Parempi koulutus sijaisvanhemmille...

Ei kukaan hyvin koulutettu tee sijaisvanhemman työtä pelkästään. Palkka pitäisi sellaisissa vaatimuksissa olla moninkertainen. Sijaisvanhemmilta ei vaadita muuta kuin hyvää vanhemmuutta ja pitkää pinnaa, siis ihan tavallista aikuisuutta, eiköhän se pitäisi riittää priden lisäksi!

ei vaadi varmasti bioja luopumaan lapsistaan mutta antamaan sijaisvanhemmille ja lapsille normaalin työ rauhan .
Yleensä sijoitetut lapset eivät ole kasvaneet ja eläneet rauhallista tasaista arkea pienine iloineen ja suruinneen, vaan tödennäköisesti aika kaaottisissa oloissa, joissa pienetkin arki asiat ovat hukassa. Sitä kun lähdetään sitten alusta asti rakentamaan perusturvaa, normaalia perheen elämää ja korjaamaan vielä niitä vaurioita, joita lapsella on (kellä enempi, kellä vähempi) niin jos siihen jatkuvasti sekoitetaan se entinen kaaos, on turha odottaa lapsen rauhoittumista ja toipumista.
Biot kuuluvat lapsen elämään mutta niin että se ei häiritse lapsen toipumista ja kehitystä .
Mielestäni on turha tuijottaa vain bio vanhempien tarpeita ja vaurioittaa lisää pahasti lapsia . Usein biot ovat jo monta vuotta saaneet mahdollisuuden pitää yllä hyvää vanhemmuuttaan ja viimeistään sijoituksen jälkeen (joka Suomessa ei mielestäni tapahdu liian heppoisin perustein)on aina ja vain ajateltava lasten parasta ja niisä rajoissa sitten tavata bioja.

Olen saanut myös koulutusta tähän työhön mutta ennenkaikkea nähnyt jo jonkun verran. Mielestäni koulutuskaan ei ole ollut niin hyvä opettaja kuin elämän todellisuus.

on hyväksi ja varmaan itsekin olisin aikoinaan toiminut jotenkin toisin jos minulla olisi ollut Pride-koulutus takana. Mutta aloitin ihan maalaisjärjellä ja sillä ns. hyvällä vanhemmuudella. Olin aikuinen, vastuuntuntoinen ja rajat rakentava aikuinen. Ja vastasyntyneen kanssa aloittaminen oli helppoa. Eniten olisin kaivannut siinä vaiheessa tietoa siitä, miten toimitaan yhteistyössä biovanhempien kanssa.

Nyt takana on vuosien kokemus sijaisvanhemmuudesta ja 12 ov käsittävä perhehoitajien orientoiva koulutus. Siltä sain paljon tietoa ja se pisti ajattelemaan asioita monelta kannalta. Koulutus on tarpeen, mutta olen sitä mieltä ettei millään koulutuksella saada meistä kaikista samanlaisia sijaisvanhempia. Jokainen tekee työtä omalla persoonallaan ja omalla arvomaailmallaan lapsen etua unohtamatta. Työ on välillä hyvinkin vaikeaa, koska sitä tehdään yhteistyössä niin monen eri tahon kanssa. Suurta sydäntä ja "avointa ovea" unohtamatta.

pitäisikin tehdä jako lapsiin jotka ovat pakkohuostaanotettu ja niihin joiden huostaanotto on ollut edes osittain vapaaehtoinen. On täysin ymmärrettävää etteivät kaikki lapsia saaneet pysty, osaa, jaksa, halua jne. olla vanhempia ja kantaa kasvatusvastuutaan. Se on kunnioitettavaa, että tunnustaa sen ja antaa kuitenkin lapselle mahdollisuuden "normaaliin" arkeen sijaisperheessä. Mutta kun osalla biovanhemmista on täysin hukassa vanhemmuus ja koko elämän hallinta, eivätkä silti ymmärrä miksi lapsi on sijoitettuna. Käyttäytyvät kuin koko huostaanottopäätöksen olisivat sijaisvanhemmat tehneet heidän kiusakseen vain saadakseen heidän lapsensa avulla rahaa. On totta, että koulutus on kohdallani ollut puutteellista. Missään ei opetettu miten tulee suhtautua tappouhkauksiin tai siihen kun "jengi" päättää tulla keskellä yötä tapamaan lasta. Enkä ole koskaan arvostellut muita tahoja kuin sossuja siitä etteivät tekisi työtänsä, poliisit ovat aina tulleet kiitettävän nopeasti paikalle kun on tarvittu. Heartin tavoin, en minäkään olisi uskonut, mitä on olla sijaisvanhempi, ennen kuin siihen itse ryhdyin.

