Sähköhoidot pitäisi keskeyttää sen riskien takia, uusi brittitutkimus väittää (Lähde:BBC)

Anonyymi

Britanniassa BBC uutisoi tänään uudesta tutkimuksesta, mikä ei anna kovin hyvää kuvaa ECT - hoidosta eli sähköhoidosta. Tutkimuksen tekijä, kliinisen psykologian professori John Read sanoo, että ECT:lle ei ole tilaa näyttöön pohjautuvassa lääketieteessä, koska se sisältää riskejä aivovaurioista.

Tutkimus julkaistiin "Ethical Human Psychology and Psychiatry":ssa ja sen mukaan ECT-hoidoissa on korkea riski pysyvään muistinmenetykseen ja myös pieni kuolinriski, minkä takia ECT-hoitojen käyttö pitäisi keskeyttää.

Professori John Read kuvailee tutkimusnäyttöä, millä sähköhoitoa on oikeutettu Britanniassa ja ympäri maailmaa "huonolaatuisimmaksi mitä hän on nähnyt koko 40 - vuoden uransa aikana". Tutkimuspapereissa mainitaan, että aivovauriden ja muistihäiriöiden vaikeutta ja merkittävyyttä on hyvin vähän tutkittu (mitkä seuraa ECT-hoitoa)

Toinen tutkimuksessa mukana ollut tutkija, Irving Kirsch, joka on erikoistunut plasebovaikutuksen tutkimiseen Harvardin yliopistossa sanoo, että on häiritsevää, että on epäonnistuttu löytämään lähes mitään merkityksellisiä pitkän tähtäimen hyötyjä ECT hoidosta verrattuna plaseboryhmään.

Voikin olla, että ECT hoitojen hyödyt voivat selittyä plasebolla. Tutkimuksessa sanotaan, että kliinisen tutkimusdatan perusteella, sähköhoitoa ei pitäisi käyttää masentuneilla ihmisillä.

Tutkijat, sanovat, että ei ole vaikea löytää ihmisten kuvauksia haitasta, mitä he elämässään ovat ECT-hoitojen seurauksena kokeneet. 2018 vuonna nostettiin kanne Yhdysvalloissa, mitä seurasi että yksi ECT - laitteiden valmistaja, lisäsi listaan hoidon riskeistä aivovaurion (todennäköisesti välttääkseen syytteitä siitä, koska syytteitä voi nostaa ECT valmistajia kohtaan jos ne eivät varoita vahingoista aivoille)

Lähde:
https://www.bbc.com/news/uk-52900074

8

135

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Suomessakin tarjotaan sähköhoitoa, mutta olisi todella mielenkiintoista tietää, millaisen tutkimusnäytön valossa tätä suositellaan ja kuinka hyvin potilaita seurataan tämän hoidon jälkeen - esim kognitiivisin testein tai muistitestein tai pitäen yllä jotain tilastoa millätapaa sähköhoito on heitä hyödyttänyt myös pitemmällä tähtäimellä.

      Olisi myös mielenkiintoista kuulla ihmisten kokemuksia, ketkä ovat sähköhoidoissa käyneet.

      Kovasti tästä hoitava taho puhuu "joidenkin elämää pelastavana hoitona", mille kyllä mainitsemani tutkimus antaa vähän erilaista näkökulmaa ja tuo myös esiin niiden potilaiden näkökulmaa, joiden elämää ECT hoidot eivät ole edesauttaneet, vaan he ovat saaneet hankaliakin harmeja. Aivovaurio ei ole leikin asia. Kuinka psykiatria on auttanut näitä ihmisiä joille on käynyt näin heidän hoidoillaan?

