Miten ennen gps:ää navigoitiin vaikeissa olosuhteissa kuten yöllä, sumussa ja jne?
Navigointi yöllä, sumussa.
Anonyymi
301734
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Paperikartta, kompassi, kello, merkintälasku. Sitten 1940-luvulla tutka vielä apuna ja vähän myöhemmin radiosuuntimalaite esim. decca.
Tuohon voisi myös lisätä, että nopeus määriteltiin säännöllisin väliajoin lokiliinalla. Laskettiin veteen kelluva naru rullakelasta ja katsottiin paljonko narua meni mereen tietyssä ajassa. Kun tiedettiin veteen menneen narun pituus ja aika pystyttiin laskemaan nopeus alukselle.
Kiitos vastauksista. Eräs tapaamani konemestari sanoi että kovassa aallokossa laiva liukuu taaksepäin. On ollut kuulemma "outo"tunne. Merenkulussa tunnetaan "piissä" kulkemisena. Paikanmääritys voi olla tosi vaikeaa.
Mitä tuota maritime karttaa katsoo niin jonossa laivat kulkevat merireittejä myöten. Ottaa suuntaa muista laivoista. Tämä on oletukseni, olen merenkulun harrastaja.
No jonkin verran kannattaa vielä perehtyä.
Wikipedia:suuntimo. Tietoa navigoinista merellä. Mm.decca on esitelty.
Kun Estonia upposi niin Silja Europa kysyi: Voitko antaa sun position? Estonialla on ollut siis gps laite varavirralla vaikka black out. Laivoissa on tietysti tutkat.
Wikipediasta tietty:Laivatutka.
Navigointia on varmasti paljon merenkulun koulutuksessa.
". Eräs tapaamani konemestari sanoi että kovassa aallokossa laiva liukuu taaksepäi"
No, jos vaikka Doverin kanavassa olaan ja laiva kulkee vain 6 solmua, niin voihan vuorovesivirtauksessa käydä niin, että vastavirta on suurempi kuin kuin eteenpäin menevä nopeus. Mutta eikö kaikki laivat ole aina kulkeneet konevoilla ainakin sen 8-10 solmua?
Aallokko ei ole koskaan ollut koenvoimin kulkeneelle laivalle ongelma.
"
Harrastukset
Veneily
Laivat ja merenkulku
Navigointi yöllä, sumussa.
Anonyymi
Tänään 21:35
Miten ennen gps:ää navigoitiin vaikeissa olosuhteissa kuten yöllä, sumussa ja jne?
7
<50
Äänestä
Vastaukset
Anonyymi
Tänään 21:48
UUSI
Paperikartta, kompassi, kello, merkintälasku. Sitten 1940-luvulla tutka vielä apuna ja vähän myöhemmin radiosuuntimalaite esim. decca.
Äänestä
Anonyymi
Tänään 22:00
UUSI
Tuohon voisi myös lisätä, että nopeus määriteltiin säännöllisin väliajoin lokiliinalla. Laskettiin veteen kelluva naru rullakelasta ja katsottiin paljonko narua meni mereen tietyssä ajassa. Kun tiedettiin veteen menneen narun pituus ja aika pystyttiin laskemaan nopeus alukselle. Purjelaivakaudella toki.
" Merenkulussa tunnetaan "piissä" kulkemisena."
Piissä ei kuljeta. Silloin seistään tai oikeastaan pakitetaan vastoin myrskyä. Purjealus laitetaan purjeiden avulla piihin ajelehtimaa. Sluupissa keulapurje pakittaa, iso ajaa eteenpäin, jolloin keula on tuuleen / aaltoihin ja alus ei juurikaan kulje. Käytetään myrskyissä.
Sekstantti, hyvissä olosuhteissa.
Aallokko on monesti ollut konevoimalla kulkevalle laivalle ongelma!
Mutta ei se aallokko saa laivaa kulkemaan taaksepäin kun allossa vesimassa kulkee loppupleissä vain edestakaisin ja ylös sekä alas.
