Kauppojen valikoimat 1960-luvulla olivat vähäiset, mutta perustuotteet löytyivät hyvin. Kotoa kauppaan oli kilometri. Esimerkiksi juustoa oli kahta lajia: edam ja emmental. Hyvää sekaleipää ja limppua oli. Ja jopa ranskanleipää joskus. Oli myös silliä pienissä säilykepurkeissa. Paikkakunnan vanhempi väestö sanoi: "Mitä ei meiän kaupast saa niin ei mittään semmost tarvitte."
Kun kävin kaupungissa 15 km päässä kotoa, niin siellä oli useampi kauppa, ja yhdessä kaupassa oli huippuluokan herkkua: norjalaisia munkkeja. Joskus jopa katkarapuja pienissä kapeissa lasipurkeissa. Lukioaikana kävin joskus kahvilassa nauttimassa kahvikupillisen 70 pennillä.
Kun kävin kaupungissa 15 km päässä kotoa, niin siellä oli useampi kauppa, ja yhdessä kaupassa oli huippuluokan herkkua: norjalaisia munkkeja. Joskus jopa katkarapuja pienissä kapeissa lasipurkeissa. Lukioaikana kävin joskus kahvilassa nauttimassa kahvikupillisen 70 pennillä.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Eipä ne kaksisia olleet. Valinnan. Mutta eipä mitään yltäkylläisyyttä osannut odottaakaan. Jouluksi punaisia omenoita.
Teininä tilattu Suosikki lehti toi silmien eteen kulloisetkin muoti-ilmiöt. Tosin "muotia" piti mennä ostamaan johonkin kaupunkiin. Joku kirkonkylän maatalousosasto ei myynyt kovin kaksista muotia. Haalareita ja ehkä Jameksia.
Ja Hymy lehti kertoi kaiken mikä kansan kuului tietää. Vanhoilliset tilasi Seuraa, Apua ja Kotiliettä.
Kauppojen aukioloajat olivat lyhyet. Arkisin klo 17 asti, lauantaisin klo 13 tai klo 14 asti.
Juustoa tosiaan kauppiaalla iso pallo, pala punakuorista.
Polakkaa ja ranskista ja reikäleipää ja limppua. Muutoin leipomustuotteidenkin valikoima oli suppea.
Kait kahvia vielä jauhettiin koneella, minkä tuoksu leijui ilmassa.
Maito? Irto, pullo, muovipussi vai jo tölkki? Muistatteko?
Jotain tällaista.
Beng
Mary Quant
Joskus 70-luvulla oli aukioloja pidennetty arkisin iltakuuteen ja lauantaisin 15 asti.
Nykyään aukioloajat turhankin pitkät.
Pikkukaupungissa oli monta pikku ruokakauppaa. Ei yhtään isoa kauppaa.
Ainakin Naantalin pikkukaupungissa oli kenkäkauppa ja kirjakauppa.
Pyhä kolminaisuus.
Kepulainen osuuskauppa, tehdashaalarien osuusliike ja riippumattomien yksityinen.
Olivat usein ryhmittyneet lähelle toisiaan.
Kun minut laitettiin asialle niin pysyvä ja ehdoton määräys oli, ettei vahingossakaan saa mennä tehdashaalarien kauppaan vaikka olimmekin työläinen / työtön köyhälistöä.
Hyvin pieniä erikoisliikkeitä oli ostovoimaan ( puutteeseen ) nähden riittävästi.
Mennessäni1964 sveduihin ajauduin elämässäni ensimmäisen kerran itsepalvelumyymälään. Vastasi mitoiltaan noin KK kauppaa.
Olipa pallo hukassa. Täytyi tähyillä kanssaihmisten toimintaa ennen kuin uskalsin ottaa hyllystä leivän, margariinirasia, ja ihmetyksen huipun, vakuumipakatut makkarasiivut.
Menin Neukkuihin 60-luvun lopulla. Ja siellä sai ihmetellä joka päivä kuinka oli hyllyt tyhjiä kuin juopon viinapullo.