      Kyseisessä uutisartikkelissa haastateltiin myös Britannian Royal College of Psychiatristin erästä psykiatria, joka sanoi että oli olemassa todisteita jotka osoittavat että "suurin osa ihmisistä jotka saa ECT hoitoa huomaavat parannusta heidän olossaan" ja "monille se on elämää pelastavaa hoitoa" Hän myös sanoo että "myös muut hoidot vakaviin sairauksiin syövästä sydänsairauksiin, voivat sisältää erilaisia vakaviakin haittavaikutuksia kuten muistin menetystä"

      Sähköhoitoa käytetään tietyllä tapaa viimeisenä keinona vakavammemmissa mt-häiriöissä kuten masennuksessa, joten kyseisistä väittämistä voisi päätellä, että tämän psykiatrin mukaan olisi oikeutettua vakavemmissa sairaudentiloissa erilaiset vakavammatkin haittavaikutukset. Tämä kannattanee potilaana ottaa huomioon hoitomuotoon suostuessa.

      Kyseinen hoitomuoto on ollut olemassa jo kymmeniä vuosia ja se on verrattain vanha hoitomuoto, ja se perustuu hiukan mielenkiintoiseen tapaan hoitaa potilaita. Potilaan aivoihin johdetaan sähköä, heidän ollessaan anestesian vaikutuksen alla, ja sähkön anto laukaisee epileptisen kohtauksen. Epileptisen kohtauksen seurauksena tapahtuu kemiallisia muutoksia aivoissa, minkä seurauksena varmaan todennäköisesti ajatellaan vaikuttavan mielialaan. Toisaalta ECT:n toimintamekanismia ei täysin ymmärretä.

      • Anonyymi

        Ihmisiä pitäisi varoittaa myös psykiatreista jotka tekevät ihmisille diagnoosin vakava masennus. Usein se on psykiatrien itsensä aiheuttama lääkepsykoosi. Heidän antamansa (yleensä pakolla) keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet lamaannuttavat ja muuttavat ihmisen olemusta. Lääkkeet tuovat lukuisia fyysisiä oireita jotka lääkärit tulkitsevat ihmisen omaksi sairaudeksi. Lääkkeitä syötetään pitkään, niitä vaihdetaan, lisätään ja vähennetään. Lääkkieden haitta- ja vieroitusoireet ovat se viimeinen niitti jota ei osata tunnistaa, vaan silloin viedään sähköhoitoon. Yleensä tässä vaiheessa psykitrilla on jo kaikki keinot käytetty ja sähkö on viimeinen oljenkorsi. Tässä vaiheessa on elimistö ja ajatusmaailma jo lamaannutettu sekavan oloiseksi ja on syntynyt lääkemasennus.

        Sähkö palauttaa tavalla jota ei tunneta lääkkeillä lamaannutetun elimistön hetkeksi toimimaan normaalimmin ja silloin psykiatrit sanovat että se auttoi ja paransi. Todellisuudessa mikään ei parane. Aivovaurio vaan saattaa tulla. Lääkkeiden syönti jatkuu ja ne lamaannuttavat elimistön uudestaan. Taas kierre alkaa alusta. Näitä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä vuosikausia pyöritettäviä ihmisiä on paljon. Tämän havainnon voi tehdä kuka vaan.
        Jostain kumman syystä psykiatrit eivät tajua ja näe mihin potilasrumban pyörittäjäksi heidät on koulutettu. .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisiä pitäisi varoittaa myös psykiatreista jotka tekevät ihmisille diagnoosin vakava masennus. Usein se on psykiatrien itsensä aiheuttama lääkepsykoosi. Heidän antamansa (yleensä pakolla) keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet lamaannuttavat ja muuttavat ihmisen olemusta. Lääkkeet tuovat lukuisia fyysisiä oireita jotka lääkärit tulkitsevat ihmisen omaksi sairaudeksi. Lääkkeitä syötetään pitkään, niitä vaihdetaan, lisätään ja vähennetään. Lääkkieden haitta- ja vieroitusoireet ovat se viimeinen niitti jota ei osata tunnistaa, vaan silloin viedään sähköhoitoon. Yleensä tässä vaiheessa psykitrilla on jo kaikki keinot käytetty ja sähkö on viimeinen oljenkorsi. Tässä vaiheessa on elimistö ja ajatusmaailma jo lamaannutettu sekavan oloiseksi ja on syntynyt lääkemasennus.

