Kuinka vaikea ihmisen on hyväksyä sellainen tosiasia, että viinasta ja sille ominaisesta elämäntavasta on tullut hallitsija jokapäiväiseen elämään. Juomarin lähipiirissä ihmiset eivät halua nähdä tosiasioita ja näin antavat tilanteen pahentua. Sellaisesta alkaa mahdollistaminen, josta juomari saa entistä rohkeamman asenteen juomiseensa, kuin myös "syylliset" käyttäytymiseensä.
Mikä sitten on se salainen voima, mikä saa juomarin tarttumaan pulloon, vaikka kokemusten mukaan ei pitäisi? Juoppo voi tulla kenestä ihmisestä tahansa, siinä ei ole toinen toistaan kummempi. Siihen tarvitaan alkoholia, joka ei viehätä maullaan, mutta vaikutuksella on ratkaiseva tekijä.
Alkoholi vapauttaa ihmisen keskinkertaisuudesta,
se antaa tilapäisesti ylemmyydentunteen ja suo unohduksen, velat muuttuu saataviksi jne. Tässä vaiheessa ei vielä olla pakkomielteisessä juomisessa. Sitten hyvän olon tunne vaatii yhä enemmän alkoholia ja juominen muuttuu päivittäiseksi, pakkomielteiseksi.
Juomarin on tässä vaiheessa vaikea itse vapautua viinasta, siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Avioliitto ja työpaikka ovat menneet, eihän juomarin kanssa voi kukaan elää, onhan tiedossa, että läheiset ovat vaarassa menettää oman mielenterveytensä. Ollaan tilanteessa jossa sanotaan "paras juoppo on kuollut juoppo".
Monet ovat elämänsä epätoivoisimmassa vaiheessa löytäneet AA:n tai Jumalan armon. Apu on löytynyt
joko hoitolaitoksessa, mielisairaalassa tai vankilassa. Alkoholismin hoidossa ei tunteilut auta, vaan tosiasiat on tuotava esiin, haluatko tehdä elämässäsi täyskäännöksen vai haluatko juopon kuoleman.
Uudessa elämäntilanteessa voi tulla esiin monia vajavuuksi, jotka kätkeytyivät juomisen alle. Entisestä "täydellisyydestä" voi löytyä hyvin rikkonainen ja kypsymätön ihminen. Joku voi sanoa, että kirjoitan kovia sanoja alkoholismi-sairaudesta ja siitä kärsivistä.
Olen itse entinen juomari ja AA:n avulla saanut uuden elämän ja saanut mahdollisuuden palata takaisin yhteiskuntaan, jonka olin valmis hylkäämään juoppouden takia. Toipuminen on mahdollista; "Päivä kerrallaan".
Apua kannatta hakea oli sitten kysymyksessä sitten juomari, puoliso, isä, äiti taikka lapset.
Tärkeää lienee; älkää salailko alkoholismia.
Mikä sitten on se salainen voima, mikä saa juomarin tarttumaan pulloon, vaikka kokemusten mukaan ei pitäisi? Juoppo voi tulla kenestä ihmisestä tahansa, siinä ei ole toinen toistaan kummempi. Siihen tarvitaan alkoholia, joka ei viehätä maullaan, mutta vaikutuksella on ratkaiseva tekijä.
Alkoholi vapauttaa ihmisen keskinkertaisuudesta,
se antaa tilapäisesti ylemmyydentunteen ja suo unohduksen, velat muuttuu saataviksi jne. Tässä vaiheessa ei vielä olla pakkomielteisessä juomisessa. Sitten hyvän olon tunne vaatii yhä enemmän alkoholia ja juominen muuttuu päivittäiseksi, pakkomielteiseksi.
Juomarin on tässä vaiheessa vaikea itse vapautua viinasta, siihen tarvitaan ulkopuolista apua. Avioliitto ja työpaikka ovat menneet, eihän juomarin kanssa voi kukaan elää, onhan tiedossa, että läheiset ovat vaarassa menettää oman mielenterveytensä. Ollaan tilanteessa jossa sanotaan "paras juoppo on kuollut juoppo".
