Kohtaloon? Että jotkut kaksi ihmistä on tarkoitettu tallaamaan koko elämän yhdessä! Tapahtui, mitä tapahtui.. Niin myötä kuin vastamäessä. Mulle ja hänelle käy aina niin, että palataan kerta toisen jälkeen yhteen.
Uskotteko...
Anonyymi
32<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Kyllä osittain uskon
Mä luulen, että se on niin kun mietin omaa elämän kaarta. Ei ikinä päästä toisista eroon, vaikka kuin pyristellään, tiet johtaa aina yhteen, väliä voi olla puoli vuotta, vuosi ja taas yhteen mennään, jo useammasti muutettu toisista erilleen ja aina sama juttu.
Ihminen määrittää omilla valinnoillaan hyvin pitkälle sen oman reittinsä
Jos jalat kulkeutuu sinne missä ihastus on tai missä uskoo sen olevan, ei se oo kohtalo, se on oman pääs tekemä valinta.
Jos valitset olla välittämättä paskaakaan mitä elämälles tapahtuu ja vedät tätä elämää vaan tunteet edellä ja tehden mitä milloinkin lystäät, usein se tie vie kurjuuteen ja tuhoon.
Ihanam pulison sain...
Ne kumppanitkin valitaan itse. Oman pääs valinta sekin.
Mä taas luulen, että se on aito rakkaus, olin muka niin lähtijä aina ja ikävä tuli kuitenkin joka kerta. Eka kerran kun erosin oltiin puoli vuotta erossa ja itkien palattiin toisten syliin, toinen alkoi kiertää asuin aluetta iltaisin läpi ja toinen katteli ikkunasta jospa häntä näkyisi. Kumpikin myönsi ikävän ja kaikki alkoi alusta.
Ja elämä jossa ei paljon järkeä käytetä siinä mitä tekee milloinkin, usein on sellainen elämä että järkeä kun alkaa käyttämään tajuaa että tulevassa on edessä sillä tyylillä tuskaa ja ongelmia
Mummoni sanoi aina ” itku pitkästä ilosta...”
Eli kun tunteet edellä aivot narikassa huvittelee vaan, niin lopussa seisoo itku.
Ei se oo kohtalo vaan looginen seuraus teoista. Kaikki teot aiheuttaa seuraamuksia ja reaktioita muiden ihmisten tunteissa ja käytöksessä joka käynnistää muissa ihmisissä tekoja
Eri ihmisten aivot, reaktiot, tunteet erilaisiin asioihin on loogista ei mitään sattumanvaraista kohtaloa
Tuohon itsekin uskon. Kaikki voimakas riippuvuus ei sitä paitsi ole rakkautta. Hän on minulle kuin huumetta. Jälleen hän käänsi selkänsä ja voin todella, todella huonosti. Arvaa kierränkö kaukaa tällä kokemuksella jo? Mua ei satuteta enää.
Ja vastaus oli tuohon 10.22
Surullista:( toivon sinulle kaikkea hyvää❤️ eihän sitä koskaan tiedä miten asiat kääntyy😘
Kiitos, tarvitsen kaikki universumin hyvät voimat puolelleni, sen verran koville ottaa. ❤️
Ihmisten välillä ei tarpeeks korosteta avoimuuden, rehellisyyden ja luotettavuuden merkitystä vaikka niistä toitotetaan. Niitä ei silti ymmärretä.
Ihmisten maailma perustuu melkein kokonaan toisten ihmisten tekoihin, päätöksiin, tunteisiin ja reaktioihin.
Onnettomuudet tapahtuu usein jonkun ihmisen virheen takia. Päättänyt mennä kännissä tai väsyneenä rattiin. Keskittyminen herpaantunut tai on tehnyt virhearvioin. Tai päässä naksahtanut ja haluu tappaa itsensä ja muutaman muun.
Parisuhteissa helposti on näitä että toisen tunne, reaktio omaan tunteeseen ja siitä seurannut teko johtaa kumppanin puolelta tunteisiin, reaktioihin ja tekoihin ja nämä taas johtaa sen toisen tunteisiin ja tekoihin. Ketjureaktio.
