Äitini avioitui uudellen eronsa jälkeen.

Oudolta vaatimukselta kyllä tuntuu. kannattaisikohan kaikenlaisia "lakimiehiä" uskoa.

Sinä perit äitisi jos häneltä jäi jotain,kun heillä ei ollut avioehtoa niin mies rikkaampana voi kieltäytyä tasingosta joten osituksessakaan sinulle ei tule mitään miehen omaisuutta.Tosin mies voi maksaa tasinkoa osituksessa jos haluaa mutta mikään pakko ei ole.

Niin. Mitä äitisi jätti perinnöksi: ei mitään? Mitä perittävää sinulla sitten olisikaan?

kyllähän äiti kokkasi ja pyykkäsi, mutta minkäs sille voi, että hän kuoli. Jehovalainen ukko ei tietenkään mitään anna muille, kuin jehovalaisille.

Avioehtoa ei ollut?Perit äitisi osuuden kokonaan,pyri perimään heti!
Miehen väitteille pitää löytyä dokumenttejä.
Perukirjasta saa osvittaa,uskotunmiehen tekemänä.
Usko pois yhteiskunnassa on kieroja asianajajia/pankkeja/oikeusapuja
jopa käräoikeuksia.Äitisi Käräjäoikeus riipuu asuinkunnasta.

Petit,jos olet ainoa perillinen,äidiltäsi jääneen omaisuuden kokonaan. Onhan ositus äitisi ja isäsi avioeron yhteydessä tehty? Et voi periä äitisi puolison omaisuutta. Ensinnäkään hän ei ole mitään sukua sinulle,ja toisekseen elää ja vasta jos testamentilla jättää sinulle jotain,niin sitten. Hänen ei ole pakko varakkaampana luovuttaa tasinkoakaan,se on ihan hänen tahtonsa varassa,haluaako sinulle sitä tasinkoa antaa. Että nyt jäitä hattuun,ja otat selvää vaikkapa nätisti kysymällä,ja perukirjasta lukemalla,mitä jäi. Aina jotain yleensä jää,muistoksi ainakin. Irtainta,usein. Vähintään henkilökohtaisia esineitä. Ellet ole trolli,osanotto suruusi. Niinhän meidän käy,että jäämme lopulta orvoiksi jos itse elämme vanhemmiksi. Viisainta ajatella että äitisi puoliso itsekin suree,eikä kärkäs tapa edetä asioissa tunnu hänestäkään kivalle. Lakimiehilke on turha maksaa tyhjästä,ainakin tällaisessa. Äitisi on eläessään saanut tehdä varoilkaan ja tuloillaan juuri niinkuin itse halusi. Ei Suomessa ole säästämispakkoa jälkipolville. Jos on ollut pienituloinen,helposti normaaliin elämään on mennyt,ja hyvä niin,ettei ole nälkää ja puutetta nähnyt. Olen itsekin kuolinpesän osakas. Meillä ongelma on vuosia asumaton talo ja iso tontti,johon äidillämme hallintaoikeus. Näin ollen kiinteistö rapistuu,ei siitä ole äidilkekään mitään iloa,kun ei asu,eikä talon kunnon takia voi vuojrallekkaan laittaa. Me perilliset ollaan perseaukisia,likipitäen,eikä ole varaa remontoida taloa. Nyt on pian 10 vuotta rapistunut entisestään. Tontti on kyllä siinä mielessä hyvällä paikalla,että sen arvo ei ainakaan laske,ja puustoakin on jonkin verran että äiti saa kuitattua mahdolliset kulut jotka hänen kuuluu maksaa,puun myynnistä saatavasta tuotosta. Että noinkin voi olla,onkin monissa kuolinpesissä,että kesken hallintaoikeus rasitteena,toki oman äitimme annamme toimia niinkuin haluaa- myymään kiinteistöä/ taloa hän ei pysty,koska ei omista sitä.