Monet ovat elämänsä epätoivoisimmassa vaiheessa löytäneet AA:n tai Jumalan armon. Apu on löytynyt
joko hoitolaitoksessa, mielisairaalassa tai vankilassa. Alkoholismin hoidossa ei tunteilut auta, vaan tosiasiat on tuotava esiin, haluatko tehdä elämässäsi täyskäännöksen vai haluatko juopon kuoleman.
Uudessa elämäntilanteessa voi tulla esiin monia vajavuuksi, jotka kätkeytyivät juomisen alle. Entisestä "täydellisyydestä" voi löytyä hyvin rikkonainen ja kypsymätön ihminen. Joku voi sanoa, että kirjoitan kovia sanoja alkoholismi-sairaudesta ja siitä kärsivistä.
Olen itse entinen juomari ja AA:n avulla saanut uuden elämän ja saanut mahdollisuuden palata takaisin yhteiskuntaan, jonka olin valmis hylkäämään juoppouden takia. Toipuminen on mahdollista; "Päivä kerrallaan".
Apua kannatta hakea oli sitten kysymyksessä sitten juomari, puoliso, isä, äiti taikka lapset.
Tärkeää lienee; älkää salailko alkoholismia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen toisaalla ahkeroinut niin kovasti,etten veny nyt tässä pitkiin löpinöihin,mutta ajatuksia aina herättää se,että miksi yhtä "hallitsijaa" saa potkia,toinen on pyhä lehmä.Etenkin tilanteissa joissa "uhri",siis ihminen itse on kenties tyytyväinen (tähän sinä sanot "että siis valehtelee itselleen")tilanteeseensa,ja voi keskimääräisen hyvin,normaalisti elämään kuuluvine laskuineen ja huippuineen?
" Kuinka vaikea ihmisen on hyväksyä sellainen tosiasia, että viinasta ja sille ominaisesta elämäntavasta on tullut hallitsija jokapäiväiseen elämään."
Tarkoitan että tuossa lainauksessa voi laittaa 'viinasta' sanan paikalle vaikkapa 'työstä','perheestä','rahasta','seksistä','uskosta' jne jne...ja silti lause on täysin validi.Jos ihminen viihtyy elämässään,oli sillä sitten hallitsija joku luetelluista,tai ei hallitsijana ketään,niin missä ongelma?
Kyse lienee aina yhtä inhottavista "yhteisistä arvoista" joissa jotain asiaa/elämän tapaa (yleensä yhteisölle tuottavaa) arvostetaan,ja pidetään kunnioitettavana,kun taas toista halveksitaan,sen kummemmin kyselemättä yksilön halujen perään.
Esimerkiksi työn/rahan tekemisen elämänsä nuoraksi ja keskipisteeksi ottanutta ei halveksita(tai nähdä hänellä ongelmaa) niin kauan,kunhan on nähtävissä ettei hän "aukaise silmiä" ennen eläke ikää.
No joo.Lyhyesti.Uskoakseni tajusit pointin?
Perak:n puolesta, mutta laitanpa pikaisesti oman ymmärrykseni:
Jos ihminen viihtyy elämässään, ja jos hänen läheistenkin on hyvä olla, niin eihän silloin mitään ongelmaa kai olekaan. Jos jokin asia hallitsee elämää, so. siihen on syntynyt riippuvuus, niin silloin kyse ei kai kuitenkaan pitkään voi olla "viihtyvyydestä". Läheisriippuvuus, "työnarkomania", liikuntahulluus, ahdistava uskonnollisuus ym muodostuvat elämää rajoittaviksi silloin, kun ne ovat riippuvuuksia.
Riippuvuussairaudessa riippuvuuden kohteella on vain välinearvo. Alkoholiriippuvainen ei itse asiassa ole riippuvainen alkoholista vaan siitä tunteesta, jonka hän päihteellä nopeasti saa. Sen takia moni alkoholisti jää raitistuttuaan koukkuun esim. rauhoittaviin lääkkeisiin. Tai pelaamiseen tai mihin tahansa mikä tarjoaa "kicksejä".
