Menneisyydessäni on eräs mies, jota en saa pois mielestäni. En ole tavannut häntä 7 vuoteen ja kuitenkin hän kummittelee mielessäni. Olemme jo tahoillamme naimisissa (se onkin ainoa asia, jonka tiedän hänen elämästään enää) joten tiedän ettei suhde hänen kanssaan ole mahdollinen, koska olemme molemmat uskollista laatua.
Välillämme oli todellista sähköä, sen huomasivat muutkin, mutta ystävyyttä pidemmälle emme päässeet. Tiedän, että hän välitti minusta valtavasti. Tavattuani nykyisen mieheni hän herrasmiehenä perääntyi, koska ei halunnut aiheuttaa ongelmia. Minusta on aina tuntunut siltä, että hän olisi "se oikea" ja sanoinkin aikoinaan hänelle, että hänellä on aina paikka sydämessäni (jo 11 vuotta sitten).
Tulemmeko näkemään toisemme vielä tai olemaan osa toistemme elämää jollain tavalla? Onko hänellä hyvä olla? Onko hänellä mitään tunteita minua kohtaan, ajatteleeko hän minua koskaan?
Olisi ihanaa jos sinulla olisi aikaa katsoa tilannetta. Tämä asia todella raastaa mieltäni.
Välillämme oli todellista sähköä, sen huomasivat muutkin, mutta ystävyyttä pidemmälle emme päässeet. Tiedän, että hän välitti minusta valtavasti. Tavattuani nykyisen mieheni hän herrasmiehenä perääntyi, koska ei halunnut aiheuttaa ongelmia. Minusta on aina tuntunut siltä, että hän olisi "se oikea" ja sanoinkin aikoinaan hänelle, että hänellä on aina paikka sydämessäni (jo 11 vuotta sitten).
Tulemmeko näkemään toisemme vielä tai olemaan osa toistemme elämää jollain tavalla? Onko hänellä hyvä olla? Onko hänellä mitään tunteita minua kohtaan, ajatteleeko hän minua koskaan?
Olisi ihanaa jos sinulla olisi aikaa katsoa tilannetta. Tämä asia todella raastaa mieltäni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulla ja sillä miehellä on asiat kesken. Se energia pitää hänet sinun ja sinut hänen mielessään. Anna ajan kulua, yritä työntää hänet taka-alalle mielessäsi, tai siellähän hän enimmäkseen onkin. Tulevaisuudessa on vuosia, teidän ei tarvitse yritää viedä elämää tiettyyn suuntaan vaan elää elämänne siinä missä se on nyt. Tällaista tapahtuu joskus, itse asiassa usein. Hänellä on aina paikka sydämessäsi, ja sinulla hänen. Te kohtaatte vielä. Te olette sielunkumppaneita. Siihen voi mennä 20 vuotta, mutta älä murehdi sitä nyt.
Hän on todellakin useimmiten taka-alalla, mutta kun hän pulpahtaa mieleeni niin syvä kaipuu raastaa sydäntäni. Ikävää, että juuri meidän kohdalla elämä, kohtalo vai miksi sitä nyt sanoisi päätti ajauttaa meidät erillemme. Vetovoima oli niin voimakas. Olisiko mahdollista, että aikanaan se oli liiankin voimakasta jommallekummalle meistä käsitellä?
Ihanaa kuitenkin kuulla, että minullakin on paikkani hänen sydämessään, välillä olen sitä epäillyt. Ilmeisesti kun puhutaan "siitä oikeasta" tarkoitetaankin sielunkumppania, onko näin?
Aurinkoista aprillipäivää Crystal :)