Se on kummallista, kun ihmistä ei uskota missään puheissa edes silloin, kun syötetään neuroleptejä. Kun psykoosi on ohi, ja neuroleptejä syödään, niin siitä huolimatta pidetään puheita vain ihmiselle itselleen todellisena. Neuroleptit ovat huonoja lääkkeitä, kun ne eivät pysty palauttamaan ihmisen uskottavuutta.
Neuroleptit huonoja lääkkeitä
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Uskottavuus ei ole lääkkeistä kiinni. Kun on psykoosiin kerran sairastunut niin jatkuvasti on " valvovan silmän alla " sen jälkeen. Sitten on helppo kääntää psykoosin syyksi jos tulee jotain vähänkin oudompaa, puhetta, käytöstä tms.
" Kerran hullu, aina hullu. " Tuo tuntuu olevan aika yleinen käsitys ihmisestä joka on joskus jollain lailla mennyt sekaisin.
Se on se ns. leima. stigma, joka valitettavasti jää päälle useimmiten.
Toki lääkityksetkin voivat vaikuttaa käytökseen ja muutenkin olemiseen koska lääkittynäkin on koko ajan vähän " pihalla ".
Järki ja ajatukset eivät toimi kunnolla vaikka ne ovat edelleen olemassa, ovat vain piilossa, turrutettuna lääkkeillä.
Nämä ovat aika mutkikkaita asioita koska yleensä hoitava taho on eri mieltä kuin potilaat itse.
Näinhän se asia valitettavasti on. Psykiatriasta ei mitään apua mihinkään ole. Diagnoosin saanut on ikuinen hullu, jonka puheita kukaan ei ota vakavasti. Hoitohenkilökunta on kuin hypnotisoituja, joihin mikään järkipuhe ei tehoa. Olen oppinut sen vuosien kokemuksen kautta, että kannattaa vaan mahdollisimman nopeasti päästä eroon psykiatreista, sairaaloista ja puoleista. Eikä siellä kannata mitään puhua. Ne ovat lääkkeenantopaikkoja, eivät mitään muuta.
Olen kertaalleen avun saanut kun kävin läpi oikeuspsykiatrisen pakkohoidon.
Sitä voi ja täytyy kehua jälkikäteen.
Pääsin eroon entisestä elämästäni ja entisestä itsestäni, jos nyt voi noin sanoa.
Myös on ollut joitain kertoja ihan kiva käydä polilla kun ei ole tuputettu mitään lääkkeitä.
Sehän on mukava kuulla. Minulla on ollut ihan oma hakeutuminen hoitoon. Mutta minulle siitä ei ole ollut sellaista apua, jota lähdin hakemaan. Akuutin tilanteen takia jouduin toistakymmentä vuotta kestäneeseen lääkekoukkuun. Sitä en halunnut. Tilanne, jonka takia hain apua, on ollut ohi jo vuosia sitten, eikä sillä enää juuri mitään vaikutusta ole elämääni. Mutta lääke jäi pysyvästi ilman omaa haluani, ellen itse onnistu elämänlaatuani merkittävästi huonontavasta lääkkeestä pääsemään irti.
Tuo myös kiva kuulla että tilanne on jo ohi.
Minulla myös pitkä historia lääkkeiden kanssa. Ja oma-aloitteisesti hakeuduin aikoinaan hoitoon alunalkaen, mutta siitä se kierre lähti.
Minä sain sentään itse lopetettua viimeisenkin lääkkeen joka huononsi elämänlaatua vaikka lääkäri silloin väitti juuri päinvastoin.
Ja asiat on nyt kutakuinkin minullakin ihan hyvin. Menneet ovat menneitä ja pelkkä muisto vain. Sellaisena muistona joka ei vaivaa mieltä, hyvä niin.
Tilanne on todellakin ohi ollut jo vuosia sitten. Mutta lääkekoukku on edelleenkin. Siitä yritän jatkuvasti päästä irti. Eriitäin vaikeaa se on, mutta periksi en anna.
Ehdotan että valitset itse sinulle sopivan lääkkeen. Teet sen päätöksen itse äläkä kysele hoitohenkilökunnalta lupia.
Irti pääseminen lääkkeistä on ainoa oikea tie.
Ikävä kyllä irtipääseminen voi olla mahdotonta. Olen syönyt neuroleptejä 13 vuotta. Viimevuosina yrittänyt päästä irti. Ketiapiini on lääke, josta en pääse irti. Olen saanut tiputettua annoksen 150mg:aan. Syynä on se etten pysty nukkumaan ilman tuota annosta. Jotakin on tuhoutunut aivoissa.
Minä olen onnistunut kyllä aika hyvin vieroittautumisessa. Minulla on ollut käytössä Risperidon yli kymmenen vuotta. Olen vähentänyt todella pienin annoksin, jopa pieninä murusina, ja hyvin hitaasti pitkällä aikavälillä. Kyllä näihin vieroitus yrityksiin mahtuu monia epäonnistumisia vuosien varrella, mutta olen oppinut niistä paljon. Tällä hetkellä otan vain nimeksi enää sitä. Jos vieroitusoireita tulee, otan vain pienen määrän lyhyen aikaa. Onnistuneita vieroituksia on monilla, ja uskon, että kuka tahansa pystyy siihen, kunhan tekee sen todella hitaasti pitkällä aikavälillä. Jos on käyttänyt vuosia, jopa yli kymmenen vuottakin, niin kannattaa vähentää annosta vaikka pienellä murusella, kunnes tottuu siihen. Vieroitusoireita tulee varmasti, mutta noin pienellä määrällä ei niin suuria. Kannattaa tehdä vieroituksesta pitkän aikavälin prosessi.
Irti pääseminen on aina mahdollista, helppoa se ei ole.
Itse söin kauan sitten 15 vuoden aikana laajan kirjon eri ryhmien lääkkeitä, oli bentsot, trisykliset, SSRI, SNRI, neuroleptit ym. en edes tiedä mihin mikäkin kuului, epilepsialääkkeet mukaanlukien.
Kohdallani on saattanut olla se että oli paljon lääkityksiä joita en käyttänyt kovin pitkään, usein vaihdeltiin ja testattiin mikä käy mitenkin.
Pari sellaista lääkettä oli joita söin kymmenisen vuotta.
Onhan nuo saanut kaikenlaista aikaiseksi, kognitiivisia ongelmia, fyysisiä ongelmia.
Lopettamisen aikana en kokenut suuremmin vaikeuksia koska lääkkeet vähenivät pikkuhiljaa.
Viimeisen neuroleptin tosin lopetin itsekseni kun lääkärit eivät olisi suostuneet. Mutta senkin pudotin todella hitaalla tahdilla isompi millimääräisellä tabletilla kun en reseptiä saanut miedompiin.
Pääasia että lopputulos oli ihan hyvä.
Onhan tämä maailma ja elämä aivan erilainen " selvinpäin ".