Toki on olemassa valittuja riippuvuuksia,niitä halutaan.Nautitaan siitä että nautinnon saamista pitkitetään ennen "vapautusta".
Ja olen yleisesti kuullut puhuttavan kesä- ja muiden lomien tuntuvan sitä paremmilta,mitä kovempi työrupeama takana on.Ajatushan on sikäli aivan sairaalloinen,itsevalheeseen ja teeskentelyyn viittaavaa.Halutaan lomaa,rauhaa ja lepoa,mutta sitä ei kuitenkaan itsessään halutakaan,se ei monen mielestä(minun kylläkin) tuntuisikaan hyvältä sitten pidemmän päälle jatkuessaan vaan se vaatii aina kontrastin(esim raskas työ) tuntuakseen halutunlaiselta.
Niin mutta jos tuohon aiheeseen.....aika pitkälti olen kanssasi samaa mieltä monista kohdin,mutta eikö ole hölmöä demonisoida yksi "piru"(alkoholi),vaikka maallikkokin näkee,ettei kyse ole itseasiassa muusta kuin että se alkoholi toimii välineenä,ei itseisarvona.Miksi liian ahdaskatseisia uskontoja ja niiden harrastajia ei laiteta julkisen vasaran alle samaan tapaan kuin vaikkapa narkkareita ja alkoholisteja.Siksi,että ihmisestä otetaan suurin mahdollinen hyöty irti,mikä mahdollista on eläkeikään asti ottaa.Yksilön haluilla ei ole merkitystä.Yksilö ei saa päättää edes omaa riippuvuuden kohdettaan.Sekin päätösvalta annetaan jollekkin isommalle,kuka on kykenevä katsomaan yksilölle sopivan riippuvuuden(yleensä sopivaksi katsotaan työ ja kulutus riippuvuus).
vievät kuitenkin hautaan huomattavasti enemmän ihmisiä kuin toiminnalliset riippuvuudet. Tietysti jälkimmäisten uhreja on vaikea ylipäänsä laskea, mitään tilastoja tuskin on olemassa työnarkomanian saati shoppailun uhreista, mutta päihteistä johtuvat kuolinsyytilastot ovat aivan liian korkeita.
Onko elämän tarkoitus sitten välttää sitä hautaa pakonomaisesti keinolla millä hyvänsä?
Minun mielestäni onni muodostuu(mikäli sen nyt edes pitää muodostua jommastakummasta)pikemminkin elämän leveydestä,kuin sen pituudesta.
Ei ole kuitenkaan kivitauluun kirjoitettu totuus,että ihminen joka toiminnalllaan aiheuttaa kemiallisen riippuvuuden itselleen,olisi absoluuttisesti onnettomampi,tai elämänsä onnettomammaksi tunteva(..sama asia),kuin keskivertotallaaja,tai vaikka työstö riippuvainen.
Kiitos saarnasta, mutta en todellakaan luovu viinistäni...
Miksi halusit sen kertoa? Ei kai kukaan täyspäinen luovu viinistä torstaina 00.32?
Ja sitä paitsi viinihän on viisasten juoma. Identiteettihän siinä menisi saman tien! - Siis se viisaus.
Olipa kommentti, identiteetti menisi. Rakentuuko sinun identiteettisi viinin (alkoholin) varaan. Viisauskin on niin suhteellinen käsite, itselläni ÄO on yli 140 ja olen koukussa alkoholiin. Joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta koukussa silti. Tällä palstalla yleensä puhutaan sen Kunigas Alkoholin huonoista puolista, kuinka se muuttaa meidän suhtautumistamme elämään, suhtautumistamme läheisiin, suhtautumista omaan itseemme. Se, alkoholi, saa älykkäänkin ihmisen polvilleen ja luopumaan kaikesta, toistan KAIKESTA. Toivoisin sinun miettivän tätä ja sitä, oliko tuo kommenttisi niin viisas
Minä syyllistyn silloin tällöin salailuun, koska pelkään että alkoholismia pidettäisiin niin leimaa-antavana "ominaisuutena" minussa, että se jyräisi alleen muut puoleni persoonallisuudestani ja sanomisistani. (heikko itsetunto?)
