ALZHEIMER TAUTI

Ei kai se yllätyksenä tullut, vai tuliko? Nyt saa paljon apua ja tietoa, jopa täällä netissä. Alzheimerliitto laittaa sinulle kilokaupalla materiaalia jossa on asiallista tietoa, paljon enemmän kuin täällä.

Miehesi on kenties hoidon piirissä jos diaknoosi on tehty, ja olette saaneet ohjeet ja neuvoja kuinka edetä eteenpäin.

Tauti on toki ikävä, surullinen. Edesmmennyt anoppini sivistynyt aivan ihana ihminen alkoi kiroilemaan, joka oli lapeselleni jopa järkyttävä asia,, yritimme kertoa että mummi on sairas.
Voimia.

Vaimollani oli samanlainen lähestymis riisi,saatuaan tietää sairaudestaan.
Meni melkein kaksi vuotta kun sai omat ajatuksensa hyväksymään oman sairautensa,
sinä aikan on kyllä kadonneita esineitä jouduttu etsimään,voisi jopa sano että .sen setsämät "silmälasit" on hankittu,ihmeelisimmistä paikoista kylläkin vanhatkin ovat vastaan tulleet.Eristyksissä tässä ollaan oltu.oppimista on,voisko sano molemmin puolin.Sopeutuminen vie aikaansa,pysyminen rauhallisena auttaa miestäsi.
Tulet huomaamaan kuinka yhteiset kauppareissut vaikeutuvat,koeta pysyä rauhallisena,kodin askareet vähenevät ja lankeavat osallesi tehtäväksi.
Joudut ehkä pähkäilemään on kyseessä lähi-muisti/kaukaisen-muistin katoaminen.
Tulee menemään vuosia vihanpurkauksiin joihin vain pitää sopeutua,ellei sairaus pahene,Miehesi joutuu vuosittain,tutkimuksiin missä todetaan sairauden vaiheet,testein,olet varmaankin saanut hoitolaitokselta numeron johon soittaa,tilanteen mennessä pahaksi?

Kuuluu sairauteen tuo puhumattomuus ja kiroilu. Isälläni oli Alzheimerin tauti ja siinä oli lopussa juuri tuota puhumattomuutta. Lopulta puhe katosi kokonaan. Läheisyys on tärkeätä miehellesi. Katsokaa vaikka vanhoja valokuvia. Laulaminen on yleensä myös mieluisaa henkilölle. Voimia sinulle ja läheisillesi.