Täällä pimeässä

Täällä pimeässä unelmia paketoimme,
että joku muu ne voisi omistaa, ja kai
silti itse unelmoimme, että joku joskus
yhden meille lahjoittaa.

Täällä pimeässä toisten kauhut
katsomme, ettei jonkun tarvitsisi
pelätä, kai vielä joskus unohdamme,
pahan jota katselimme.

Täällä pimeässä näyttämö surujen,
ei meidän, vaan niiden, jotka
elämässä nauraa saavat, koska heidän
puolesta me olemme itkemässä.

Täällä pimeässä on pettymysten polku,
kylttiä ei ; tässä vaarallinen kulku! Ja
sitä pitkin me kävelemme, sillä siipiä
omista emme.

Täällä pimeässä on vihan roihu, ja ettei
se muita polttaisi, se polttakoon meitä,
apeita enkeleitä.

Täällä pimeässä on kyllä valo, valo josta
jonkun nauru raikuu, niin että kaikuu,
ja se muistuttaa: sinä tässä kärsit, eikä
hän.

Täällä pimeässä on portaat ullakolle,
karmeiden muistojen luo, siellä me
muistamme niitä, ettei joku muu.

Täällä pimeässä on kellari kuolemalle,
että tervetuloa vierailulle, siellä me
lopumme kaikki, ettet sinä loppuisi
niin.

Täällä pimeässä on juhlasali, tosin
vain puhkottuja palloja varten, me
laulamme täällä hiljaa, ulos kaiken.