Yritän lopettaa täällä käymisen. Aamulla ajatukset on kirkkaat: Ei hän täällä ole eikä meidän välillä ollut mitään. Minä kuvittelin ystävällisyyden kiinnostukseksi ja se vetovoima, jota tunsin, oli yksipuolista. Kiusaan itseäni lukemalla näitä ja kuvittelemalla jotkin kirjoitukset hänen kirjoittamikseen, se vain pitkittää väistämätöntä,sitä, että minun pitää laskea irti.
Omat tunteeni ovat totta ja niissä ei ole mitään väärää, mutta kyllä nekin ajan kanssa haalistuvat, kun en ruoki niitä käymällä täällä, vaikka juuri nyt ne polttavat rintaa ja ajatus niiden sammumisesta tuntuu kaukaiselta.
Omat tunteeni ovat totta ja niissä ei ole mitään väärää, mutta kyllä nekin ajan kanssa haalistuvat, kun en ruoki niitä käymällä täällä, vaikka juuri nyt ne polttavat rintaa ja ajatus niiden sammumisesta tuntuu kaukaiselta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tarvaisella on hienot hampaat, mutta vanhan perunateatterinkokinkaan jutut ei huvituta silleen. Hymytään enemmän.
Tuo on väistämättä meillä kaikilla edessä joskus. Itse tajusin sen jo aikaa sitten, vaikka silloin aiemmin kuvittelinkin hänen täällä joskus olleen.
Itse tiedän erään miehen täällä kirjoitelleen aiemmin, sen takia tähän jotenkin koukutuin. En siis ole häntä täältä enää tunnistanut pitkiin aikoihin, mutta silti toivo elää. Jotenkin ajattelen mielessäni, että onhan hän tänne aiemminkin eksynyt, miksei se voisi olla mahdollista uudestaankin. Luultavammin hän on kuitenkin jatkanut elämäänsä, eikä edes muista tätä naista täällä. Pahin skenaario olisi varmaankin että tunnistaisin hänet täältä ja hän olisi täällä jo kaipaamassa jotain muuta naista.
Kirjoitin tänne kevät - syksy vuonna 2016 useita viestejä ja sen jälkeen yksittäisiä viestejä harvemmin. Mielellään tutustuisin nytkin, kunhan olisi uusi mahdollisuus.