Suomen nykyisen kirjakielen säännöt muotoiltiin 1800-luvun keskipaikkeilla
ja loppupuolella. Suomea oltiin kohottamassa eurooppalaiseksi sivistyskieleksi.
Paljon piti saada aikaan ja nopeasti, uudissanastoa, kielioppeja ja sääntöjä.
Moninaisuudesta piti päästä yksinkertaisuuteen.
Jos jostakin ilmiöstä oli useita vaihtoehtoisia ilmauksia,
pyrittiin ottamaan käyttöön vain yksi, enintään kaksi.
Päätettiin esimerkiksi sallia rakenne "alkaa tehdä",
mutta torjua rakenne "alkaa tekemään".
Se oli vain päätös, yhtä hyvin olisi voitu päättää toisinpäinkin.
(Erkki Lyytikäinen kirjoittaa suomenkielestä kirjassa: "Sehän on murretta")
ja loppupuolella. Suomea oltiin kohottamassa eurooppalaiseksi sivistyskieleksi.
Paljon piti saada aikaan ja nopeasti, uudissanastoa, kielioppeja ja sääntöjä.
Moninaisuudesta piti päästä yksinkertaisuuteen.
Jos jostakin ilmiöstä oli useita vaihtoehtoisia ilmauksia,
pyrittiin ottamaan käyttöön vain yksi, enintään kaksi.
Päätettiin esimerkiksi sallia rakenne "alkaa tehdä",
mutta torjua rakenne "alkaa tekemään".
Se oli vain päätös, yhtä hyvin olisi voitu päättää toisinpäinkin.
(Erkki Lyytikäinen kirjoittaa suomenkielestä kirjassa: "Sehän on murretta")
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kielioppikin on siis vain "päätös", mikä on "oikein" ja mikä "väärin".
Kirjakieli on keinotekoinen luomus, "sääntöjärjestelmä".
Puhekieli on joustavaa kieltä, en pane pahakseni jos joku alkaa tekemään,
se kuulostaa melkeinpä luonnollisemmalta tai oikeammalta,
vaikka se on virallisesti kielioppivirhe.
Puhuminen ei ole matematiikkaa, kyllä siinä saa tehdä "virheitä",
vai saako ?
Jos 1800-luvun puoliv'lissä ei olisi ollut suomalaisuus liikettä, niin ruotsin kieli olisi päässyt tässä maassa vallalle koulunkäynnin yleistyessä. Lopputuloksena kouluikäinen sukupolvi olisi ruvennut käyttämään ruotsia ja väestö vähitellen tullut ruotsinkieliseksi. Nopeastihan tämä ei olisi tapahtunut.
1900-luvun alussa maan kouluja käynyt väestönosa käyttäisi jo ruotsia. Suomi katsottaisiin häviäväksi rahvaan kieleksi. Sillä olisi kyllä puolestapuhujia, mutta heidän äänensä ei kauas kuuluisi.
Nykyään saarekkeita, joissa käytetään yleisesti suomea, olisi jossakin itärajan lähettyvillä. Jonkinlaisena kansallisen imagon tunnuksena suomen kieli olisi kuitenkin edelleen maan toinen virallinen kieli. Kouluissa sitä opetettaisiin jossakin määrin, vaikka se koettaisiinkin painolastiksi.
Maan suomenkielinen tausta näkyisi paikan- ja henkilönnimissä. Asukkaathan olisivat tietysti edelleen suomalaisia.
Voi kyllä kysyä, oliko sittenkään onnellinen ratkaisu, että täällä ruvettiin joskus 170 vuotta sitten suosimaan suomea.
Sitä ei ole suomalaisilla edes tarvetta kyseenalaistaa, koska enemmin tai myöhemmin itsenäistymisen vaatimus, olisi saanut valtaväestön takajaloilleen valloittajaa vastaan .
Tietenkin pieni ruotsinkielinen yläluokka , olisi tarvinnut uutta ainesta verenperimäänsä, mutta osan jo sulautuminen kaksikieliseen itsenäiseen suomenmaahan, oli molemmille osapuolille vain eduksi.
Suomi saa kiittää itsenäistymisajatuksen vauhtiin pääsemisestä
suomenruotsalaista Eugen Schaumania.
Ilman hänen isänmaallista tekoaan, jota kutsutaan poliittiseksi murhaksi,
Suomen kansa olisi venäläistytetty.
Bobrkoff olisi tehnyt saman kuin Putin Krimillä.
Bobrikoffilla oli kova suunnitelma pistää nopeasti toimeen:
Venäjänkieli viralliseksi kieleksi,
venäläisille korkeat hallintopaikat
venäläiset upseerit armeijaan (suomalaisia oli jo potkittu pois armeijasta)
jne.
Schaumanilla oli paljon suurempi vaikutus Suomen itsenäistymiseen kuin myöhemmillä
henkilöillä, jotka hänen jälkeensä alkoivat itsenäisen Suomen asiaa ajaa.
Schauman antoi henkensä isänmaansa puolesta ja herätti ihmiset ajattelemaan.
Hän kirjootti Tsaari Nikolai II:lle kirjeen, minkälaisen kohtelun alle
suomalaiset olivat joutuneet Bobrikoffin alaisuudessa.
Se ei vastannut Porvoon valtiopäivien sopimusta alkuunkaan.
Bobrikoff oli pahimman luokan sortaja.
Historioitsija Teemu Keskisarja puhui TV Ykkösellä samaan tapaan Schaumanista,
että Schaumanilla oli suurempi merkitys kuin kellään, ettei Suomelle käynyt kalpaten.
Schauman on unohdettu, koska ei häntä voi kansallissankarina liputtaa.
Olisi tullut ja tulisi niin paha konflikti Venäjän ja Suomen välille,
ettei sitä ratkaistaisi rauhanomaisin keinoin ikinä.
Eikös tämä Eugen Schumacher ole vieläkin hengissä taannoisen laskettelureissunsa jälkeenkin?
Aika hauskaa kielihuollon kannalta on käynnissä oleva uudistus mies päätteisissä ammattinimikkeissä. Niitä kun on peräti 45 nimikettä, joista esimerkkinä mieleeni jäi tuiki tärkeä palomies! Pelkistettynä tuo ehdotettu 'pelastaja' ehkä vakiintuisi ajan myötä, nyt kyllä naurattaa,...
Jännä kuulla aikanaan tulokset, kaikkien 45 ammattinimikkeen kohdalta. Feminismin aikakaudella uudistus on ymmärrettävä, arkistoidahan voi entiset käytännölliset nimikkeet - varmuuden vuoksi.