Muistelen ko äet osti kyläkaupan E- Käymälästä , Reksoona saippuaa niin voi sitä ihon tuskaisaa kirvelyä, vanhemmat tuli puusaunasta ja äiti varsinki " mieltään osoitti " miksi suihkusaippuaa on tilattu maalais kauppaan jakeluun, kun varsoin hyvin myymälän hoitaja " tiesi että tällä kylällä ei talouksilla ollut kellään sellaista ylelliysyytä " kuin suihku. Niin ja tulee vielä mieleen sellanen huvittava tapaus kun käytiin naapurissa kylässä,, niin minä huomioin sellasen seikan että naapurin emänällä oli mekko tehty samasta kankaasta kuin meidän verhot, , niin oli samat kuosit ! Että tämmösijä havaintoja tekee asutusalueen kasvatti alle kouluikäsenä pojan koltijaisena.
Veikkaan että sen ajan maaseudulla näppäräsormiset saattoivat tehdä mekon tai puseron oikeastikin vaikka ikkunaverhoista.
Eikö nytkin voi Marimekon kankaista tehdä pöytäliinan, verhot, mekon...
Beng
Lisään: voisi verhoutua ellei suorastaan maastoutua....
Beng
Kyllä. Marimekko käy kaikkeen. Paitsi ei ehkä ulkohuussin matoksi... Tai miksi ei kun leikkaa kuteiksi ja kutoo mariräsymaton.
Mielikuvitusta voi käyttää.
Meidän kylän kaupassa myytiin kaikkea hiivasta bensaan ja siltä väliltä. Oli ruokatavarat, mutta myös taloustavaroita, maataloustarvikkeita, kaikenlaista neulaa, nappia, lankaa, sukkia ja muuta pientä. Ihan ens' hätään ei tarvinnut kirkonkylään lähteä ostoksille ja myymälänhoitaja tilasi pyynnöstä jos jotain "erikoisempaa" tarvitsi. Joulun aikaan kauppaan tuli aina tavaroita joita saattoi lahjaksi hankkia, sellasta vähän fiinimpää sorttia ja tietenkin joulukarkkeja. Leipomotuotteita ei kovin montaa sorttia ollut tarjolla, leivottiinhan siihen aikaan joka talossa ja torpassa itse.
Ollut yleinen ilmiö monella paikkakunnalla.
Kaupoista 60-luvulla oli helpompaa löytää tuotteet kuin mitä löytäminen nykyajan suurista marketeista on.
Niinpä! Tiskin takana myyjät antoivat, mitä osti. Koko katu oli täynnä erilaisia pikkukauppoja. Oli maitokauppa, lihakauppa, sähköliike, toinen maitokauppa, apteekki, siirtomaatavaraliike, kemikalio, pari pankkia. Maitokaupasta sa aivan ihanaa leivosta ja lihakaupassa tekivät kotiruokaa, joka oli niin hyvää. Oli ihanasti paneroituja ja paistettuja porsaankyljyksiä, pyttipannua, kanaviillokkia ja uunikasviksia jne...
Toisella puolella taloamme oli tekstiililiike, suutari ja hattukauppa. Kirkko, kirjasto, kansakoulu ja paloasema olivat kadunylityksen päässä.
Kaikkea sai ja vallinan varaa oli runsaasti.
Marketit tappoi pikkukaupat ja suomalaiset ovat markettikansaa. Kivijalkakauppoja näkee enään vain vanhoissa elokuvissa.
Niinpä. Maaseudun väestö alkoi ajamaan lähikaupunkien marketteihin, ja paluumatkalla kävivät maaseudun kyläkaupassa vain silloin, jos esim. sokerin tai suolan osto oli kaupunkimatkalla unohtunut.
80-luvun alun Cittarit ja automarketit tekivät väestä tuulipukukansan, eikä paluuta kivijalkaan enää ollut.
Jotkut elannot ja muut sinnittelivät kunnes oli pakko luovuttaa.
Sittemmin tuulipukukansa (suhinat) matkusti Tallinnaan tai Tukholmaan kun siellä on vanhassakaupungissa niitä kivoja pikkukauppoja. Niitä pikkukauppoja joihin suomessa ei menty kuin keskarin loppuessa.
Huippuja ovat Rajamarket ja Tokmanni!
Kyllä meidän kylältä kauppa hävisi jo paljon ennen markettien tuloa, 60-luvun loppupuolella. Sen jälkeen myymäläauto kiersi 2-3- kertaa viikossa, mutta eihän se kunnon kauppaa korvannut. Kylän väki pakotettiin siis lähtemään kauppaan kirkonkylään 15 kilometrin päähän tai peräti lähimpään kaupunkiin 30 kilometrin päähän, mutta siihen kykenivät vain ne joilla oli oma kulkupeli, kylän mummot saivat tyytyä myymäläauton suppeaan tarjontaan. Tietysti aina kun linjurilla kirkonkylällä tai peräti kaupungissa asioilla käytiin tehtiin ruokaostoksiakin samalla matkalla kun kerran pääsi parempiin myymälöihin.
