irti. Kurssin hetkellinen lasku, isoa ja kryssifokkaa auki, uusi haka tilalle, barduuna kiinni ja kryssi jatkui. Samankaltaisessa tilanteessa kerran isopurjeen skuuttikulman "ratsastaja" or whatever repi itsensä pois urasta kun ei ollut silmukasta puomin ympäri menevää varmistusta. Onneksi vanha isopurje ei ollut lentävällä alaliikillä.
Oman kokemuksen mukaan tiukka nousu ja navakka/kovat tuuli voivat särkeä paikkoja.
Missään ei hajoa enempää kuin Porkkalan selällä.
Turha sitä Porkkalanselkää on väheksyä. Haastava paikka kun tuulta on tarpeeksi ja sopivasta suunnasta. Kovin keli, jossa tuolla ole ollut on 18 m/s kaakkoistuuli (Bogaskärin mitattu tuuli). Kyllä tuossa kelissä jo käväisy selällä jäi mieleen.
10-12 m/s tuulessa on tullut monesti mentyä ulkokautta selän yli. Eipä tuolla veneitä silloin näy. Sisäkautta jokunen ja niistäkään ei yksikään purjeilla vastatuuleen.
Porkkalanselällä kerran yhden vanttiruuvin korvake murtui, jäi vielä 9 ehjää kaikkiaan kymmenestä.
Sellaista ajan saattoon että keulaharus vetää keulakantta irti rungosta ja rustiraudat korkkaavat kiinnityksistään. Kölipultit löystyy ja köli heiluu. Kerran kun korjaa kunnolla niin ei ongelma toistu. Sitten tietysti purjeiden saumat ovat olleet kovilla. Ikääntyessään mikä tahansa paikka voi pettää ellei ole kova huoltomania ja paksu lompakko ja vaihtelee säännöllisesti kilkkeitä varmuuden vuoksi vaikkei niissä vikaa näy.
Kaikki nuo ovat sellaisia, mitä ei kunnollisessa veneessä saa tapahtua. Saahan sekundastakin joskus korjaamalla kunnollisen, mutta periaatteessa en ostaisi venettä, jonka rustit voivat korkata.
Kovissa tuulissa omasta veneestä on hajonnut yksi ploki ja isonpurjeen ratsastajia. Ploki oli spinnuskuutin ploki, jonka kehrän aurinko oli haurastuttanut, eli siis vanha. Hajosi 16 m/s puuskassa. Isonpurjeen ratsastajat kärsivät siinä kovatuulisessa Sursaaren kierrossa, kun kolmasd reivi oli sisällä. Käyttövirheenä yksi muoviratsastaja reivipisteen yläpuolelta ja läpilattojen ratsastajat menivät kuukautta myöhemmin vaihtoon.
Kunnollisissa veneissä noita on tapahtunut. Kun tiedostaa tyyppiviat ja korjaa ne ennakkoon niin saa kohtuu hintaan erittäin kelpoisen veneen rankkaankin keliin. On niissä 70-luvun pursissa monessa rustiraudat korjattu ja vielä seilaavat. Huonoa laminointityötä on paha mennä korjaamaan mutta tällaisten lapsusten korjaus on helppoa ja halpaa kun tekee ajoissa. Ennakkomerkkejä tulee kyllä ajoissa, harvemmin ne yhdessä reissussa katastrofaalisesti porsii.
No, rustit on rungossa ja tuenta järeä, samaten keulastaagi on rungossa eikä kannessa. Jos ne porsivat, sitten hajoaa jotain sisuskaluja. Pitkäkölisen painolasti on laminaatin sisällä, ei huolta kölipulteista. Edellisen veneeni edellinen omistaja sai veneestä maston katki Porkkalan selällä.
Porkkalanselällä hajonneet varusteet käydään sitten illalla saunassa ja jäähykarsinassa lävitse.
Kai se hajoaminen tuulen noustessa menee suunnilleen järjestyksessä:
-purjeet ja purjehelat
-kansihelat (esim.skuuttikisko,vaunu)
-takila (vantit, staagit,saalingit,rustit)
-peräsin
Hyvin harvoin kuitenkaan mennään ensimmäisestä vaiheesta eteenpäin listalla.