Tuurilla
Riippuu missä laiva liikkuu, avomerellä vai saaristoväylällä. Esim laivaväylä Utöstä Turkuun on maailman haastavimpia, aikana kun ei ollut tutkaa niin laivat pysähtyivät odottamaan parempia olosuteita. En tiedä koska valaistut väylätä tulivat mutta ne helpottivat jo huomattavasti navigointia pimeässä. Tiedättekö muuten että kaikista maailman merimerkeistä Suomen aluevesillä on merkittävä osa.
Tämä väite on tullut vastaan useampaan kertaan. En sinällään väitä vastaan, mutta onko kenelläkään mitään lukuja tai lähdettä. Olisi kiva päästä taas briljeeraamaan hyödyttömällä nippelitiedolla.
Aikoina ennen GPS:ää on ollut mahdollista odottaa näkyvyyden paranemista merellä tai ankkurissa. Ihan samalla tavalla kuin tänäänkin, silloinkaan ei tarvinnut väkisin ottaa hulluja riskejä.
Mikä asiassa on niin vaikeaa, ettei se ole tullut mieleen?
Kelin mukaan sitä on oltava, teknologia on tuonut oman hyötynsä merenkulkuun unohtamatta perinteisiä taitoja.
Karttaan voi merkitä gps:n antamat koordinaatit sijainnista.
Merenkulku on todella vaativa ammatti, ei ihme että koulutus on pitkä. Monista asioista muodostuu kokonaisuus jolla merenkulkijat suorittavat työnsä.
"Aikoina ennen GPS:ää on ollut mahdollista odottaa näkyvyyden paranemista merellä tai ankkurissa"
Näin GPS aikaankin on syytä odottaa ankkurissa näkyvyyden parantumista. Ei se näkyvyys brygalta ulos ole lainkaan parantunut GPS aikaan (jatkuva tähystys).
Kun tutka alkoi yleistymään, niin sen jälkeen ei ole tarvinnut jäädä ankkuriin odottamaan sumun hälventymistä.
Kello ja kompassi. Nykyään tutka. Gps ei kuulu ammattimerenkulun repertuaariin muuten kuin luokan määräämänä apuvälineenä.
Varmaan kohta väität että sekstantilla ja merkintälaskulla paikanmääritys tehdään...
Tutkalla paikan määritys tehdään lähiliikenteessä. Rapakon ylityksessäkään gps ei ole muuta kuin apuväline.
Eikö ne kaikki ole apuvälineitä? Jos ei olis mitään niin pitäis hakuammunnalla mennä?. Onneks on apuvälineitä!
Jep, monesta apuvälineestä asiat muodostuvat.
Ja paskan marjat. ECDIS-näytöltä se positio katsotaan, tuttavallisemmin karttaplotterista. Tähystämällä (joko silmämääräisesti tai tutkalla) sitten vahvistetaan tämä positio.
Tutkalla kuten nykyäänkin, tai sitten ei navigoitu vaan odotettiin. No periaatteessa kartalla ja kompassilla sekä merkintälaskulla, mutta siten saattoi löytää itsensä aivan yllättävistä paikoista tai tilanteista.
Avomerellä missä ei ole mitään kiintopistettä on tosiaan eksynyt. Siihen päälle sumu ja pimeys ym.
Teknologia nykyään on ok. Taitolaji on navigointi.
Mihin kaikuluotaimen käyttö on unohtunut. Paikallisten matalikkojen, syvyyskäyrien jne. syvyyden muutoston avulla paikan pysyy varmentamaan ja korjaamaan merkitälaskun poikkeamat.
No ei todellakaan pysty, jos nyt ei sattumoisin johonkin aivan uniikkiin pohjamuotoon satu osumaan. Avomerellä voit tietysti summittaisesti määrittää yleensä longitudin siitä kun saavutaan mannerjalustalle mutta muuten kaiku on hyödytön navigoinnissa.
Kuinka pitkälle rahtilaivan kaiku toimii?
En tiedä tarkempaa mutta veikkaan että pohjaan ja takaisin.