Injektiot ovat kaikkein vastenmielisin lääkemuoto. Ja kaikenkukkkuraksi pitäisi juosta Terveysasemalla jatkuvasti hakemassa pistokset. Ja mikä vaiva niiden jatkuva hankkiminen on. Tai sitten halutaan tulla säännöllisesti kotiin pistämään. Koti ei ole enää koti, vaan vieraiden temmellyskenttä, ja Psykiatrian polin etäosasto. On kuin olisi sairaalassa jatkuvasti. Oma rauha on täysin mennyt. En voi yleensäkään sietää sitä, että asuntooni tulee vieraita ihmisiä. Entä jos matkustaa ulkomaille, pitääkö huumepiikki käsivarressa roikkuen mennä sinnekin?
Vastenmieliset injektiot
Anonyymi
17340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minäkin inhoan tk:ssa hyppäämistä. Miten ne saa kotiin pistämään?
Sanot vaan, , että et jaksa hakea niitä pistoksia Terveysasemalta. Injektiot vaativat sitoutumista ja hyvää kuntoa, koska niiden takia täytyy nähdä paljon vaivaa. Minusta ei siihen hommaan ole. Varmaan jättäisin dialyysinkin, jos sellaisessa täytyisi käydä. Ja inhoan kaikenlaista lääkärissä ramppaamista yleensäkin. Jätän usein ennemmin hoitamatta. Ja ovat ne injektiotkin yksi pirullinen koiran talutushihna, jolla pidetään ihmisiä pihdeissä. Onneksi pääsin siitä irti. En suostu tuollaiseen hyppyyttämiseen ja kontrolliin.
Lisään vielä, että inhoan yleensäkin kaikenlaisia piikkejä ja pistämistä. Hikipisarat vaan valuvat otsassa.
Madinfinland sivustolta löytyy myös "Tarina onnistuneesta neuroleptivieroituksesta" jossa kirjoittaja kertoo kuinka hän pääsi eroon injektioista ja psykiatriasta.
https://madinfinland.org/suljettu-todellisuus/
Suljettu todellisuus – artikkeli psykoosista ja psykiatriasta selvinneestä entisestä potilaasta
Kauan kauan sitten kävin terveyskeskuksessa piikillä muistaakseni kahden viikon välein.
Cisordynolia tuolloin tuikkivat.
Säännöllisesti menin vaikka olin usein ihan sekaisin, enimmäkseen humalassa.
Kerran hoitaja oikein " kehui " että aina sä jaksat tulla vaikka olisit missä kunnossa.
Myöhemmin söin tabletteina samaa lääkettä jonkin aikaa ja silmiä veti lähes jatkuvasti ylöspäin.
Onneksi pääsin jossain vaiheessa lääkkeestä eroon.
Kiva kuulla, että olet onnistunut pääsemään irti niistä myrkyistä.
Itse en moisiin suostunut, kun ehdotettiin. Juuri siksi, että tuollaisten takia olet enemmän kontrollissa. Pakkohoito oli jo niin traumoja aiheuttavaa, että otin sen jälkeen välimatkan psykiatriaan. Itse valitsin 'lääkkeiden' lopetuksen reitin. Antipsykootit väkisin oli kidutusta. Nyt olen vapaa ja vapaa tulen olemaan jatkossakin tuosta puoskaritieteen alasta, joka sisältää sosiaalisen kontrollin ja pseudotieteen piirteitä. Mitä vähemmän hoitoa, niin sen toimintakykyisempi ole..
Minunkin piikittäminen loppuu nyt!
Jos päädyt lopettamaan lääkitykset, ei kannata lopettaa lääkettä seinään jos olet pitkä aikaa käyttänyt. Siitä saa vieroitusoireita. Jos haluaa lopettaa säännöllisen lääkkeenkäytön, kannattaa suostutella vaihtamaan tablettimuotoon mikä vastaa voimakkuudeltaan injektiolääkitystä ja siitä vähentää. Muuten saattaa vointi lähteä laskuun vieroitusoireiden kanssa ja tulla kurja olo.
