Olen lukenut viisaita sanoja täältä palstalta, nyt kaipaisin itsekin vähän rohkaisua omaan tilanteeseen.
Historia on seuraava:
Olemme hiukan alla kolmekymppinen avopariskunta, meillä on nyt uusi aloitus puolen vuoden eron jälkeen.
Sitä ennen yhdessä olimme 4,5 vuotta, asuimme saman katon alla, enimmäkseen. Kihlatkin ehdittiin ostaa ennen eroa..
Eron oli pakollinen ratkaisu siinä tilanteessa, kaikki tuntui olevan meitä vastaan.. tiettyä turtumusta oli myös, emme jaksaneet enää panostaa suhteeseen kaikkien vaikeuksien keskellä, niitä todella oli runsaasti.
Eron aikana ei kuitenkaan rakkaus kuollut, vaan mies palasi takaisin tunnustaen että rakastaa mua. Hän ei ollut ajatuksistani poistunut vaikka olikin poissa silmistäni, elimme sinkkuelämää tahoillamme, silti ajatellen toisiamme ja hyviä hetkiä.
Nyt olemme taas alussa, tai emme sittenkään.
Semmoinen huuma on poissa, mutta rakkaus on, uskoisin niin. En kai voi vaatia uutta huumaa enää takaisin? Olimmehan aikanaan jo vakiintunut pariskunta, ja meillä oli ns. turvallista, tavallista arkea, jossa seksi sujui.
Nyt vain TUNTUU että pitäisi olla autuutta ja perhosia vatsassa! Olemme taas yhdessä!
Mulla ei sellaisia tunteita kuitenkaan ole, uskon kuitenkin että rakastan, tämä on vain arkista rakkautta. Eikö ole hyvä jos minusta tuntuu että sydän on tullut kotiin kun olen miehen kanssa? Tunnen oloni turvalliseksi, rauhalliseksi miehen läheisyydessä, juttelemme..
Tuntuu tutulta arjelta, silti pelkään että jotain puuttuu?
Vaadinko liikoja?
Tuntuu vain että nyt pitäisi olla säpinää.. näin ei kuitenkaa ole. Mies puhui kyllä suunsa puhtaaksi kuinka minusta välittää, mua arvostaa ja kaipaa, joten pitäisi kai olla tyytyväinen?
Ihan kuin hän olisi heti palannut siihen pisteeseen että pitää mua tavallaan itsestäänselvyytenä. Ei pahemmin ole romanttisia tekoja tehnyt, eikä ne oikein luonteeseensa kuulukkaan..
Mitä tehdä, mitä ajatella..
Mitenkä teillä jos olette eron jälkeen aloittaneet alusta uudelleen?
Historia on seuraava:
Olemme hiukan alla kolmekymppinen avopariskunta, meillä on nyt uusi aloitus puolen vuoden eron jälkeen.
Sitä ennen yhdessä olimme 4,5 vuotta, asuimme saman katon alla, enimmäkseen. Kihlatkin ehdittiin ostaa ennen eroa..
Eron oli pakollinen ratkaisu siinä tilanteessa, kaikki tuntui olevan meitä vastaan.. tiettyä turtumusta oli myös, emme jaksaneet enää panostaa suhteeseen kaikkien vaikeuksien keskellä, niitä todella oli runsaasti.
Eron aikana ei kuitenkaan rakkaus kuollut, vaan mies palasi takaisin tunnustaen että rakastaa mua. Hän ei ollut ajatuksistani poistunut vaikka olikin poissa silmistäni, elimme sinkkuelämää tahoillamme, silti ajatellen toisiamme ja hyviä hetkiä.
Nyt olemme taas alussa, tai emme sittenkään.
Semmoinen huuma on poissa, mutta rakkaus on, uskoisin niin. En kai voi vaatia uutta huumaa enää takaisin? Olimmehan aikanaan jo vakiintunut pariskunta, ja meillä oli ns. turvallista, tavallista arkea, jossa seksi sujui.
