Kello vaan käy eikä miestä löydy, kärsimättömyys alkaa loppua, 10v sinkkuna. Pelottaa että en koskaan löydä ketään ja itkettää.. Haluaisin jo aloittaa elämäni sen toisen kanssa. Olen rakastunut yhteen ihmiseen mutta en ainakaan vielä voi kertoa tunteistani. Pelkään että joudun kokemaan vain sydänsuruja.. :( En jaksa enää rikkoa itseäni
Mua masentaa ja ahdistaa sinkkuus
Anonyymi
178
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun kerran olet rakastunut niin täytyyhän se kertoa toiselle.
Jos jatkuvasti pelkää kertoa tunteistaan ja surettaa kun ei saa parisuhdetta niin ei se oikein silloin onnistukaan.
Elämässä täytyy ottaa riskejä kokeilemalla. Toki niitä sydänsurujakin varmasti aina joskus tulee mutta sekin kuuluu elämään.
Eli ei kannata pelätä kertoa omista tunteistaan toiselle. Jos niistä ei kerro niin juttu ei etene lainkaan eikä myöskään silloin voi tietää vastapuolen tunteista.
Onhan se ikävää elää epävarmuudessakin ja jatkuvasti miettiä tykkääkö tuo minusta vai ei.
Rohkeasti vaan eteenpäin. Jos juttu ei ala toimia jostain syystä niin pääsee kokeilemaan jotain uutta, ei tarvitse jäädä miettimään ja suremaan paikalleen yhtä ja samaa.
Tsemppiä sulle ja toivotaan että olisi molemminpuolista niin pääsisit kärsimästäsi sinkkuudesta eroon.