Toki varmaan muutenkin kannattaa lääkärin kanssa keskustella lääkkeen lopettamisesta ja olla jotain seurantaa. Ja vaikka itse lueskella miten lääkkeistä pääsee irti, luotettavista lähteistä.
Olen+samaa+mieltä+että+lääkkeitä+ei+kannata+lopettaa+äkkinäisesti,+lääkärit+taas+yleensä+vastustavat+lääkityksen+lopettamista,+kuten+tuossa+madinfinland+"tarina+onnistuneesta+neuroleptivieroituksesta"+jutussakin+kerrotaan.Vaikka+tuossa+alla+olevassa+helsingin+ssri-ryhmässä+ei+psykoosilääkkeitä+mainita+oletan+että+sen+fb+sivuilta+voi+kuitenkin+löytyä+tietoa+niistäkin+koska+monilla+on+useita+eri+lääkkeitä.
Tässä on jo tullut hyviä ohjeita lääkkeiden vähittäisestä lopettamisesta, ja neuvottelemisesta hoitotahon kanssa. Nostan esiin kuitenkin asian peruspuitteet: olet ilmeisesti jonkinasteisesti pakotetussa avohoidossa, painostetussa ainakin. Mitä mieltä itse olet, onko sinulla tällä hetkellä vapaus valita miten sinua hoidetaan ja hoidetaanko ollenkaan? Koetko, että jos haluaisit, voisit omalla ilmoituksella lopettaa yhteistyön hoitotahon kanssa?
Minulla on terveydenhuollon koulutus. Olen sitä mieltä, että kaiken mielenterveyden hoidon tulisi olla vapaaehtoista. Katson, että psyykelle ei ole koskaan hyväksi tulla pakotetuksi tai painostetuksi. Sillä saadaan aikaan vain traumoja. Monelle tulee lisäksi vielä ns. tukholmansyndrooma, eli jotta voitaisiin kestää oman tahdon nujertaminen ja henkilökohtaisten rajojen jatkuva rikkominen (tai sen uhka) muunnetaan omaa reagointia ja tietoisuutta. Aletaan nähdä hoitotahon harjoittama väkivalta hyväntahtoisuutena ja itseä hyödyttävänä.
Neurolepteillä saadaan ns. psykoottiset ajatukset ja käytös pois, mutta pitemmällä aikavälillä alttius psykooseille jälleen kasvaa, koska hermosolut herkistyvät niille välittäjäaineille, joita neuroleptit blokkaavat. Neurolepteillä on lisäksi paljon vakavia haittavaikutuksia sisäelinjärjestelmiin. Ne myös kutistavat aivoja, siis tuhoavat aivosoluja, jo muutaman viikon käytössä. Tästä kaikesta on tutkimusnäyttöä. Mielestäni on vastuutonta määrätä kenellekään jatkuvaa neuroleptilääkitystä - etenkin, jos käyttö ei ole vapaaehtoista.
Painostaminen minkäänlaisten lääkkeiden käyttöön mielenterveyshoidossa on laitonta. Pakkohoito on sallittua vain sairaalaoloissa, ja sitä varten tarvitaan aluksi tarkkailulähete ja sen jälkeen jatkomääräys. Avohoidossa oleva henkilö saa lain mukaan aina valita hoitonsa, ja ottaako vastaan mitään hoitoa. Usein ihmisiä kuitenkin uhkaillaan ja painostetaan avohoidossa tapahtuvaan neurolepti- tai muuhun lääkitykseen antamalla ymmärtää tai sanomalla jopa suoraan, että muuten joutuu sairaalaan. On hyvä olla tietoinen, että tämä on vastoin Suomen ja kansainvälistä lainsäädäntöä.