Tuon takia rehellisyys on todella tärkeää suhteessa, nimittäin muuten ne reaktiot toisen tunteisiin ja reaktioihin voi aiheuttaa sen että toinen osapuoli tekee virheellisiä päätelmiä ja niiden pohjalta tekoja jotka vaikuttaa sitten koko suhteeseen. Päätöksiä ja tekoja kun syntyy reaktioina toisen reaktioihin
Me ihmiset emme pääse irti toisistamme, sillä joka paikassa toisen ihmisen päätökset toimia aiheuttaa myös meissä toimintaa.
Tää korona on hyvä esimerkki. Kiinassa tapahtu jotain kun joku päätti tehdä jotain villieläimien torilla? Siitä seurasi ketjureaktio joka johti muiden ihmisten reaktioihin ja tapahtui päätöksiä. Päätöksien takia osa on lomautettu ja yrityksillä on yt:t ja vanhemmat ovat joutuneet opettajien rooliin jne
Ei se oo kohtalo vaan ihmisestä ihmiseen siirtyvä reaktio kun ihmiset vaikuttavat toisiinsa niinkin pitkältä kuin Kiinasta Suomeen
Olen kyllä vähän eri mieltä. Meillä jokaisella on omat juttumme. Joskus on pariskunnan toisella osapuolella huono päivä. Et voi lähteä hänen jokaiseen omaan oikkuun ja mielentilaan mukaan. Anna toiselle tilaa käsitellä omia tunteitaan. Älä vaadi heti kaikkeen selvitystä.
Toki keskustellakin pitää asiat, jotka vaivaa, eikä haudata niitä maton alle. Siis puhua, kun niiden aika on ha ollaan valmiita siihen. Eikä inttää koko aika selitystä toiselta, jos hänellä on huono olo.
Parisuhteessa on siis kaksi erillistä yksilöä, joilla on kaksi erillistä ajatusmaailmaa ja jokaisen kuuluu saada tilaa itselleen. Läheisyys ja läheisriippuvuus ovat kaksi eri asiaa. Läheisriippuvainen ihminen on koko ajan vailla jotain toiselta ihmiseltä, mikä itsestään puuttuu. Se tyhjyys täytyy itse täyttää. Toinen ihminen ei ole sinun jatkeesi, eikä tarpeidesi ja toiveidesi täyttöautomaatti. Lähesriippuvaiset ihmiset tukahduttavat oman parisuhteensa.
Taidat olla EiMia?
Siis se jonka mielestä on vain ääripää ja ääripää eli nyt läheisriippuvainen tai tunteeton tunnevammanen narsisti?
Kai ymmärrät ettei parisuhtees rehellisyys ja avoimmuus tarkoita että toinen pyytää lukujärjestystä toisen teoista minuutti minuutilta mutta suoranainen valehtelu johtaa tekoihin joista seuraa ongelmia
Tietenkin jos susta valeet on jees ja oot valmis seisoon suhtees raunioilla jätettynä niin sun päätös
Se vaan että kun sinä et ole suhteessa yksin. Kaikki mitä teet, sanot, päätät aiheuttaa toisessa tunteita ja ne tunteet voi saada hänet päättään parisuhteen
Ja kun sinut tekojesi takia jätetään, itket katkerana ja uhriudut että olet nyt jätetty, näkemättä ollenkaan mikä siihen johti
No jopas herätinkin närää sinussa. Olen vaan itse nähnyt/kokenut näitä parisuhteita, missä tällaisia vaatimuksia ja vallankäyttöä on ollut. Ja niitä ei ole ihan vähän. Usein ihmiset ovat suhteessa v a i n ja ainoastaan sen vuoksi, että ei kyetä olemaan yksin.
Yksinolo tuo sellaisia kammottava asioita eteen kun oman itsensä ja omien tunteidensa kohtaamista. Kuka sellaista nyt vapaaehtoisesti haluaisi?! Juu ja en ole eimia ja mitä tuossa nyt luettelitkaan ja aika kaukana mistään ääriajatteluista. Realisti olen ja elämää kokenut.
Olen itse jättänyt yhden miehen siksi kun hän harjoitti minuun henkistä ja fyysistä väkivaltaa
Toisen siks että omien sanojen mukaan petti
Kolmannen siksi että valehteli todella monista asioista ja kun jäi kiinni syytteli mua
Nämä teot johti mulla tunteisiin ja tunne johti parisuhteen päättämiseen
Olen ollut useita vuosia sinkku
Toisin sanoen parisuhteessa parin väliseen suhteeseen tai suhteen olemassa oloon vaikuttaa osapuolten tunteet, tunteiden vallassa tehdyt ja sanotut asiat.
