Piirrän kukkia erilaisia riviin.
Siinä ne ovat somasti perätysten päiväkirjassani.
Voisivatko ne olla kuin kukkia vuosien varrelta?
Siihen oli tullut ylle oma tarinansa.
Ja ne pian unhoonko jää?
Ei, pystyn kertaamaan ja lukemaan.
Mutta ne kukat tähän alkuun tulivat mieleeni.
Ajatukseni nostavat mieleen sinut
ja meidän välisen suhteen.
Tein kaikkeni siirtääkseni möhkäleen väliltämme.
En onnistunut.
Jos jotain ei jaksa ja johonkin ei pysty,
niin se pitää jättää.
Olihan sulla tietenkin samalla viivalla
ja mielenkiinnolla toki muitakin naisia,
joita kuljettaa.
Etkä ollut kuten mä, et monessakaan mielessä.
Mä olin tunteellinen. Et tiennyt riittävästi mun järjen puolestani,
miten sekin ohjaa mua ratkaisuissani ja se eräs muu asia tärkeimpänä.
Et tuntenut. Mutta olithan itse aika lalla juoksevainen sinne tänne.
Jossain mielessä tunne olisi väkisin runtannut sut mulle,
mutta mulla oli moraalini.
Ja järkikin oli. Luulitko taistelleesi itsesi korkeallekin?
Itselläni takaraivoihini on kuin piirtynyt mielikuva siitä,
miten kuljetan raskasta tyyppiä ylämäkeen.
Hän vain siinä on tekemättä mitään.
Sanon, en vedä enää. Nouse ylös jo.
Ystävällisyyttäni käännän pulkan mäkeen.
Uuvun ja annan pulkan laskea tulosuuntaansa.
Huh. Juoksenkin itse mäen harjalle ja pakenen.
Antaa mennä. Mun ei tarvi koko työtä tehdä.
Jääkööt. Mä meen.
Siinä ne ovat somasti perätysten päiväkirjassani.
Voisivatko ne olla kuin kukkia vuosien varrelta?
Siihen oli tullut ylle oma tarinansa.
Ja ne pian unhoonko jää?
Ei, pystyn kertaamaan ja lukemaan.
Mutta ne kukat tähän alkuun tulivat mieleeni.
Ajatukseni nostavat mieleen sinut
ja meidän välisen suhteen.
Tein kaikkeni siirtääkseni möhkäleen väliltämme.
En onnistunut.
Jos jotain ei jaksa ja johonkin ei pysty,
niin se pitää jättää.
Olihan sulla tietenkin samalla viivalla
ja mielenkiinnolla toki muitakin naisia,
joita kuljettaa.
Etkä ollut kuten mä, et monessakaan mielessä.
Mä olin tunteellinen. Et tiennyt riittävästi mun järjen puolestani,
miten sekin ohjaa mua ratkaisuissani ja se eräs muu asia tärkeimpänä.
Et tuntenut. Mutta olithan itse aika lalla juoksevainen sinne tänne.
Jossain mielessä tunne olisi väkisin runtannut sut mulle,
mutta mulla oli moraalini.
Ja järkikin oli. Luulitko taistelleesi itsesi korkeallekin?
Itselläni takaraivoihini on kuin piirtynyt mielikuva siitä,
miten kuljetan raskasta tyyppiä ylämäkeen.
Hän vain siinä on tekemättä mitään.
Sanon, en vedä enää. Nouse ylös jo.
Ystävällisyyttäni käännän pulkan mäkeen.
Uuvun ja annan pulkan laskea tulosuuntaansa.
Huh. Juoksenkin itse mäen harjalle ja pakenen.
Antaa mennä. Mun ei tarvi koko työtä tehdä.
Jääkööt. Mä meen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihminen haluaa sinne korkeimmalle. Mä oon tulossa helikopterilla perässä. Oota
Miten kukaan jaksaa tätä pellen touhua aina ja aina.
Harva jaksaakaan..
Siksi se yksinään keskusteleekin päivät pitkät
Pidän peukkuja sulle että hän oottaa sua.
Nyt kannattaa uskoa, trolli ei enää jaksa juosta sun perässä!!
Piere paratiisin kukkia korkealle
Möhkäleet voi joskus olla painavia.
Mä en oikeen tiiä.... Tuo möhkäle tuntuu niin heviltä..
Enkä edes tiiä mitä sen jälkeen vois ikinä olla....
Tosi outo olo ja inhoan nykyistä yhteyttä....
Outo olo varmastikkin mutta miksi inhoat nykyistä yhteyttä? Mikä siinä on?
Tuu koputtaa oveen Nyt!!
Se yhteys ei oo oikeaa...oksettavaa tulkinnanvaraisuudessaan...kuten kyselysikin...
No palstayhteys on varmasti ihan perseestä. Tää on mulle ainut enää.