Ja, että vaihtoehtojakin on. Olisitko kiinnostunut esimerkiksi psykoterapiasta? Sairaanhoitopiiri on velvollinen kuuntelemaan hoitotoiveitasi. Voisit varmaan saada esimerkiksi lähetteen Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Mikäli sinulla on varaa asioida yksityisellä psykiatrilla muutaman käynnin verran, voit sitäkin kautta saada lähetteen Kelan terapiaan.
Neuroleptilääkityksellä on sekin paha puoli, että samalla kun psykoottiset ajatukset blokataan pois, lamaantuu muukin psyykkinen työskentely. Psykoosi on trauman kertaamista ja esiintuomista, tavalla, joka ihmiselle senhetkisissä olosuhteissa on mahdollista. Mikäli psykoosia kokevaa ihmistä kuunnellaan ja tuetaan oikealla tavalla, tila menee tavallisesti melko pian ohi itsestäänkin, ilman lääkitystä tai miedolla rauhoittavalla lääkityksellä (ehkä yhdistettynä unilääkkeisiin). Näin toimitaan esimerkiksi Länsi-Lapin sairaanhoitopiirissä, jossa on käytössä avoimen dialogin hoitomalli. Tulokset siellä ovat maailman parhaita, ja ensipsykoosi kroonistuu harvoin skitsofreniaksi. Hoitomallista ja Länsi-Lapin hoitotuloksista löytyy tietoa netistä esim. Mad in Finlandin sivuilta ja googlaamalla "avoin dialogi."
Minulla ei aikoinaan neuroleptit vieneet psykoottisuutta pois lainkaan, päinvastoin olin ihan sekaisin niin kauan kuin oli rankka lääkitys päällä.
Sitä kesti yli kymmenen vuotta.
Voi sitä onnen päivää kun pääsin eroon lääkkeistä ja tajusin miltä tuntuu olla selvin päin.
En vaihtaisi tätä olotilaa enää mihinkään ainakaan lääkkeitä käyttämällä.
Itse yritin takavuosina puhua lääkäreille lääkkeiden lopettamisesta ja alkuun vähentämisestä mutta siihen ei suostuttu.
Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se itse. Laskin viimeisen neuroleptin alas todella hitaasti. En kokenut pahempia vieroitusoireita.
Lääkkeen lopetettuani oli kerran aika psykiatrille ja tietysti rehellisenä ihmisenä kerroin lopettaneeni lääkkeen käytön.
Ensimmäinen reaktio oli että " jos avohoito ei riitä..." lause jäi/jätettiin kuitenkin kesken.
Juteltiin pitkään ja kuulin kyllä puolustuspuheita lääkkeen hyödyistä ja käytöstä ennaltaehkäisevästi.
Vähän siinä myös välillä kyseenalaistin jotain ja siitähän ei tuo lääkäri tykännyt yhtään.
Kaikenkaikkiaan vastaanotto sujui aika hyvin vaikka minua jännitti paljon ja ehkä hieman pelottikin olinko mennyt liian pitkälle.
Vastaanottokäynnin tekstistä luin jälkeenpäin että lääkäri oli kirjoittanut " pakkohoidon kriteerit eivät täyttyneet ".
Jo vastaanoton aikana tiesin että lääkäri saattaa yrittää laittaa hoitoon mutta tiesin senkin ettei oikeasti ollut niitä kriteereitä.
