Juteltiin tänään töissä jo toistamiseen eräiden kanssa minulle vuonna 2015 tapahtuneesta asiasta, johon siis silloin tahtomattani jouduin mukaan. Keskustelussa oli mukana asiasta tietävän lisäksi uusi kuulija, joten jouduin käymään koko tapahtuneen uudelleen läpi.
Keskustelun seurauksena elin tilanteen uudelleen tuntien ihan ihan fyysistäkin kipua ja sen jälkeen tapahtunut on vilahdellut koko päivän mielessäni.
Tähän en odota vastauksia, mutten jaksa lopettaa ihmettelemästä sitä, että tuntevatko muutkin ihan fyysistä kipua, jos läheisen henki on vaarassa. :I Lapseni oli tuossa vaiheessa jo aivan sininen ja luulin jo menettäväni hänet.
Tässä keississä oli siis ihan henki kyseessä eli älkää trollit turhaan vastatko.
Tuo fyysisen kivun tunteminen (kipu tuntuu sisäreisissä samoin kuin pelästyessä kovast) läheisen hengen ollessa kyseessä on mieletäni varsin erikoista ja etenkin sen, että kivun tuntee vielä kerrottaessa asiasta on minun mielestäni melkein taikuutta.
Minulla omn tosiaan töissä kollega, joka on kokenut saman työpaikalla aika pitkälti, mutta häneltä saatiin vierasesine n´hengitysteistä nopeammin kuin lapseni kohdalla, jonka siis uskoin jo menettäväni. Hänen kanssaan asiasta keskustelu on luontevaa, koska hän on kokenut lähes saman.
Keskustelun seurauksena elin tilanteen uudelleen tuntien ihan ihan fyysistäkin kipua ja sen jälkeen tapahtunut on vilahdellut koko päivän mielessäni.
Tähän en odota vastauksia, mutten jaksa lopettaa ihmettelemästä sitä, että tuntevatko muutkin ihan fyysistä kipua, jos läheisen henki on vaarassa. :I Lapseni oli tuossa vaiheessa jo aivan sininen ja luulin jo menettäväni hänet.
Tässä keississä oli siis ihan henki kyseessä eli älkää trollit turhaan vastatko.
Tuo fyysisen kivun tunteminen (kipu tuntuu sisäreisissä samoin kuin pelästyessä kovast) läheisen hengen ollessa kyseessä on mieletäni varsin erikoista ja etenkin sen, että kivun tuntee vielä kerrottaessa asiasta on minun mielestäni melkein taikuutta.
Minulla omn tosiaan töissä kollega, joka on kokenut saman työpaikalla aika pitkälti, mutta häneltä saatiin vierasesine n´hengitysteistä nopeammin kuin lapseni kohdalla, jonka siis uskoin jo menettäväni. Hänen kanssaan asiasta keskustelu on luontevaa, koska hän on kokenut lähes saman.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tule rakkaus tänne tollasen asian kanssa et saa olla yksin!! ymmärrä että tollaset asiat ovat asia josta harva selviytyy mutta koskaan ei toivu minulle 17 vuotta sitten!ei ikinä toivu mieli!! joten nyt alas ja juodaan ja jutellaan!!
Turha edes vastata tähän, mutta teenpä sen kuitenkin. Viisi vuotta sitten sattui tämä tapahtuma, jolloin meinasin menettää lapseni silmieni edessä tukehtumalla. Oltiin silloin ulkomailla lomalla eikä tällaisille tapahtumille ollut tilausta. Kukapa haluaisi oman nähdä lapsensa tukehtuvan silmiensä edessä.
Heimlichtin otteella hoitoalalla työskentelevä isosiko sai vietarasesineen irti. Tytär oli jo aivan sininen jan onneksi selvisi, kiitos isosisarensa.
Noina hetkinä tunsin itseni todella voimattomaksi enkä voinut kuin kiittää luojaani kun kaikki oli ohitse ja kävimme sairaalassa tarkastuksessa.
Lapseni sanoi jälkeenpäin uskoneensa kuolevasna ja koko elämän käyneen kuin filminauhana lävitse ja miettineensä jäljelle jäävien elämääkin.
Se miksi tämän kaiken tänne vuodatin, johtuu siitä, että taas tänään käytiin asiaa töissä lävitse ja ajatukset tapahtuneesta on mielessäni.
Rakas kollegani on kohdannut saman lievemmässä mittakaavassa, mutta asiaa käytiin nuýt toista kertaa lävitse tämän ihanan työkaverin kanssa. Tämä on varmasti ihan terapeuttista, koska en todella pitkään aikaan pystynyt edes puhumaan tästä kenellekään, konka todellakin fyysinen kipu ja ahdistus olisi olisi vallannut minut.
