Tuossa eroamiskeskusteluissa tuli lähes järjestään esille eroamissyynä miehen juominen. Onko siis totta? Mikä meillä miehillä oikein on, emmekö kestä todellisuutta selvin päin vai onko meillä slaavilaiset juomisgeenit, joille emme voi mitään. Kuinka yleistä tämä 40 miehillä on, kirjoituksien mukaan todella yleistä. En itsekään kuppiin sylje, mutta ei minua alko vie. Hmmm.. onkohan meillä kaikilla sama tunne? Kuka tunnustaa ja kuka kieltää. Naiset, onko keskikupoliprinssinne punanenä? miksi?
Miksi Jeppe juo?
e-mies
101267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...just annoin lähtöpassit yhdelle kalsarisankarille, jonka rakkain harrastus oli kaljan kittaaminen, mieluiten heti aamusta iltaan asti. No olihan siinä muutakin syytä...
Pääsääntöisesti juominen on opittu tapa. Mies kieltää olevansa humalassa, vaikka selvästi on, puhe sammaltaa ja horjahtelee. Miehelle "juoda paljon" on aivan eri määrä kun naiselle. Mies ei mielellään myönnä olevansa alkkis, hän vain "haluaa juoda".
Miehen mielestä kaljan kanssa lotraaminen on miehekästä. Se on miesten juttu, johon mielellään yhdistetään urheilua ja kavereita. Vaihtoehtona vaimokkeen kanssa sauvakävelyretki metsään ei houkuttele yhtä paljon.
Harva ihminen kestää todellisuutta sellaisena kun se on, pakokeinot miehellä ja naisella on vaan erilaisia.
ystävällisesti ja rakentavasti ja kahvin tarpeessa ;)))
Prinssini oli tuurijuoppo. Ihana ja napakka, lapsirakas, kunnollinen mies selvinpäin. Voimakas mustasukkaisuus häiritsi suhdettamme pari ensimmäistä vuotta. Lievempänä koko ajan, josta hän itsekin kärsi. Ehkä huono itsetunto ja itseluottamuksen puutetta pitkälle..
Hän rankasti 2-4 vrk putkeen ja hävisi omille teilleen. Agressiivisuutta tietyssä humalatilassa ja runsasta rahanmenoa, tavaroiden katoamista ja muistamattomuutta, sopimusten ja lupausten pettämistä ja näistä johtuvia riitoja jne..
Yritti lopettaa itse, ei kuitenkaan tunnustanut olevansa alkoholisti, vaan "ihan tavallinen äijä".
Ei hakeutunut AA:han, kävi pari kertaa vain sen verran, että lukemista kotiin annettiin. Ei lukenut, vilkaisi kyllä. Poissaoloja työstä krapulan ja juomisen takia.
Syynä hänellä on varmasti osaltaan geenit, taipumus alkoholismiin (suvussa), nuoruuden aikainen juomatapa, paineiden helpottaminen juomalla, tunteiden käsitteleminen juomalla ja muutaman oluen jälkeen tapahtuva pakkojuominen.
Riippuvuus oli selvä ja juominen loppui vasta kun rahat loppui tai väsymys iski. Rankkaa perheelle jossa lapsia. Siksi meille tuli ero.
En voinut muuttaa miehen elämää, vaikka yritin ymmärtää ja suuttua, muuttaa itseäni ja tehdä kaikkea, jotta eroa ei olisi tullut. Ero tuli, kun voimat loppuivat.
minunkin voimani..jaksoin kauan lasten takia, kunnes sisältä nousi se eroon kypsynyt nainen..vahvenpana kuin koskaan! Paljon pahaa sattui tuona aikana, ja paljon sai alkoholi pahaa aikaan..
Pitkä suhde takanani. Vakava A-ongelma miehellä, luottamuspula, väsyminen, kyllästyminen, eron käsittely suhteen aikana, puhuminen ja puhuminen, konkreettinen ero.
Muutto oli enää pieni suoritus ja valtava helpotus.
Nyt vahvempana kuin ikinä 45 vuoteen ja syvällä käyty itsensä kanssa.
Minulla meni n. 2 vuotta ennen kuin toivuin niin paljon, että halusin edes ajatella miehiä… tuntui, että oli saatava oma elämä ja ajatukset ensin raiteilleen. Kun on elänyt Jeppe juovan kanssa, on edessä melko paljon käsiteltäviä tunteita ja asioita joita pitää itsestäänkin ja omasta käytöksestään ymmärtää – mm. läheisriippuvuus, virtahepo olohuoneessa ilmiö, on helposti syntynyt tällaisessa elämässä. Se ja moni muu asia pitää käsitellä ennen kuin lähtee porskuttelemaan kohti uusia tuulia – ainakin näin koin itse ja se oli silloin oikea tie minulle. Nyt erostani on jo yli 6 vuotta ja edessä muunlaisia koukeroita ja mutkia :)), mutta itse voin kaikin puolin hyvin. Jeppe se jatkaa juomistaan…
syitä juomiseensa ihan mistä tai kenestä vaan!! Mutta ongelmaa hän ei juomisessaan näe, kuten täällä jo moni kirjoittaja todennutkin.
Itse lähdin avioliitosta myös tämän takia. Päivääkään en ole lähtöäni katunut, vaikka 2 ekaa vuotta meni kuunnellessa uhkauksia oman tai minun hengen riistämisestä, jos en palaa.
Sanoisin, että varma keino päästä eroon vaimostaan/kumppanistaan on tuo tissuttelu. Kuten olette myös palstalta lukeneet 40 nainen alkaa olla ”siinä iässä” ettei hän ihan mitä vaan siedä ja katsele. Itsevarmuuden myötä usko siihen, että selviää elämässä lapsineen ilman sitä kaljaveikkoakin, tai muuten huonosti kohtelevaa miestä, on monelle sysäys tehdä viimein ratkaisu.
Koska se on vain jotenkin vaan mukavaa humaltua ja saa suunsa auki helpommin,eikä vain kuuntele vaan osallistuu myös keskusteluun.Uskaltaa puhua mitä mielen syvissä onkaloissa piilee,vaikkakaan ei sieltä mitään sen kummempaa löydy kuin selvinkäänpäin jotenkin vaan tuntuu maailman parantaminen helpommalta.
Onhan se niinkin ,että tulee lähdettyä myös jos vaimo nalkuttaa se nyt vaan on itsensä pettämistä ja hakemalla haettu syy juomiseen.
Voihan tietysti olla niinkin et olen alkkis vaikka en sitä itse tiedosta.
Holmbergin näytelmä: "Jeppe Niilonpoika" kertoo monia totuuksia.
Eräässä kohtauksessa Jeppe sanoo:
- Ihmiset puhuvat, että Jeppe juo.
Kukaan ei kysy, miksi Jeppe juo.
miks juo?.
Tuskin!!.
Siinäpä se. Ensin vain vähän seuran vuoksi iloon, sitten ihan vaan huvikseen, sitten suruun kun auto hajos ja sitten siksi, kun kuolema korjaa kuitenkin pois. :)