        Sähkö palauttaa tavalla jota ei tunneta lääkkeillä lamaannutetun elimistön hetkeksi toimimaan normaalimmin ja silloin psykiatrit sanovat että se auttoi ja paransi. Todellisuudessa mikään ei parane. Aivovaurio vaan saattaa tulla. Lääkkeiden syönti jatkuu ja ne lamaannuttavat elimistön uudestaan. Taas kierre alkaa alusta. Näitä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä vuosikausia pyöritettäviä ihmisiä on paljon. Tämän havainnon voi tehdä kuka vaan.
        Jostain kumman syystä psykiatrit eivät tajua ja näe mihin potilasrumban pyörittäjäksi heidät on koulutettu. .

        Olen siinä asiasssa samaa mieltä, että psykiatrit tunnistavat heikosti lääkkeiden tuomia ongelmia, haittavaikutuksia ja vieroitusoireita, ainakin oman kokemukseni perusteella. Lisäksi nettiin perustetut vertaistukipalstat lääkevieroitukseen kertovat myös omaa tarinaansa. Ennemmin ovat lisäämässä tai vaihtamassa lääkkeitä kuin purkamassa niitä.
        Joskus syy huonoon oloon on se että keho on sotkettu lääkkeillä.
        Ties vaikka joissain tapauksissa sähköhoitoa on annettu kun ensin potilaan hyvinvointi turmeltu määräilemällä mitä ties lääkkeitä. Potilas joutuu pahimmassa tapauksessa kierteeseen jossa on hankala enää sanoa mikä johtui mistäkin, jos vointi siinä lääkekierteessä alkaakin tulla alaspäin.

        Olen siinä asiassa eri mieltä että sähkö palauttaisi yhtään mitään. Ei se palauta. Se on epilepsiakohtauksen aiheuttamista nukutuksessa sähköllä, ja sen vaikutus ei perustu mihinkään terveelliseen tapaan normalisoida aivojen toimintaa enkä usko, että sen vaikutus mielialaan on pitkäaikainen eikä sen pitkäaikaisvaikutuksia mielialaan ole kovin hyvin tutkittu. Riskit on mainittu esim. ylläolevassa tutkimuksessa.

        Aivovauriot ja aivojen toiminnan häiriöt ovat riski alettaessa sorkkimaan aivoja erilaisilla biologisilla "hoitokeinoilla" mukaan lukien lääkkeet (mitkä usein johtaa heikostitutkittuun polyfarmasiaan) ja sähkö. Psykiatrit kieltävät aivovauriot, mutta itse uskon niihin täysin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen siinä asiasssa samaa mieltä, että psykiatrit tunnistavat heikosti lääkkeiden tuomia ongelmia, haittavaikutuksia ja vieroitusoireita, ainakin oman kokemukseni perusteella. Lisäksi nettiin perustetut vertaistukipalstat lääkevieroitukseen kertovat myös omaa tarinaansa. Ennemmin ovat lisäämässä tai vaihtamassa lääkkeitä kuin purkamassa niitä.
        Joskus syy huonoon oloon on se että keho on sotkettu lääkkeillä.
        Ties vaikka joissain tapauksissa sähköhoitoa on annettu kun ensin potilaan hyvinvointi turmeltu määräilemällä mitä ties lääkkeitä. Potilas joutuu pahimmassa tapauksessa kierteeseen jossa on hankala enää sanoa mikä johtui mistäkin, jos vointi siinä lääkekierteessä alkaakin tulla alaspäin.

        Olen siinä asiassa eri mieltä että sähkö palauttaisi yhtään mitään. Ei se palauta. Se on epilepsiakohtauksen aiheuttamista nukutuksessa sähköllä, ja sen vaikutus ei perustu mihinkään terveelliseen tapaan normalisoida aivojen toimintaa enkä usko, että sen vaikutus mielialaan on pitkäaikainen eikä sen pitkäaikaisvaikutuksia mielialaan ole kovin hyvin tutkittu. Riskit on mainittu esim. ylläolevassa tutkimuksessa.