Nyt vain TUNTUU että pitäisi olla autuutta ja perhosia vatsassa! Olemme taas yhdessä!
Mulla ei sellaisia tunteita kuitenkaan ole, uskon kuitenkin että rakastan, tämä on vain arkista rakkautta. Eikö ole hyvä jos minusta tuntuu että sydän on tullut kotiin kun olen miehen kanssa? Tunnen oloni turvalliseksi, rauhalliseksi miehen läheisyydessä, juttelemme..
Tuntuu tutulta arjelta, silti pelkään että jotain puuttuu?
Vaadinko liikoja?
Tuntuu vain että nyt pitäisi olla säpinää.. näin ei kuitenkaa ole. Mies puhui kyllä suunsa puhtaaksi kuinka minusta välittää, mua arvostaa ja kaipaa, joten pitäisi kai olla tyytyväinen?
Ihan kuin hän olisi heti palannut siihen pisteeseen että pitää mua tavallaan itsestäänselvyytenä. Ei pahemmin ole romanttisia tekoja tehnyt, eikä ne oikein luonteeseensa kuulukkaan..
Mitä tehdä, mitä ajatella..
Mitenkä teillä jos olette eron jälkeen aloittaneet alusta uudelleen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ole palannut eron jälkeen yhteen, koska en ole koskaan eronnutkaan. Ajattelin siitä huolimatta vastailla =)
On normaalia, että odotit sitä kutkutusta mahan pohjasta, koska ensinnäkin ero oli kurja ja ajatus yhteenpaluusta nostaa aina odotuksia ja toisekseen aika kultaa muistot... äkkiä sen arjen arkisuudekin unohtaa, ja toivoo enemmän. Toiveissasi ei siis ole mitään epänormaalia.
Kuitenkin tilanteenne vaikuttaa aivan loistavalta. Mitä sitten, vaikkei perhoset siellä mahassa nyt pyörikään? Sitä tunnetta on turha odottaa loppuiäksi, joten jos se on se mitä kaipaat, sun täytyy tiedä joku miehenvaihtoaikataulu noin 6 kuukauden välein. Enkä nyt irvi, totta kai se rakastumisen tunne olisi aivan ihana kokea uudestaan! Mutta koska se ei ikinä tule olemaan suhteen kantava voima, sen puuttuminen ei ole vakavaa.
Ehkä te rakastutte/ihastutte toisiinne vuoden päästä, tai viiden vuoden. Rakastaminen ja rakastuminen on siis kaksi aivan eri asiaa. Rakastuminen on aivojen kemiallinen tila, eikä se voikaan olla olemassa aina. Sen sijaan samaan ihmiseen voi rakastua uudestaan ja uudestaan aina silloin tällöin vaikka 50-vuotisen avioliiton ajan. Et siis ehkä olekaan hukannut tunnetta ikiajoiksi!
Miehesi suudelma ei välttämättä enää koskaan vie jalkoja altasi (vaikka joskus kutkuttaisikin) mutta teillä on jotain arvokkaampaa: tasapaino. Enemmän olisin huolestunut jos olisitte aivan lääpällänne toisiinne. Silloin se kuulostaisi arjen välttelyltä, ja uusi ero tuntuisi todennäköiseltä, kunhan ensi-ihastus katoaisi ja aikaisemmat eroon johtaneet syyt palaisivat kuvioon. Nyt teillä on mahdollisuus seurata tilannetta silmät avoinna ja tehdä TYÖTÄ suhteen toimimiseksi. Työtähän se nimittäin vaatii, lähes huomaamatonta jatkuvaa työstämistä halki elämän, vaikka pilvilinnoissa leijaillessa tämä fakta herkästi unohtuu =)
Enköhän ole jaaritellut jo riittämiin. Oikein hyvää jatkoa teille, ja toivottavasti kaikki menee paremmin kuin hyvin!
Kiitos viisaista sanoista.
Näin se on. Sulla on viisas näkemys.