Kaikki mitä suhteessa tapahtuu vaikuttaa siihen haluaako osapuolet jatkaa parisuhdetta.
Se kun kenkkuilee johtaa usein jomman kumman puolelta suhteen päättämiseen
Kohtalo on määrännyt.....Usko pois😊
No uskon. Meille kävi niin rakas. 😍
Kohtaloon en kyllä usko
Voin uskoa, että kaksi ihmistä on tarkoitettu toisilleen olemaan koko elämän yhdessä, mutta siinä tapauksessa molemmat on sitoutuneita siihen ja rakentamaan, sekä vaalimaan sitä yhteyttä, ihmiset muuttuu vuosien ja matkan varrella, niin ulkonäöllisesti kuin henkisestikin, osataan yhdessä sopeutua niihin ja ottaa vastaan tulevat, niin hyvät, kuin elämässä tapahtuvat huonot/negatiiviset asiat, tukien toisiaan, pysyen rinnalla
Ei, en usko kohtaloon siinä, että moneen kertaan eroaa ja palaa yhteen ja he olisivat tarkoitettuja toisilleen
Minä taas uskon, koska jos yrittää kamppailla tunnetta vastaan, mutta silti aina palataan yhteen, eroon voi olla muita syitä kun ei rakasta, meillä oli muutoin muita elämän paineita, ikinä ole päätynyt siihen, ettei toisista välitetä. Tällä hetkellä ollaan erottu, mutta kumpikin tietää, että välittää toisesta, ei pystytä näkemään ettei molemmat itkisi.
Elämä on matka, jonka varrella tapaa paljon ihmisiä, sattumaa keitä. Omista valinnoistamme riippuu moni asia elämässämme. Kaikki me olemme vain käymässä toistemme elämässä.
Se voisi olla noinkin. Itse kyllä uskon muuhun kuin sattumaan.
Niin itsekin ajattelen. Ihmiset ovat lainassa rinnallamme, jotkut lyhyemmän ja toiset pidemmän matkan. Lopulta ihminen on yksin ja se täytyy hyväksyä. Jokaisella on oma tie, yritetään olla hyviä kanssakulkijoillemme, koskaan ei tiedä, milloin heidät menetämme <3
En usko kohtaloon. Jokainen tekee omat valintansa. En ole uskovainen mutta eiks vapaa tahto ole kaikkien oikeus ja velvollisuus. Oma tahto ja vastuu teoista ei sitten ole ihan kaikille sopiva kuvio.
Sanot sitä kohtaloksi. Minä sanon sitä johdatukseksi.
Uskon kyllä että näin yleensä käy, hyvillä asioilla tuntuu olevan taipumus ruokkia toisiaan. Rakkaus on vaikea osa-alue, mutta jos naisen ja miehen kemia kohtaa, ei maailmassa mikään pysty heitä erottamaan.
https://youtu.be/KaoOlSPiAWQ
Usko vain hyviin asioihin, ihmiset ei ole hyviä asioita. Kemia ei ole rakkautta.
Kemia on rakastumista ja seksuaalista himoa. Alkuhuuman jälkeen usein huomaa, ettei tuo toinen vastannutkaan omia toiveita ja odotuksia. Isompikin huuma voi mennä hetkessä ohi.
Rakastaakseen toista ihmistä, täytyy hänet sisäistää. Tutustua, tutustua, tutustua. Olla loputtoman kiinnostunut hänestä. Oppia sietämään hänen huonot puolensa ja oppia näkemään ne osana hänen persoonaansa. Hyväksyä ja oppia pitämään juuri siitä epätäydellisestä ihmisestä.
Tahto on se, joka mahdollistaa rakastamisen. Ja se täytyy löytyä molemmilta osapuolilta, jotta voi elää rakkaudellisessa suhteessa.
"meistä jokainen
on polku jonnekin
mutta viisaus on siinä että ymmärtää
ketä seurata pitkään milloin kääntyy pois ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi
itseesi matkustaa" - Apulanta
Jotenkin vaan tuon biisin sanoitus on aina upinnut.
En usko. En usko mihinkään. Meillä ei ole muuta tarkoitusta elämässä kuin kärsiä ja sitten kuolla.
Tietysti uskon. Rakastan sitä miestä.