        Aivovauriot ja aivojen toiminnan häiriöt ovat riski alettaessa sorkkimaan aivoja erilaisilla biologisilla "hoitokeinoilla" mukaan lukien lääkkeet (mitkä usein johtaa heikostitutkittuun polyfarmasiaan) ja sähkö. Psykiatrit kieltävät aivovauriot, mutta itse uskon niihin täysin.

        Tämä on totta. Kuinkahan moni tietää tästä? Tällaiset tuhansia ihmisiä kohtaavat asiat pitäisi saada yleiseen tietoisuuteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmisiä pitäisi varoittaa myös psykiatreista jotka tekevät ihmisille diagnoosin vakava masennus. Usein se on psykiatrien itsensä aiheuttama lääkepsykoosi. Heidän antamansa (yleensä pakolla) keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet lamaannuttavat ja muuttavat ihmisen olemusta. Lääkkeet tuovat lukuisia fyysisiä oireita jotka lääkärit tulkitsevat ihmisen omaksi sairaudeksi. Lääkkeitä syötetään pitkään, niitä vaihdetaan, lisätään ja vähennetään. Lääkkieden haitta- ja vieroitusoireet ovat se viimeinen niitti jota ei osata tunnistaa, vaan silloin viedään sähköhoitoon. Yleensä tässä vaiheessa psykitrilla on jo kaikki keinot käytetty ja sähkö on viimeinen oljenkorsi. Tässä vaiheessa on elimistö ja ajatusmaailma jo lamaannutettu sekavan oloiseksi ja on syntynyt lääkemasennus.

        Sähkö palauttaa tavalla jota ei tunneta lääkkeillä lamaannutetun elimistön hetkeksi toimimaan normaalimmin ja silloin psykiatrit sanovat että se auttoi ja paransi. Todellisuudessa mikään ei parane. Aivovaurio vaan saattaa tulla. Lääkkeiden syönti jatkuu ja ne lamaannuttavat elimistön uudestaan. Taas kierre alkaa alusta. Näitä psykiatrisessa hoitojärjestelmässä vuosikausia pyöritettäviä ihmisiä on paljon. Tämän havainnon voi tehdä kuka vaan.
        Jostain kumman syystä psykiatrit eivät tajua ja näe mihin potilasrumban pyörittäjäksi heidät on koulutettu. .

        Psykiatria-alalla omanlaisensa erikoisuus on myös se, että psykiatrien kohdalla *hoitovirhe-epäilys* ei johda mihinkään toimenpiteisiin. Siitä ei kerrota potilaalle eikä siitä edes ilmoiteta valvovalle viranomaiselle tilanteessa kun ymmärretään että selvittämättä jätetty hoitovirhe-epäilys ei olekaan pelkästään epäilys vaan tapahtunut *hoitovirhe*.

        Kun psykiatriassa vaietaan virheellisestä hoidosta ja sen seurauksena potilaalle kehittyneistä haitoista niin samalla annetaan jollekin kuin lupa että jatka vaan virheellistä hoitoa potilaittesi kohdalla, ja tällä luvalla potilaat jätetään yksin kärsimään virheellisen hoidon karmeista haitoista, hirveistä seurauksista.

        Tuntuu kuin psykiatriassa odotettaisiin, että haitallisesta hoidosta kärsivän potilaan pitäisi kyetä näkemään nurkan taakse, ymmärtää häneltä salatuista seikoista mikä on tilanteensa oikea laita ja miten hänen nyt pitäisi toimia että toipuminen on mahdollista. Toimintakykyistä elämää haluavan potilaan pitää itse selvittää tieteellisesti pätevistä tutkimuksista, millaista on hänen tilanteessaan hänen tarvitsemansa oikea hoito oikeaan aikaan oikealla tavalla, eli mitä tietoa, apua ja tukea hän tarvitsee haitallisen hoidon seurauksien selättämisessä, haitoista eroon pääsemisessä, toipumisessa.