Kryssillä tuulen yltyessä kakkosreivin tasolle alkaa ongelmat. Jo itse reivaaminen vaikka siellä Porkkalanselällä kunnon aallokossa on varsinkin pienellä miehistöllä hankala toimenpide ja vaikea välttää purjeiden kovaa ravistamista.
Kova ravistus tuo aina jotain kulumaa ja vauriota eikä purje palaa entiselleen.
Ei ollenkaan huono vaihtoehto jatkaa oleilua saaren rannassa ennusteen luvatessa yli kympin kryssiä.
Takila on tuossa väärässä kohtaa. Keskituulessa on jo takilan rasitukset tapissa. Sen jälkeenhän joutuu tehoja päästämään.
Toki vasta-aallokko lisää ongelmaa. Seuraava ongelma tulee vasta maston käymisestä veden alla.
Varmistan rusti rautojen kiinni pysymisen käyttämällä vanttivaijereissa Loos PT vaijerin jännitemittaria. Toppirikisessä minulla on mastossa 6 vanttivaijeria, 3 molemilla puolilla. Olin tehnyt aikaisemmin kireyden säädön käsi tuntumalla. Sitten kun tarkastin mittarilla työni tuloksen, osoittautui että yksi oli aivan liian kireällä ja 2 aivan liian löyhällä. Jos on huolissaan rustirautojen kiinnipysymisessä veneen runkossa, suosittelen lämpimästi mittarin ostoa. Mittarin mukana tulee säätöohjeet eri paksuisille vaijereille.
Gullervo20
Ei ne rustit kyllä siitä hajoa, että kiristää liikaa vantteja.
Vantin kireydet vaikuttavat ainoastaan rikitrimmiin, jännitys on tuulessa sama, oli lähtötilanne löysä tai kireä. Tietenkin, jos kireydet ovat niin pielessä, että masto taipuilee nurinkurisesti, eli trimmit aivan pielessä, voi mastokin katketa. Rusteihin kohdistuvaan voimaan ei mittarilla voi vaikuttaa.
Kyllä ne on purjeet, jotka ensimmäisenä hajoaa. Muu ehjä kestää, jos ei ympäri mennä. Huonot vantit jne kyllä voi rapsahtaa, jos siis säie on valmiiksi poikki.
Heikoin kohta hajoaa juuri silloin kun se joutuu kovimmalle rasitukselle. Rikkoontumiset ja viat eivät tapahdu mitenkään yllättäen ja yhtäkkiä kuten usein ajatellaan vaan ne ovat pitkällisen heikkenemisen seurausta. Osaan kohdistuu käytössä jatkuvasti rasitusta ja lisäksi ympäristötekijät osaltaan heikentää jatkuvasti osia esimerkiksi kemiallisesti, lämpölaajenemisen aiheuttamana tai vaikkapa UV säteilyn vuoksi. Materiaaleissa olevat heikkoudet kasvavat ajan mittaan mikromurtumiksi. Periaatteessa esimerkiksi takilan tuenta voi pettää koska vai ollessaan rasituksessa mutta on huomattavasti paljon todennäköisempää että se tapahtuu silloin kun rasitus on suurimmillaan. Säännöllinen ennakoiva huolto vähentää huomattavasti rikkoontumisien riskiä. Paitsi takilaa myrsky rasittaa poikkeuksellisen paljon myös ruorijärjestelmää ja moottoria jos ei mennä purjeilla. Varsinaisesti veneen runko kyllä yleisesti kestänee mutta esimerkiksi köli voi irrota, ikkunat tai luukut tulla sisään, tässä taas runkoikkunat on se tyhmin ”keksintö”.
Niin kyllä se on huomattavan todennäköistä että jotain menee rikki myrskyssä ja aiheuttaa haverin.
Itseltäni ei ole koskaan hajonnut kelin vuoksi mitään, mikä johtuu tietysti jo siitäkin, etten pääsääntöisesti lähde laiturista, jos tuulta luvataan yli 10 m/s (saariston suojassa tai tuulen ollessa erityisen suotuisasta suunnasta saatan lähteä).
Mutta muilta kerätyn kokemuksen nojalla tyypillisimpiä vahinkoja ovat:
-purjeen repeäminen
-mastovauriot, jopa maston katkeaminen
-peräsinvaurio.