Kiitän ammattitaitoista työkaveriani tästä, että saan läpikäydä käydä kaiken yhä uudelleen. Uskon hänen olevan niin älykkään, että tekee tämän jo toistamiseen tarkoituksella, etenkin kun olen kertonut etten edes pystynyt puhumaan tapahtuneesta kellekään vieraalle varmaan pariin vuoteen.
Huomasin tänään, etten ollut niin itkuherkkä kuin edellisellä kerralla, vaikka tunteet olikin taas jonkin verran pinnassa. Silmät kostuivat, mutta kyyneleet eivät valuneet valtoimenaan.
Mistä syystä haluat käydä kahden ihmisen välistä suhdetta julkisella suomi.24 palstalla etkä suoraan oman ihmisesi kanssa? Et ehkä ole hän, mutta kysymykseni ymmärtänee hänkin.....
En käy lävitse kahden ihmisen välistä suhdetta, vaan omaa kokemaani traumaa, jossa oli oman lapsen elämä kyseessä.
Tämä on vain sellainen asia, jota en pysty vieäkään 5 vuoden jälkeen avaamaan kaikkien kanssa. Alkuun en pystynyt puhumaan asiasta kuin perheeni ja ihan läheisimpieni kanssa. Tätä ei voi ymmärtää kuin toinen, joka on ollut niin lähellä menettää lapsensa omien silmiensä edessä. Se on pahinta, mitä ihminen voi kohdata.
Tämä on niin kova kokemus kelle tahansa, jonka koettuna minä ainakaan en ole ollut valmis puhumaan siitä kuin jostain jokapäiväisestä tapahtumasta.
Olen kiitollinen kollegalleni näistä keskusteluista, joiden avulla pääsen paremmin kaiken ylitse. Ilmeisesti hän tiedostaa tarpeen, koska otti kaiken tass tänään esille. Näiden keskustelujen avulla tulen toipumaan tästä vieläkin koskettavasta tapahtumasta.
En siis todellakaan odota kenenkään vastaavan näihin kirjoitelmiini. Nämä ovat enemmänkin omaa tunteidenpurkua, koska kuitenkin niin isoista asioista on ollut kyse. Jos minulla on tarve avautua n'istä asioista edes kirjallisesti, niin uskon tällä olevan jonkinlaisen tervehdyttävä vaikutus tuosta edelläolevasta traumasta selviytymiseen.
Ymmärrän, että joku vastaa kärkkäästi kaikenmaailman ikävöintiviesteihin, mutten ymmärrä jos jonkun tunteidenpurkaus saa aikaan vastauksia, etenkin jos aloituksessa on ilmaistu ettei vastauksia odoteta.
Huono kusetus kukaan ei kutsu vähättelevästi "keisseiksi" suuria traumoja.
En tiedä, onko muilla samaa, mutta minä tunnen ihan fyysistä kipua puhuessani em asioista.
Tänäänkin käydessämme läpi noita dramaattisia tapahtumia, niin tunsin voimakasta kipua sisäreisissäni., josta myös kerroin keksustelussa mukana ollailla.
Jos näen jotain väkivaltaista tai dramaattista, niin minulle käy samoin että tunnen samaa kipua ja aina samassa paikassa. Näin käy myös jos pelästyn kunnolla. En tiedä, olenko tavallista tuntevampi ihminen, vai mistä tämä voi oikein johtua.
Luuletko että minä vähättelen tai että en ymmärrä sinua!!? siks pyysin käymään??
Jos joku aisa on liian vaikea puhua, niin tänne sen voi kertoa anonyymisti. Monikaan ei tätä ymmärrä, vaan ovat vastaamassa ihan asiaankuulumattomissa taajuuksissa. Se on surullista. Oman tunteenpurkauksen jälkeen tulee olla kyky olla lukematta vastauksia, jotka ovat lähinnä vitsi, koskei täällä ole kuin alemman luokan kansalaisia. Ei kouluja käymätön tai apukoululainen voi IKINÄ keskustella samalla tasolla kuin sivistyntyt tunteva ihminen.
Jos joku hakeutuu tällaisten seuraan, hän on älyllisesti samalla tasolla tai pedofiili, joka tyytyy vain nuoreen vartaloon, eikä välitä siitä, liikkuuko toisen päässä mitään.
Tuohon viimeisen lauseeseen viitaten kerron, että minä ainakin ihastun vain älykkäisiin ja sosiaalisiin henkilöihin, eikä siinä vaikuta ulkonäkö mitään. Sosiaalisiakin on, mutta heikoilla älynlahjoilla varustettuja, mutta se tulee hyvin äkkiä huomatuksi. Myös henkisyys on tärkeä ominaisuus ihastumista ajatellen.
Tämänhetkinen ihminen, jota ihailen on älykäs, empaattinen ja keskusteleva. Hänen kanssaan voin puhua mistä vain, myös itselle aroista asioista. Hän ei löpise turhia, vaan esittää asiat niinkuin ne ovat, ilman mitään täytesanoja.