        Vaikuttaa myös siltä, että psykiatrit erikoisista kollegiaalisuussyistään johtuen kokevat että se on potilaiden tehtävä selvittää hoidostaan vastaavan terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillinen pätevyys ja eettinen luotettavuus sekä myös se, valvooko kukaan ylipäätänsä tämän ammatillista toimintaa, vai saako se tehdä omavalvonnan puutteen vuoksi potilailleen mitä ikinä mielii.

        Psykiatriassa haitallista hoitoa saaneen potilaan hädän ohi katsoneet muut psykiatrit ovat ehkä jopa pahempia kuin varsinainen satuttaja, koska ohi katsovien vaikeneminen varmistaa pitkässä juoksussa sen että potilas ei ikinä uskalla enää luottaa terveydenhuoltoon, ja lopun aikansa häpeää sitä että luotti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria-alalla omanlaisensa erikoisuus on myös se, että psykiatrien kohdalla *hoitovirhe-epäilys* ei johda mihinkään toimenpiteisiin. Siitä ei kerrota potilaalle eikä siitä edes ilmoiteta valvovalle viranomaiselle tilanteessa kun ymmärretään että selvittämättä jätetty hoitovirhe-epäilys ei olekaan pelkästään epäilys vaan tapahtunut *hoitovirhe*.

        Kun psykiatriassa vaietaan virheellisestä hoidosta ja sen seurauksena potilaalle kehittyneistä haitoista niin samalla annetaan jollekin kuin lupa että jatka vaan virheellistä hoitoa potilaittesi kohdalla, ja tällä luvalla potilaat jätetään yksin kärsimään virheellisen hoidon karmeista haitoista, hirveistä seurauksista.

        Tuntuu kuin psykiatriassa odotettaisiin, että haitallisesta hoidosta kärsivän potilaan pitäisi kyetä näkemään nurkan taakse, ymmärtää häneltä salatuista seikoista mikä on tilanteensa oikea laita ja miten hänen nyt pitäisi toimia että toipuminen on mahdollista. Toimintakykyistä elämää haluavan potilaan pitää itse selvittää tieteellisesti pätevistä tutkimuksista, millaista on hänen tilanteessaan hänen tarvitsemansa oikea hoito oikeaan aikaan oikealla tavalla, eli mitä tietoa, apua ja tukea hän tarvitsee haitallisen hoidon seurauksien selättämisessä, haitoista eroon pääsemisessä, toipumisessa.

        Vaikuttaa myös siltä, että psykiatrit erikoisista kollegiaalisuussyistään johtuen kokevat että se on potilaiden tehtävä selvittää hoidostaan vastaavan terveydenhuollon ammattihenkilön ammatillinen pätevyys ja eettinen luotettavuus sekä myös se, valvooko kukaan ylipäätänsä tämän ammatillista toimintaa, vai saako se tehdä omavalvonnan puutteen vuoksi potilailleen mitä ikinä mielii.

        Psykiatriassa haitallista hoitoa saaneen potilaan hädän ohi katsoneet muut psykiatrit ovat ehkä jopa pahempia kuin varsinainen satuttaja, koska ohi katsovien vaikeneminen varmistaa pitkässä juoksussa sen että potilas ei ikinä uskalla enää luottaa terveydenhuoltoon, ja lopun aikansa häpeää sitä että luotti.

        Usein psykiatrit perustelevat hoitokeinojen hyötyä sillä, että harmit on harvinaisia ja niitä tapahtuu vain harvoille ja kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksensa. Tämä siitäkin huolimatta, että psykiatrian lääkeharmien tutkimusta ei tehdä läheskään niin innokkaasti kuin tutkimusta vaikkapa lääkkeiden hyödyistä. Jos esim. masennuslääkkeitä on syötetty sadoilletuhansille, varmasti tämä pieni joukko voi alkaa olla jo merkittävä. Ja kuinka tietyissä sairastiloissa voi ottaa enemmän riskejä haitoista - raskaammat sairaudet vaatii raskaampaa hoitoa. Psykiatrian hoitokeinoja ei myöskään voi suoraan verrata mihinkään fyysiseen hoitoon tarkoitettuihin hoitokeinoihin.

