Aivan järkyttävän huono olo olo henkisesti alkoholin seurauksena.

Asia nyt koskee sitä että join tossa yks päivä itseni pahaan humalaan kaljan avulla ja täytyy sanoo että olo on henkisesti aivan järkyttävä. Ja pahinta asiasta vielä tekee se että ei ollut kuulkaa ensimmäinen kerta. Kaiken lisäksi taidan olla ilmeisesti hieman itsetuhoisen humalassa tai ainakin siitä päätellen mitä kaverit on tullu sanomaan mitä olen puhunut.

Nyt viime kerralla ku koskin alkoholiin nii yksi hiton hyvä ja luotettava kaveri vastusti tätä ajatusta ja puhui siitä kuinka minä olen itsekkin sanonut olevani alkoholia vastaan. No näin on, sillä alkoholi on käytännössä kuitenkin vain laillinen huume ja minun pitäisi vastustaa kaikenlaisia tälläisiä huumausaineita ja nyt sitten ite käytin sitä taas kerran! Ja alkaa myös aika paljon painaa mieltä että olin nii pahassa humalassa että kaveri (joka vastusti tätä) joutui tai ainakin saattoi mut vielä kotiinkin asti noin 10km ja itse joutu mennä vielä saman matkan kotio. Eli aiheutin hänellekin vain harmia käytännössä kaikilla tavoilla. Toki pääsi kuulemma tosi hyvin julkisilla ja jne mut silti vaa painaa mieltä nii paljon. Nyt musta tuntuu että tämän kaverin asennoituminen on alkanut muuttua aika paljon. Hänen omien sanojen mukaan hän on kuulemma arvostanut minua ihmisenä tosi paljon juuri minun erilaisten periaatteiden takia. No nyt olen tietyssä mielessä rikkonut niitä. Jos olen rikkonut periaatteita nii mitä minussa enää on?

Sanotaan nyt et voin valottaa elämäni taustaa mm. Että minun vieljeni on vetänyt mieliala lääkkeitä ja käyny kaiken maailman psykologeilla kauan ja vaikka en tiiä tarkkaa mistä syystä nii aika vahvat epäilyt silti itsellä on siitä, sillä syy on todennäköisesti huono itsetunto ja itsellä on kans itsetunto ollu aika alhaalla oikeastaan koko elämäni. Ja siis veljeni ei käy koulua tai ei ole käyny viimeiseen 3 vuoteen juuri ollenkaan ja hän on muutenkin käytännössä eristäytynyt ihminen ja aika huonossa jamassa. Itsellä on ollut kans itsetunto aika alhaalla koska mm. Iho on ollu viimeset 4 vuotta tosi pahassa kunnossa, pahan aknen takia ja muutkin piirteet on sellaiset että eipä peiliin aina tee mieli katsoa. Toki olen yrittänyt saada sitä pois kaiken maailman lääkkeillä mutta ei se vaan taho lähteä millään. Olen toki ehkä vääristellyt asioita hieman omassa päässä mutta kyllä tässä on kuitenkin yleisesti katsottuna ainakin totuuden siemen.

Asian pointti on se että vaikka itsellä on ollut jopa niin huono istetunto, että mm. Esimerkiksi en ole kehdannut katsoa monia ihmisiä edes silmiin, juuri sen takia koska en ole halunnut että he joutuisivat vastaavasti katsoa minun epämiellyttäviä kasvoja, koska monesti ihminen kohdistaa katsekontaktia enemmän ihmiseen, jos toinen tekee myös sitä hänelle. Käytännössä tämä tulee esille joka päivä koulussa omassa toiminnassani. Tämän takia on myös todella epärealistista saada ketään kivaa tyttöä kumppaniksi, koska haluan tottakai rakkaalle tarjota kaikkea parasta. No mutta sittenhän en minä voi olla heidän kanssa koska minä en sitä vain ole. Käytännössä siis en osaa arvostaa itseäni ulkoisten piirteiden kautta ja kun olen löytänyt minun vanhoja parin vuoden tai vuoden takasia tekstejä nii ne vaikuttaa suorastaan ihan sairailta. Siis sen perusteella millaisena koen itseni.

Olen pysynyt aika vaikeissakin elämän tilanteissa periaatteideni puolella vaikka niitä rikkomalla olisin päässyt tosi paljon helpommalla ja nyt tilanteessa jossa olisin ihan hyvin voinu olla tekemättä sitä mitä tein nii silti tein sen. En ole henkisesti ollu näin alhaalla pitkään aikaan koska oma ulkonäkö laskee hitosti itsetuntoa mutta ei kuitenkaan istekunnoitusta periaatteiden osalta. Lisäksi olen kasvanut koko nuoruuteni huonoon istetuntoon nii se ei enää tunnu oikein missään vaikka pitäisi itseä oikeasti tosi epämiellyttävän näköisenä. Nyt huomaan että minulla alkaa mennä usko omiin periaatteisiin vaikka en minä mikään absolutisti ole koskaan ollu. Toivon vaan että en joutuisi huonoon valoon tämän tutun silmissä. Onhan siis hänkin ollut humalassa useamman kerran mutta silti Se jostain syystä nimittäin tuntuisi aika pahalta, jos hän ei enää pitäisi minua samana ihmisenä. Mutta ei tässä tilanteessa voi enään kunnioittaa itseä kovin paljoa. En oikein enää tiedä kuka minä olen.

Käytännössä ainoa mitä voin sanoa enää omasta käsityksestä alkoholiin on se että Viina vie miehen tieltään. Se ei tee mitää hyvää ainakaan istselle. Siksi en suosittele ketään juomaan alkoholia, ainakaan jos omaa saman tyyppisen ajatusmaailman kuin minä...

-17v poika