Haluan tappaa itseni mutten halua kuolla

Tää on jatkunu vuosia.... Just kun luulin kaiken menevän paremmin, en jaksa enää.

Oon hyväksynyt itelleni todella myrkyllisen tavan käsitellä mun tunteita. En voi kertoa kenellekään mun asioista koska muilla on vaikeampaa... Enkä halua pilata muiden mielialaa olemalla surkeana.

Hain apua masennukseen noin vuosi sitten, vain jotta lääkärit nauroivat minut pystyyn ensimmäisellä vastaanotollani. En saanut sitten kunnon apua, kun en osannut sanoa vastaan... Sen jälkeen olin pohjalla ja todella lähellä itsemurhaa... Halusin että joku ottaa mut vakavasti.

Oon harrastanut myös viiltelyä, joka on viimeaikoina muuttunut lyömiseen ja puremiseen. Mikään ei auta enää... Tiedän tarvitsevani apua mutten halua sitä. Mun mieli ohjaa mua enää yhteen asiaan....

Jos yritän tappaa itteni, mut on pakko ottaa vakavasti.
378
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Tosihan se on että lopultakin pohjoismaisten kansojen ihmiset elävät paremmin kun on pakkanen tai sataa räntää edes muutaman viikon putkeen.
Yli 20 asteen päivälämpötila alkaan väsyttään ja kyllöittämään pohjan ihmistä. Ja tämä valo, sanonko mistä se taas kiusaksemme kiertyi.
Onneksi se jo runsaan kolmen viikon päästä alkaa vähenemään. Päästään normaaliin rytmiin. Itse vihaan pimeää aikaa, mutta kaikille mikään helavatin ilmasto ei kertakaikkiaan voi olla mieleen.

Äänestä

Mm homeopaattinen aurum met ja staphysagria vois auttaa. Terapeutit nauroi, vähän vaikea ymmärtää miksi? Yritä laittaa vaikka ne Jumalan syliin, niin ehkäpä se voisi auttaa. Näin pääset vihollisista eroon, sen jälkeen heistä ei tarvitse välittää, Jumala huolehtii, opettaa ja kurittaa heitä.

Itsensä voi myös kuvitella istuvan Jumalan sylissä silloin kun on paha olo. Jumalan voi nähdä monella tapaa kosmisena tietoisuutena, luojana yms. Keksi oma versiosi. Henkisyyttä ei kannata unohtaa, koska se on osa ihmistä.

Äänestä

Minä tykkään syödä, mutta en pyyhkiä pyllyä..

Äänestä

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Tää on jatkunu vuosia.... Just kun luulin kaiken menevän paremmin, en jaksa enää.

Oon hyväksynyt itelleni todella myrkyllisen tavan käsitellä mun tunteita. En voi kertoa kenellekään mun asioista koska muilla on vaikeampaa... Enkä halua pilata muiden mielialaa olemalla surkeana.

Hain apua masennukseen noin vuosi sitten, vain jotta lääkärit nauroivat minut pystyyn ensimmäisellä vastaanotollani. En saanut sitten kunnon apua, kun en osannut sanoa vastaan... Sen jälkeen olin pohjalla ja todella lähellä itsemurhaa... Halusin että joku ottaa mut vakavasti.

Oon harrastanut myös viiltelyä, joka on viimeaikoina muuttunut lyömiseen ja puremiseen. Mikään ei auta enää... Tiedän tarvitsevani apua mutten halua sitä. Mun mieli ohjaa mua enää yhteen asiaan....

Jos yritän tappaa itteni, mut on pakko ottaa vakavasti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu