Rakastan luontoa - ja sua

Läpi hämärän metsän kävelen
oksan otan kämmeneen
havut kutittelevat iholleni
jäljet pienten askelten
käteeni piirtäen.
Istun sammalkivelle
yö kuiskii salojaan
kosteus tiivistyy kertojaan
mustarastas maalaa maisemaan
kultaisia kiehkuroitaan.
Korpi hiljaa valittaa
yksinpuhelun aloittaa
tuuli hankaa oksia ikuisten
jalopuiden arvokkaiden
metsän portinvartijoiden.
Portilla metsän väen
minäkin nyt näen
tyyntyy luonne murheinen
jättää käsiin enkelten
kaipuun aidon sydänten.
Luonto tilaa antaa
unelmiaan ei pelkää kantaa
tarttua käteen pettyneen
peittää lumeen valkoiseen
vastasyntyneeseen haaveeseen.
----
Kauniita unia miehelle!