Kertokaa kokemuksianne samojedeistä. Millaisia ne ovat aikuisina? Sanotaan, että ne haukkuvat paljon. Onko se vaan opettamissesta kiinni? Kuinka vanhaksi samojedi elää?
Meillä on 3-kuukautinen narttupentu. Aika eläväinen ja seurallinen rotu!
Meillä on 3-kuukautinen narttupentu. Aika eläväinen ja seurallinen rotu!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä on samojedi, uros. 2-vuotias, ei kyllä meillä hauku paljoa. Ulvoo joskus jäätelöautolle, mutta haukkumista ei yleensä harrasta.
Oon kullu, että jotkut sammarit ois eläneet 18-vuotiaiksi, mutta ei voi väittää että kaikki niin vanhoiksi elävät. :) Seurallinen tosiaan, aivan ihana koira! Ihania yhteisiä kokemuksia koirasi kanssa!
Meillä on monta aikuista, uroita ja narttuja. Eivät ne tyhjää hauku, oravia ja pihan poikki kulkijoita kyllä.
Leppoisia, kilttejä, sosiaalisia ja seurallisia koiria. Jokainen oma persoonallisuus. Toinen tarvitsee enemmän huomiota kuin toinen. Hyvin tottelevaisia ja kilttejä. Metsässä/jäällä aina irti. Samoin aidatussa pihassa. Tulevat hyvin toimeen keskenään.
Tarvitsevat paljon liikuntaa ja aktiivista toimintaa päivittäin. Leimautuvat hyvin ihmiseen ja haluavat olla laumansa(ihmis) seurassa.
Kaivavat pihassa kesällä. Suuria, hevosen mentäviä monttuja.
Ihania koiria. Elävät yli 10 v. keskimäärin.
Onnittelen rotuvalinnasta.
Meilläkin on samojedeja, oikein mukava ja hauska rotu. =) Kyllä ne jonkun verran haukkuu, pystykorvia kun on, mutta ei se mitenkään holtitonta ole.
Jotkut samojedit elävät aika vanhoiksi. Kun isälläni oli kolme urosta, elivät ne 14, 16 ja 18-vuotiaksi. Tosin eivät kaikki niin kauaa elä, ja nykyajan samojedit valitettavasti elävät luultavasti lyhyemmän elämän.
Onnea koiranpennulle ja perheelle! Siskollani on kaksi samojedia ja olen saanut rotua läheltä seurata. Ihania, ihmisystävällisiä, iloisia otuksia. Vaikka sammari on alkukantainen rotu, se on silti tosi hyvä perhekoira. En ole eläissäni nähnyt vihaista samojedia.Kestää Suomen ilmaston kylmät. Joku kasvattaja sanoi, että ovat hotoja syömään, mutta yksilöllistä sekin. Haukkumisenkin saa opettamalla pysymään inhimillisissä rajoissa. Vahtia ei samojedista saa tekemälläkään.
Siitä ruokapuolesta, ne todella jumaloivat ruokaa. ;) Yksi omistani vetäisi tuosta noin vain ison fileen kun menin hetkeksi puhelimeen ja tyhmänä jätin sen pöydälle. Kun sitten tulin takaisin, ihmettelin aikani että olinko jo pistänyt sen jääkaappiin vai mitä oli tapahtunut. Mutta kyllä sen "varastelun" saa aivan hyvin kouluttamalla kuriin, ei siitä ole samojedeilla sen suurempia ongelmia kuin muillakaan roduilla. Koirahan on koira, -ja perso ruoalle.
Meilläkin on pari narttua ja uros. Nuori uros on hömppä ja lällykkä, pehmeäluontoinen. Toinen nartuista erittäin kuuliainen ja tottelevainen, toinen omanarvoinen, äitiin leimautunut ja hieman itsepäinen.
Ihania koiria. Ovat aidatulla pihalla irti päivät, metsälenkillä voi pitää irti, eivät juuri omaa metsästysviettiä, paimentavat sielläkin laumaa.
Haukkuvat ohikulkijat mutta esim. yöllä ovat kopeissaan hiljaa ellei jotain odottamatonta tapahdu.
Kaivavat kesällä, uros kantelee kaikki puutarhakoristeet parempaan talteen tai hajottaa.
Toimeliaita, uros vetää mielellään, nartut eivät.
Turkki ja iho pysyvät kunnossa harjaamisella, kerran viikossa. Se on tärkeää muistaa tehdä.
Eivät ole pahemmin sairastelleet.
Erittäin mukavia perhekoiria. Kaikille ystävällisiä, luottavaisia ja tulevat keskenään hyvin toimeen.
Paljon tietoa sammareista täällä:
www.samojeditforum.urli.net
Siellä voi esittää paljon kysymyksiä joihin varmasti kokemuksia omaavat ihmiset ja kasvattajat osaavat vastata :)
Olin 7-vuotias kun perheeseemme hankittiin samojedinarttu. Äidilläni oli ollut nuorempana kaksi. Ihana perhekoira, piti huolta laumastaan eikä antanut millään hypätä laiturilta veteen, ei halunnut kastua. Koiramme ei haukkunut melkein ollenkaan, kovaäänisille moottoripyörille tms. vain. Ulvoi aina piipaa-auton ajaessa ohi. Todella lapsiystävällinen, välillä tosi riehakas, karkailikin ja halusi tutustua kaikkiin ihmisiin. Tarvitsee paljon aktiviteettejä ja liikuntaa, mielellään vapaana. Valitettavasti koiramme täytyi lopettaa 9-vuotiaana useiden sairastumisten jälkeen.Ihanat muistot jäi!