Eikä huolehtimaan, unelmoimaan tai elämään rauhallista elämää. Olen miettinyt pidemmän aikaan tunteitani sisälläni. Kun ajattelen asioita ja ihmisiä niin tunnen oikeastaan pelkkää vihaa. Se on voimakas tunne ja se hellittää vain aggressiolla. Olen ajatellut että voisin nauttia pahoinpitelystä. Mikä kovemman kivun ja kärsimyksen saisin, niin sitä kovemman ekstaasin kaltaisen tilan saisin. Miksi siis saisin mielihyvää siitä? Ehkä olen kasvanut tälläiseksi. Ehkä minun pitäisi lopettaa tarpeeni kieltäminen ja alkaa pitämään hauskaa? Ihan vain itseni takia. Ei kukaan muu sitä voi tehdä.
Ehkä minua ei tehty rakastamaan
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.