Toisaalta teen sillä salailulla karhunpalvelusta itselleni ja muille alkoholisteille, koska minulla olisi oivallinen tilaisuus suutani avaamalla korjata vääriä käsityksiä alkoholismista.
Esim joidenkin on mahdotonta uskoa, etten pysty käyttämään alkoholia yhtenä päivänä ja lopettaa siihen.Se ei onnistu - kaksi viikkoa siihen menee. Hyvänä esimerkkinä tiedon puutteesta oli oma isäni, joka (tosi upeeta kyllä) halusi neuvoa tyttärelleen oikeanlaista alkoholin käyttöä tässä muutama vuosi sitten. Tuohon aikaan hän itse käytti alkoholia 1 pullo/2 viikkoa, ja hän sanoi: jos sie juot, nii juo tälleen ku mieki juon. Yhtenä päivänä känni ja sitte ei tippookaa.
Oma alkoholismini on meidän suvussa vaiettu salaisuus. Kukaan siitä ei puhu, mutta kaikki sen tietävät ja saattavat jopa hävetäkin sitä, koska edes sanaa A-klinikka ei sanota vaan se ilmaistaan toisten läsnäollessa mitä erikoisimmin kiertoilmauksin.
Itseäni asia joskus huvittaa ja lasken alkoholismista rankkaa leikkiä tosissani ja joskus ihan piruuttani.
Hei!Alkoholisti vaikuttaa kaikkien läheisten elämään.Olin 18 vuotta naimisissa "juopon"kanssa meillä on 3lasta nuorin 15v ja 23v,27v erosimme -98 viimeiset 8v juominen vain paheni ja mukaan tuli myös pelaaminen.Mieheni lupasi aina että nyt lopettaa ja minä uskoin ja jatkoin lasten tähden yrittämistä,tilanne paheni ja mukaan tuli myös mustasukkaisuus ym.sekoilua.Viimein pojat sanoivat että äiti tee jotain,miehen työpaikka muutti Tampereelle -98 ja olisin jopa muuttanut mukana jos hän olisi hakenut apua mutta ei.Nyt 7 vuotta eron jälkeen asun 15v poikani kanssa oka ei ole 2v ollut isänsä luona puhunut vain puhelimessa olemme ent. mieheni kanssa hyvissä väleissä ja olen yrittänyt parhaani mukaan kannustaa häntä lopettamaan ja olemaan poikansa kanssa ,ei auta,hän haluaisi itsekin lopettaa sanookin että enää ei ole edes hauskaa "kännissä" nyt hän joutui pitkäniemen sairaalaan koska taas pitkän "juomisputken"jälkeen meni "vintti"pimeeks.Hän oli itsekin tyytyväinen päästessään viimein hakemaan apua vaikkakin pakosti mutta on nyt pystynyt ensi kertaa puhumaan ongelmistaan.Ensimmäisen kerran hän sanoi tosissaan että aikoo todella yrittää lopettaa. Toivon todella että onnistuu,olemme lasten kanssa yrittäneet olla parhaamme mukaan tukena ja lapset todella toivovat että isä tulisi takaisin "elämään" vaikka heillä ei lapsena ollut helppoa,eli tässäkin tapauksessa 7 vuotta eron jälkeen alkoholi on ollut meidän elämässä koko ajan läsnä ja vienyt lapsilta hyvän isän.En ole katkera vaikka viina vei minultakin kaiken, toivon että ent. mieheni paranee vaikka se vie aikaa mutta nyt tuntuu ensimmäisen kerran että se on jopa mahdollista.Hyvää kevättä kaikille!