Keskenmeno

Hei, en huomannut täällä yleistä keskenmeno-aihetta, joten aloitin uuden keskustelun.

Tein viime marraskuun alussa positiivisen raskaustestin, kuukautiset olivat noin viikon verran myöhässä. Olin seurustellut miesystävän kanssa siinä vaiheessa vajaat 2 kk. Tykkäsin (ja tykkään vieläkin) hänestä kyllä hirveästi. Halusin ilman muuta pitää lapsen.

Keskenmeno tapahtui joulukuun puolivälissä. 10+5-11+1. Perjantaina huomasin, että pikkupöksyissä oli pientä ruskeaa tuhrua. Lauantaina tuli vähän vuotoa lisää, ei paljoa. Sunnuntai-iltana alkoi sattumaan kunnolla alaselkää myöten ja tulemaan paljon tavaraa ulos, sekä verta että muuta. Oli viikonloppu ja soitin päivystykseen, mutta totesivat (varmaan realistisesti sinällään) ettei keskenmenoja tässä vaiheessa yritetä estää. Seuraavana päivänä keskenmeno todettiin naisten poliklinikalla. Senkin päivän iltana sattui vielä paljon ja tuli jotain ulos, en nähnyt mitä.

On turhaa kertoa kenellekään keskenmenon kokeneelle miltä se tuntuu. Siinä on kuitenkin peruutettu se elämä, minkä jo kuviteltiin syntyvän. Itse mietin nimeä lapselle syntymäajankohdan mukaan ja sitä, millaiset suojavarusteet hän tarvitsee. Minulla on hänelle vieläkin nimi, osin syntymäajan, osin äitini mukaan, ei muuten mutta muistoissa.

Todennäköisin selitys keskenmenolle on se, että sikiö vain oli niin pahasti kehityshäiriöinen ettei olisi selvinnys, tai se ettei sitä ollutkaan vaan kyseessä oli ns. tuulimunaraskaus. Uskotaan! Se tuntuu silti pahalta, todella pahalta.