Ei koskaan eikä ikinä? Päästit irti ja jatkoit elämääsi ilman mua? Tekikö tämä aika näkemättä sen ettei toivoa enää oo? Miehelle.
Eikö meitä sitten voi tullakaan?
Anonyymi
38<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Kyllä vain, kyllä vain.
Kumpaan vastaat kyllä. Voi tulla meidät vai päästit irti? :(
Anteeks. En ajatellut otsikon kysymystä ollenkaan vastatessani. T: 22:57
En vieläkään ymmärrä mihin vastaat Kyllä vain.
Sanon tähän vielä. Toivon ettet ole hän ja toivon etten koskaan rakastu sunlaiseen. Ympäripyöreät vastaukset ja selvennyksen toivominen tekee mut pahoinvoivaksi. Hyvää yötä ja onneksi et ole hän.
Lopeta mies trollaaminen.
Miten se trooliäijä jaksaakin tehdä näitä typeriä aloituksiaan ja kyhätä näitä tekodialogeja. Se on sitäpaitsi helvatan läpinäkyvää, että luulisi olevan turha vaiva, ellei itseään halua kusettaa.
Hus siitä. Mun aloitukset saa olla ihan yhtä tyhmiä kun sun harhaiset epäilyt. Tämä palsta ei ole sun. Muutkin saa kirjoittaa. Jopa naiset.
Sinä siis myönnät eläväsi pikkiriikkisen omassa todellisuudessasi? Paskempi homma, että se todellisuus täytyy tuoda tänne aistittavaksi
Tottakai on tyhmää kirjoittaa tänne kaikkien luettavaksi. Muttei se tee musta trollia. Rakastan sitä miestä. Sunlaisten takia pidän tätä palstaa sairaana. En halua jutella paaatuneimpien tapausten kanssa. Mene pois. Tee omat aloitukset.
Ketä kiinnostaa, jos jaksat vaikka puolikin tuntia olla kirjoittelematta tyhjyyttään kumisevia heippalappusiasi. Näin ei vain tule tapahtumaan.
Asia ei kuulu sulle. Mun heippalaput ei kuulu sulle. Mä kirjoitan niin paljon kuin jaksan ja ehdin. Illalla taas.
Jos tulee me, niin tämä aika näkemättä on vain toiminut sen kannalta myönteisesti. Pysyy ymmärtämään mitä ilman ei sitten enää haluaisi olla.
Itsekin ajattelin että aika näkemättä on ihan hyväksikin. Pystyy ehkä kommunikoimaan paremmin (tai järkevämmin) tämän jälkeen. Mutta kun toisesta ei tietoa. Epätietoisuus on kamalaa.
Epätietoisuus voi joskus olla hyvästäkin. Omat ajatukset ehtivät varmasti selkenemään.
Ei voi ikinä olla epätietoisuus hyvästä, tuota en usko..
Se on ihan kamalaa kun ei tiedä mitään.
Mitä sinä haluaisit tietää?
Kaiken.
Onko toisella mitään tunteita. Kaipaanko turhaan. Haaveilenko turhaan. Pitääkö luovuttaa. Muistaako edes mun olevan olemassa. Haluaisiko hän että lähestyn vielä. Haluaisiko hän ettei tarvitse nähdä mua enää koskaan.. siis kysymyksiä on loputtomasti, en jaksa kirjottaa enempää.
Joskus vaan tuntunut että hänkin oli.. hänkin oli jollain tavalla läsnä joskus.
Joka päivä kaipaukseni vierailee mielessäni. Minä ainakin toivoisin lähestymistä kohdalleni.
En ajatellutkaan luovuttaa yrittämättä tuota lähestymistä. Eilen oli myös epätoivoa mutta tänään taas pelkkää ihastusta mielessä. Ja paljon toivoa.
En ole päästänyt irti vaan koko ajan kiinni sinussa, näkemättömyys vaan voimisti kaipausta. :)
Mun tapauksessa ei voi sanoa, että voimisti - pitäs sanoa voimistaa - koska se jatkuu ja jatkuu..
Voimistui näkemättömyyden aikana ja jatkuu aina vaan, sitä yritin tarkoittaa..
Mä taas yritin tarkoittaa, että se näkemättömyys jatkuu aina vaan :) toki kaipauskin.
Tämä korona on tuonut paljon epävarmuutta keskuuteemme. Elämme hyvin vaikeita vaiheita elämiimme ja haluan korostaa etten koskaan ole sanonut ettei ole liian sikaista rai myöhäisä. Omaisuutemme on yhteistä js vaarsassa. Kjos pankkiriisi2008 oli paha niin on täälkii ja nyt sen kyy huomas. Juotabaa mener ööydäy yli ja döi sli bsbs niehelläkin oli ne .hybä kun paran siittä kui se sit mrner asunyomarkkinpilla koj js kun hsllis pimernää hä?
Jos sitä pitää täällä palstalla kysellä, voi olettaa ettei mitään tule.
En mä mistää mitää tiedä. Teidän jutusta siis.
Ei ole mitään muuta paikkaa kysyä ja epätietoisuus on aika hajottavaa. On se vaan kysyttävä, että saa purkaa tätä tuskaa pois.
Äläkä huoli. Aikanaan lopetan kyselyn ja hiljenen mäkin.
Eihän mulla ole sinua, nainen hyvä. Olet vain haaveissani.
Aloitus ei ole naiselta.
Siellä haaveissa tahtoisin ollakin. Nyt aluksi.
Olet hyvin sairas yksilö.
Ei hän ole mikään sairas, mun mielestä on sairasta kuvitella anonyymipalstojen takaisia aivopieruja jonkun naisen kirjoittamaksi. Puhumattakaan siitä, että on pakko kirjoitella paskaa naisina esiintyen.
Olen nainen. Tyhmän rakastunut nainen, tiedän että yksi nainen haluaa häätää muut naiset täältä, en ole lähdössä mihinkään vielä.
Olet taatusti joku todellisuudesta irrallaan oleva misogyynitrollimies leikkimässä typeriä leikkejä lähes autiolla hiekkalaatikollasi, sillä eihän tänne kukaan halua kirjoittaa
Oksettaa..
Halu uskoa on kova, vaikka koettelemuksiakin on ollut? En halua kärjistää asioita, siksikään en harrasta niitä asioita juurikaan, joista olet minua aiemmin syyttänyt (näissä olemme olleet eri mieltä). Olisi ollut näillekin mahdollisuus? m-n
Toivon aikoja, joissa tapahtuu asioita, jotka molemmat hyväksytään ja ollaan tietoisia niistä, eikä tarvi arvailla onko tämä okei vai ei? Lähentyminen olisi kaikkein mieluisinta nyky tilanteessa ja ymmärrys toista kohtaan molemmin puolin 🤗
En ole syyttänyt häntä koskaan mistään enkä ollut mistään eri mieltäkään vielä.
Hän on oikeasti niin ihana (livessä), ettei häntä voisi syyttää yhtään mistään.
Rakastan sitä miestä.