Yleisiä ajatuksia neuvojen pyytämisestä ja niihin vastaamisesta

Hei

Minusta täällä on nyt hyvä henki. Yritetään ylläpitää sitä. Laitan tähän muutamia ajatuksia siitä, miten minun mielestäni olisi avun pyytäjän kannalta kaikkein mielekkäintä ajatellen sitä, että kehittyy ratkojana.

Tämä minä teen ihan oman kokemukseni pohjalta ennen kaikkea Punaisten Pelikaanien ratkonnassa. Niitä en ole vähään aikaan enää ratkonut, mutta saatan joskus satunnaisesti ostaakin, jos osoittautuu, että täällä niistä voi hyvässä hengessä käsitellä.

Ostin aluksi vanhoja Punaisia Pelikaaneja, joihin oli olemassa ratkaisut.

Itse tein niin ongelmatilanteissa niin, että en kysynyt suoraa vastausta vaan vastausvaihtoehtoja. Kun olin saanut melko pitkälle, mutta en ollut varma, oliko ratkaisu oikein, kysyin varmistusta. Oliko jokin näistä vaihtoehdoista oikein vai olivatko kaikki väärin. Joskus olin laittanut ensisijaiseksi vaihtoehdoksi väärän., mutta oikea oli mukana. Joskus kaikki olivat väärin ja yritin uudestaan.

Pyysin myös aika usein lisävinkkejä, mutta en suoraa vastausta. Näin jokaisen ratkaisusanan kohdalla jouduin myös itse pohtimaan, mikä siihen tulisi.

Kun sain ratkaisusanan, mutta en sitä ymmärtänyt, kysyin selitystä.

Tässä siis ei anneta suoraa vastausta heti. Ei myöskään selitystä heti. Kummatkin annetaan vain, jos kysyjä niitä pyytää.

Etenin siis asteittain eteenpäin. Tällä tavoin oppii mielestäni parhaiten.

On tässä varjopuolensakin. Tällainen menettely koettelee toisten pinnaan eikä joidenkin pinna aikoinaan kestänyt.

Jotta voi aidosti auttaa toista kehittymään ratkojana, vaaditaan kärsivällisyyttä. Itselläni on ymmärrystä tähän, koska olen menetelmää käyttänyt ja olen toisten kärsivällisyyttä koetellut.