Niin kuin hävettäisi tunnustaa että kaipaa kosketusta. Asun eri asunnossa elämänkumppan kanssa. Yleensä nukumme lähes lusikassa viikonlopun yöt ja tulo- ja lähtösuukko ovat tärkeitä. Hän kuuluu riskiryhmään, vakavastikin sellaiseen, joten siirryimme nukkumaan eri huoneisiin ja muutenkin olemme erillämme toisistamme, vaikka olemme samassa asunnossa. Ei kuitenkaan kasvosuojia pidetä, joten en tiedä olemmeko riittävän erillämme. En ensin huomannut mitään, mutta nyt melkein joka ilta koen kosketuksen puutetta, käperryn peittoihin ja tarraan tynyihin kiinni. Enpä olisi uskonut.
Kaipaan kosketusta
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos olisin sinä, ehdottomasti kömpisin puolisoni viereen hyvin lähelle, haluisin tuntea hänen lämpönsä, kädetkin kietoisimme toistemme ympärille,
tommonen kärsimys ei olisi ikinä tullu meidän suhteessa kysymykseenkään,
yhteinen elämä, yhteiset pöpöt jokatapauksessa samassa huushollissa leijuu,
joten,,, muuta käytöstäsi, mene viereen,
Eikö voi nukkua haarukassa ja veitsessä? Tai puukossa ja puntarissa. Tai kauhassa ja kapustassa. Miksi aina se lusikka? Pitää tiskatakin välillä.
Ei ole pelkoa, kun ei ketään ole.
Meillä yksin asuvilla ja olevilla kosketuksen puute on tuttu juttu, tosin siihen tottuu aikaamyöten, mutta kyllä tekee hyvää jos joku halaa.
Jos olette samassa asunnossa niin se erillään olo ei auta yhtään mitään jos ette ole koko ajan eri huoneissa koskematta suojaamatta samoihin ovenkahvoihin, vesihanoihin ym mihin nyt asunnossa molemmat pakostikin koskee ja jos kumpikaan ei käytä hengityssuojaintakaan vaan aivastelee vapaasti, myös se puhuminen levittää pisaroita, joten yhtä hyvin voitte sen sängynkin jakaa niin kuin ennenkin.
Sairainta tuossa suhteessa on pöpön pelko. Ilmeisesti kumpikin on kuitenkin terve, koronaton.
Elsa. Kohtalon lapsi.
Olet läheisriippuvainen. Varaappa aika psykiatrille.
En varaa, koska en ole. Arkipäivät menevät loistavasti yksin. Elätkö ihan yksin ketään koskettamatta ja oletko tyytyväinen olemiseesi? Jos näin on niin olet poikkeuksellinen ihminen. Kaikkea hyvää sinulle. Minä tässä kärvistelen. Ehkä ovat oikeassa tuolla yllä kirjoittaneet että pöpöt kohtaavat kuitenkin. Josko ensi viikonloppun taas lusikassa, ainakin keskustellaan asiasta.
Tuo kertomasi kuulostaa minusta ihan järjettömältä!
Joillakin menee nuo koronajutut ihan yli hilseen...ehkä teidän olisi parasta erota...
Hah hah ei me sentään erota. Kaikki hyvin. Yliprovosointia sinulta. Soitin just että haluan viereen. Hän vastasi, no eikun kömmit.