Muuttaisit vaan ajattelua positiivisemmaks!
Ei sulla mitään ongelmia ole!
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sotket ihmisiä täällä. Ei olekaan ongelmia, kun olen niin positiivinen.
Hyvä neuvo!
Ehkei enää niin paljon olekaan ja tuota positiivista ajattelua harjoittelen edelleen päivittäin. Ja sitä etten kritisoisi ja moittisi itseäni ihan kokoajan ja joka asiassa. Onkait mussa sentään jotain hyvää niinkuin meissä kaikissa ja olen oppinut rakastamaan itseänikin, edes hieman. :)
Kaimalle sanoisin että niinpä!
Luin juuri kirjaa introverteista, siellä oli kohtia joissa olisi pitänyt löytää jotain itseään osoittavia vahvuuksista. Katsoin itseni oikean aivopuoliskon hiljaiseksi introvertiksi, luovaan, rauhalliseen ruutuun. En kuitenkaan löytänyt yhtään sellaista kohtaa joista olisin voinut olla ylpeä tai onnekas näiden kykyjen suhteen. Kaikki olivat jollakin tapaa normaalille elämälle haitallista, jos ajatellaan sosiaalista kanssakäymistä tai yleisellä tasolla pärjäämistä elämässä. Kirjaa lukiessa tuli todella paha mieli, kun ymmärsi etten osaa enää mitään ja kakki asiat ovat nykyään saavuttamattomissa. Pohjimmiltani olen yliherkkä ja aistin ulkoisia ärsykkeitä paljon, jopa todella haitalliselle tasolle asti. Herkkyydestä ei ole koskaan ollut mitään hyötyä itselleni elämässä missään kohtaa, sitä voisi kuvailla helvetiksi. Kun tutkii itseään lisää ja lisää tajuaa olevansa täysin ei mitään ja nekin pienet asiat joita joskus itsessäni arvostin ovat poissa. Ne vain hävisi matkan varrella johonkin ja sellaisia kykyjä ei enää voi saada takaisin, ne olivat itselleni elämäni tärkeimpiä asioita, ne auttoivat jaksamaan taas vetäisemään kerran happea lisää keuhkoihin. Mistä pitäisi keksiä positiivista ajattelua itselleen, kun se ei ole mahdollista.
Plääh, tyhmää trollailua :(
Sitä se ei todellakaan ole, vaan täyttä totta. En koe tarpeelliseksi valehdella edes palstalla siitä, miten koen kaikki asiat. Eivät ne siitä miksikään muutu, jos ihminen ei tunnista itseään siksi minkälainen tietää oikeasti olevansa.
Liiallinen, jatkuva itsetutkiskelu ei tee hyvää. Pitää elää enemmän oman päänsä ulkopuolella, krouvisti sanottuna ottaa päänsä pois perseestään.En tarkoita pahalla. Paras keino tuntea hyvää mieltä on auttaa muita.
Kun tuijottaa tyhjyyteen liian kauan, tyhjyys tuijottaa takaisin.
Onneksi täällä anonyymit tietää toisen elämästä kaiken. Ja ajattelusta vaikka eivät edes tunne.