Se pakon vähentäminen on Suomen psykiatriassa vitsi. Itse kun 3 vuoden jälkeen lääkkeet ja avohoidon jätin (kyllä niitä tuputettiin, ja uhkailtiin, että olet loppuikäsi lääkkeissä, jos uutta psykoosia tulee), laitettiin näitten seurantalaitteet tai mitkä lie päälle, jotta saa monitoroida jatkuvasti. Jatkuvasti töissäkin piti ihmisten olla psykiatrien kanssa yhteistyössä minua kyttäämässä, kun saivat minut taivuteltua, että paljastan psykoosin töissä. Tämä veti jo valmiiksi kurjat ihmissuhteet töissä todella vastenmielisiksi ja lopulta johti töistä lähtöön. Suomen psykiatria ei paljon tilastoja julkaise, mutta mitä ilmeisimmin muilla on elinajanodote kasvanut, mutta psykiatrisilla potilailla se on pysynyt paikallaan, joten ainoastaan huonompaan suuntaan ollaan menossa.
https://www.scientificamerican.com/article/trial-sans-error-how-pharma-funded-research-cherry-picks-positive-results/
Ja sitten kun näitä hoitoja suunnittelevatkin tahot ovat niin luotettavia, että kääntävät mustan valkoiseksi, negatiiviset tulokset positiivisiksi lääkkeitten ja mahdollisesti muidenkin hoitojen kohdalla, niin voit olla ainoastaan varma siitä, että et voi olla mitenkään varma, että vahingoitetaanko vai autetaanko sinua.
Vaikutti että osastolla millä olin oli hirveä kiima määrätä näitä injektiolääkityksiä. Mikäköhän tähän innostukseen syynä? Varsinkin kun tuolla kannustetaan potilasta käyttämään antipsykootteja jatkuvasti. Jatkuva käyttö voi olla monellekin harmillista. Mitä sitten jos saa pitkäaikaisinjektiosta jotain harmia? Vaikka akatisian? Onpa karmea ajatus.
Ymmärtääkseni injektiolääkkeissä on vielä patentit voimassa joten lääketeollisuudella on intressit saada ne hoitosuosituksiin koska niissä on kprkeampi hinta
Pitkäaikaisinjektiot ovat vaarallisia mm. siitäkin syystä, että kun ne on kerran pistetty elimistöön, vaikutusta ei voi keskeyttää. Potilaalla voi ilmetä yllättäviä lääkkeensiedon ongelmia, joista ei ole tietoa ennen lääkkeen määräämistä. Samoin erilaisten lääkkeiden yhteisvaikutukset voivat olla yllättäviä. Kun lääke kuitenkin vaikuttaa elimistönsä aikansa, esim. kaksi viikkoa, voi tapahtua vaikka mitä.
Ihmisten lääkeaineenvaihdunta on yksilöllistä, ja niillä, joilla se on synnynnäisesti hitaampaa, voi lääkettä kertyä elimistöön nopeammin kuin mitä keho sietää. Isot määrät pitkäaikaisvaikutteista lääkettä ovat vaarallisia ellei lääkeaineenvaihduntaa ole tutkiittu ennen lääkkeen aloitusta, ja harvaltahan sitä tutkitaan.
Neurolepti-injektioiden ohella määrätään usein, suositusten vastaisesti, myös bentsodiatsepiinejä, ja tiedän erään, joka sai päällekkäin näiden kanssa myös Litiumia. Nämä kaikki lääkkeet pidentävät sydämen QT-aikaa, mikä altistaa sydänongelmielle ja vakavimmissa tapauksissa sydänperäiselle äkkikuolemalle. Injektioiden vaikutusta ei voi keskeyttää, kuten tablettien voi. Injektiot yhdistettyinä muihin lääkkeisiin ovat siten erityisen vaarallisia.
Psykoosidiagnoosin saaneen ihmisen elämällä ei vaikuta olevan lääkäreille paljon väliä. Kunhan "psykoosi" vaan saadaan pois - eli, kunhan poistetaan kemiallisesti ihmisen päästä oudot ajatukset, ja muita häiritsevä käytös.
https://brandnewtube.com/watch/lab-results-show-that-98-of-pfizer-injection-is-graphene-oxide_RmumqgaWgKQa24c.html
Vaarallista peliä ja tuossa videolla paljastuu taas uutta tietoa tutkimuksista.
Espanjankielinen, mutta on engl.kielinen tekstitys apuna.