Niin ennen kuin myöhemmin ostopaikat valittiin sen mukaan, että oli mahdollista päästä MYÖS Alkoon.
Alkoon pääsy riippui tietenkin asiakkaasta, ei läheskään kaikki (mm. isäni) alkoa tarvinneet.
On Suomessa nykyäänkin kivoja pikkukauppoja ainakin Naantalissa ja Helsingissä.
Ja ainakin Raumalla.
Ei minunkaan kotona Alkoa suosittu.
Asuimme Alkon vieressä, mutta Alkossa emme käyneet.
Mitä tarkoittaa : tuulipukukansa?
Jokainen saa pukeutua kuten haluaa.
Oli todella ihmeellistä, että maamme silloinen sekatalousjärjestelmä kykeni kuitenkin takaamaan tarpeelliset tuotteet kansalaisille. Muistan, kun irtomaitohinkistä kuorittiin neljän sentin kerros kermaa.
Mitä sä tuola tarkoitat neljä senttiä kermaa ?
Maidon päälle muodostui aikoinaan kermakerros. Kyllä muistan.
Eräs naispuoleinen maidonostaja kaupassa hieman kärähti,,olikin sinne päälärinsä pohjalle pudottanut voipaketin,,no,"kaksi yhden hinnalla" jo siihenkin aikaan!
Kuinkahan monta voipakettia olikaan ehtinyt maidon alle sukelluttaa..
Mutta siinä kaupassa häntä ei enää sitten näkynytkään...
Irtomaidon jälkeen taisi tulle se kurjuuksien kurjuus, maito muovipussissa?
Minä ihmettelin, kun maidot olivat maitopussissa.
Maitopussi-aikakausi ei kestänyt montakaan vuotta.
Kodin lähellä, tai siis kilometrin päässä kotoa oleva kauppa toimi 1970-luvun alkupuolelle asti. Sen jälkeen oli kotoa lähimpään kauppaan noin 2 kilometriä.
Aloittajalla on jo kymmenkunta 60-luvun aihetta 60 plussassa.
Tämä samakin.
Se oli meille itsekullekin vielä tuoretta aikaa.
Mitä muistaisit tämän päivän kaupoista? Jumalattomat hallit ja hyllyillä jumalalattomat määrät kaikkea ja kuitenkaan et löydä sitä mitä etsit.
Kannattaako muistella?
Hyvä asia, että rillipää jälkkäri-istuja aktiivisesti tuo esiin 60-lukua. Innolla odotan, milloin rillipää tekee seuraavan aloituksen.
Niin, kovasti on vaikea uskoa että leikkeleitä pitää ja tarvitsee olla satametriset hyllyt, eiköhän noista ne erikoisimmat päiväyksennsä perusteella päädy hävikkiin?
Mukava oli Tampereella käydä tutustumassa "vanhanajan kauppaan" työläiskortteli Amurissa, ja muutenkin niitä asuntoja ihmettelemässä..Olipa omankin lapsuuden aikaisella sisustuksella katsottavaa, suosittelen varauksetta!
Kiitos.
Eikä kannata lopettaa ennen kuin tusina täyttyy.
Lisää näitä kuuskymmenlukumuistelujutteluja, kiitos !
Samaa mieltä. Ei muistelut muistia tapa vaan vahvistaa.
ikinä en unohda tikkujäätelöä, kerkes vähän sulaa helteellä
Joo, helteellä pääsi sulamaan liian äkkiä.
Suklaa-tuutti oli mahtava keksintö joskus 60-luvun puolivälissä.
Jätskikipsalla oli kesäisin kiva käydä.
"Kauppojen valikoimat 1960-luvulla olivat vähäiset."
Kun kyläkaupasta pyysi makkaraa, niin kauppias kysyi : "Kumpaas laatua rouvalle pannaan?"
Jätskipuikkojakin oli kahta laatua. Oli vanilijapuikko ja suklaapuikko, joka oli muuten kuin vanilijapuikko, mutta päällä oli ohut suklaakuorutus. Taisi olla jonkun pennin kalliimpi.
Mikä oli 60-luvulla suurin kauppa ihan Länsi-Lapissa? Oliko se Kaulanen jo silloin?