Raymarine EV 200 linear drive type 1:n qvadrantitappi meni poikki tasasella 11 m/s lenssillä. Oli tullut transientit täyteen mokomalla jengatapilla. Uskomaton bugi valmistajalta laittaa em. kierretappi jatkuvalle rasitukselle qvadrattiin asennettavaksi. No, nyt on koneistettu haponkestävä tappi ilman kierteen aikaansaamaa alkusäröä.
Kestää saman kuin peräsinakselikin.
Kovan tuulen kryssissä hajoaa ensin miehistön hermot. Jos paatti on jokin ”halpis”, niin kyllä laipioiden irtoaminen massauksistaan tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.
Purjeiden ratsastajat, lattataskut yms. kuluvat osat kuuluvat omaan hajoamislistaan. En ymmärrä mikä rikkoo kölin tai peräsimen.
Merellä itseltäni ei ole hajonnut myrässä kuin windex vahinkojiipissä, saalinki mennyt läpi genoasta, tuulimittarin pyörijä hajonnut 60 kn puuskassa ja kajakki menetetty ankkurissa 500 mm/päivä sademyrskyssä.
Kovan kelin rantautumisissa runkoa on naarmutettu laitureihin, ankannokalla on kaadettu/muuten rikottu kaksi sähkökeskusta, takorosteri -Brucen varsi väännetty ukkosmyrskyankkuroinnissa.
Nuo kaikki 10 t. veneellä yksin eri tilanteissa operoiden.
Veneet ovat aina kestäneet kaiken pulmitta ja yhtään vakuutustapahtumaa ei ole tullut.
Järjen rajoissa kelin suhteen liikkuen, ajoissa reivaten ja masto aina kireänä pitäen ei normiseiluissa juuri tule vaikeuksia. Väsymys, pimeys ja siihen lisänänä myrä niin silloin riskiaste nousee ylettömäksi.
Osa ihmisistä on huomattavan riskialttiita. Sellaiselle henkilölle purjehdus ei välttämättä ole sopivin harrastus. Se sama vene joka repii purjeensa tai katkaisee mastonsa jonkun kipparoimana, säilyy täysin ehjänä toisen kipparin käsissä. Asia on hämmentävä.
Ariel 336.
Noista ihmisten eroista koskien riskien ottoa ja niistä usein seuraavista ongelmista kaluston kanssa olen samaa mieltä.
Mikä pahinta toisinaan tuo välinpitämättömyys johtaa jopa fataaliin lopputulokseen..
Olen pannut merkille kuinka toisella kaverilla kestää kulkuväline ehjänä samassa tehtävässä, mutta joku tulee korjaamolle joka toinen päivä esittelemään vaurioitaan.
Maantieliikenteessä on usein mahdollisuus ajaa tienposkeen ja soittaa varikolle avunpyyntö.
Merellä ja ilmassa voi liika huolimattomuus puraista todella pahasti ja pahimmillaan viimeisen kerran.
Drag
Jos apinalle antaa kirjoituskoneen ja äärettömästi aikaa, se jossain vaiheessa kirjoittaa koko Shakespearen tuotannon.
Voi olla, että se todennäköisyyteen perustuva onnettomuus on jo tapahtunut, tulee tapahtumaan tai tapahtuu jollekin muulle. Varmaa on, että se tapahtuu.
Sisältä kuuluu naks ja tunteet värisee pinnassa. Jos on jotain kädessä, saataa päätyä mereen. Sellainen huutomylväys voi myös kuulua.
Minä lemppasin kerran mutteripannun Ahdille keskellä syvintä Ahvenamerta. Yritin keittää vedetöntä kahvia. Palovaroitin alkoi kiljua, Hyvin sihahti.
Patterimummo on jees mutta aito asia tekee gutaa.
Muija lensi jonkkaan Porkkalanselällä. En itse huomannut mitään, olin keulassa autopilotin kauko-ohjain kaulassa.
Onneksi akka on niin läski, ettei uppoa vaikka olisi lyijyliivit päällä.
3nm piti mennä takaisinpäin, jotta muija löytyi.
Kiroili ja huusi niin, että varmaan kaikki kalat pakenivat Ruotsin rannikolle saakka.
Meni sitten vaihtamaan vaatteet ja kahvit kaatuivat syliinsä. Poltti pillunsa siinä lystissä....
Niin kyllä siinä purjeveneessä yleensä ensimmäiseksi särkyy avioliitto.