Parempi koulutus siinä mielessä olisi tarpeen, että sijaisvanhemmaksi ryhtyessään saisi tietoa siitä, mitä voi olla odotettavissa. Ja myös, mitkä ovat oikeat käytännöt, mitkä ovat kenenkin oikeuksia ja velvollisuuksia. Ja sitten, jos kohdalle sattuu esim. juuri näitä pakkohuostaanottoja, joissa biologiset vanhemmat eivät kertakaikkiaan kykene ajattelemaan ja toimimaan järkevästi, silloin tarvittaisiin tietoa ja käytännön tukea. "Koittakaa jaksaa" on ainoa "tieto" ja "koulutus", jota viime vuosina olen saanut. Eikä tässä ole siitäkään hyötyä, että on hoitoalan koulutus tai maisterin paperit jostakin kasvatustieteestä tai psykologiasta (sosiaalityöstä kai kaikkein vähiten hyötyä?). Käytäntö on ainoa joka opettaa oikeasti. Toisaalta, koska tämä vanhemmuus onnistuu kuitenkin oikein hyvin, olen sitä mieltä että sosiaalityöntekijät sitä koulutusta tarvitsevat. Silloin ei sijaisperheiden tarvitsisi hoitaa myös bioperhettä vaan voimavarat käytettäisiin sijoitetun lapsen ja oman perheen tarpeisiin. Silloin myöskään lapsen ei tarvitsisi toimia biovanhempiensa terapeuttina, kuten jossain aiemmassa keskustelussa oli puhetta.

Tottakai lapset tulevat eri taustoista. Juoppo- ja huumeperheiden määrä kuitenkin tilastojen mukaan kasvaa edelleen. Itse olisin kiinnostunut nimenomaan siihen liittyvästä "tiedosta" tai "koulutuksesta". Vaikka kuitenkin toisaalta, tehtäväni on huolehtia LAPSESTA (ei hänen vanhemmistaan) ja siltä osin kaikki on sujunut hyvin ilman sen suurempia koulutuksia.

PS. Meidän tapauksessa äiti/isä olivat valmiit luopumaan lapsestaan noin vain yhteydenotoista, tapaamisista, yhteistyöstä ja niiden laadusta päätellen. Toisenlaisiakin biovanhempia on; tiedän monia tapauksia, joissa homma sujuu, ja olen tämänkin tuonut aiemmin joskus esille, mutta kirjoitan nyt lähinnä siltä pohjalta, mitä omat kokemukset sijaisvanhemmuudesta ovat.

PPS. Onneksi lapsikin on oppinut näyttämään tunteitaan vähitellen, kouluiässä vasta tosin.

otan vastaan ja hyödynnän kaiken koulutuksen jonka vain saan. toisvoisin jopa sijaisvanehmmille erityisopiskeluoikeutta esin. sosiomoni koulutuksee. sen kuin vain halutessaan saisi kävellä sisään ja kouluttautua.

mutta heartin viestin pointtia en ymmärrä.

tälle taipaleelle kyselin:"Millaiset ihmiset sopivat sijaisvanhemmiksi?" Vastaus oli aina, aivan tavalliset jaksavat johdonmukaiset vanhemmat, jotka haluavat tehdä näiden lasten eteen kaikkensa.
Minulla on koulutus lastenhoitoalalle ja työkokemusta monenlaisten lasten kanssa työskentelystä.
Silti tämä sijaisvanhemmuus on myös ollut eräänlainen koulu. Itse olen ainakin ihan tavallinen äiti ja toivottavasti niinkuin opettajani aikoinaan korosti, että tarvitsee olla vain "riittävän hyvä vanhempi, ei täydellinen".