Ainoa toivo on kirkas mieli kirkkailla aisteilla ja se tuntuu olevan mahdotonta. Edelleen en ymmärrä miksi joudun kokemaan kaiken ja mitä vieläkin koen. Koskaan en saanut nauttia hyvästä olosta, unesta, vireydestä, en yleensäkään mistään normaalin ihmisen arkipäivään kuuluvista asioista. En koskaan saanut toteuttaa unelmaani, enkä koskaan nähnyt aurinkoa, enkä näe sitä vieläkään. Mitään vastausta en koskaan saanut mihinkään, olin vain pelkkä uhri ilman päämäärää. Mitään tavoitetta ei ollut, eikä ole vieläkään. Ilmeisesti tulevaisuuden tarkoitus onkin vain epäonnistua kaikessa mitä tekee. Kun selän takana huseerataan ei omia valintojani, niin lopputulos ei voi olla kuin huono. Toinen kun ajattelee tietävänsä, mitä ihminen tarvii ja miten hän voi hyvin, on lopputulos lopulta vain pallomaha ja paska mieli. Unelmat ei koskaan toteudu, niiden eteen ei kannata laittaa tikkua ristiin, jos taustalla laitetaan tahallaan kapuloita rattaisiin.
En usko toipuvani koskaan siitä kaikesta mitä koin täysin turhaan.
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.