        Potilaat joita on satutettu hoitokeinoilla menevät nettiin etsimään vertaistukea ja puhumaan harmeistaan. Monella voi olla hankala puhua psykiatrille, koska hän voi tulkita potilaan mielenterveyttä sen sijaan, että pitäisi potilaan kokemusta harmeista validina. Se on aina riski, mikä on siinä, jos avautuu psyykenpotilaana psykiatrilleen hoidon harmeista ja voi jopa joissain tilanteissa johtaa jopa diagnooseihin tai lisähoitoon, jos potilaan väittämät eivät sovi psykiatrin maailmankuvaan.

        Anteeksiantamatonta harmeista tekee sen, että monista harmeista ei mainita potilaalle OLLENKAAN määrättäessä hoitoa, ei puolella sanallakaan. Kuva hoitokeinoista voidaan maalata täysin ruusunpunaiseksi. Ei ole lainkaan oikein että jotkut potilat saavat merkittävää harmia mistä heille ei mainittu puolella sanallakaan määräyshetkellä, mutta tämä asia unohdetaan ja kuopataan - itsehän potilaat suostuivat hoitoon. Potilaat alkavat muuttua näkymättömiksi, koska he eivät sovi enää sellaiseen hienoon psykiatrian "parantamistarinaan". Harmia saaneet potilaat ohitetaan olankohautuksella, kukaan ei koskaan vahvista potilaan kokemusta eikä potilas välttämättä saa kunnon apua tai tukea selvitäkseen hoidon harmeista. Kukaan uusikaan lääkäri ei ala epäilemään edellisten lääkärien tekemää hoitoa. Kuinkakohan raskasta henkisesti tämä voi olla monille?

        Ainut millä potilas saa apua tai tukea voi olla psyykendiagnoosien pohjalta tarjottava apu mutta psyykendiagnoosien pohjalta tehty hoito voi johtaa siihen, että potilas saa yhä enemmän kasautuvaa harmia, kun hoidoksi voidaan tarjota sitä mikä hänelle on jo tuottanut harmia ja lisäksi voi olla traumatisoivaa olla hoidossa jossa ei nähdä niitä PERIMMÄISIÄ syitä, mistä se huono olo kumpuaa mikä voi olla hoidon aiheuttama harmi. Ei nähdä oikein mitään muuta ideaa monessa tapauksessa, kuin jatkaa hermoston ja kehon ja aivojen sorkkimita biologisilla hoitokeinoilla, vaikka ne olisi jo tuottaneet harmia menneisyydessä. Potilaat saattavat olla pirstonaisissa hoitosuhteissa, joissa lääkärit vaihtuilee. Miten monellekaan lääkärille tulee loppupeleissä pitemmän tähtäimen kuvaa siitä miten potilas voi heidän hoitojensa seurauksena? He eivät tiedä, että mahdollisesti heidän toisessa hoitosuhteessa oleva potilaansa on alkanut saada harmia hoidoista jotka he itse ovat potilaalleen vaikkapa vuosia takaperin aloittaneet. Joku lääkäri saattaa tehdä potilaan matkan varrella täysin hölmöjä päätöksiä potilaan hoidosta ( esim vieroittaa potilaan liian nopeasti ) tietämättä yhtään mitä potilaalle kuuluu jatkossa joita seuraavat paikkaa.

        Monia kuvauksia lääkeharmeista ja hoitoharmeista pidetään anekdootteina ja vedotaan että ei tutkimus tällaista kerro, tutkimuksen puutteeseen harmeista, mutta silti ollaan innokkaasti luomassa myyttiä jossa hoetaan kuin papukaija kuinka "hoidot pelastaa elämää".

        Voisin kivenkovaan vannoa, että ne potilaat joiden tapauksessa hoito joskus on saattanutkin "pelastaa elämää", saattavat vuosien päästä samantyyppisessä hoidossa kärsiä suurta haittaa.

        Minä suhtaudun äärimmäisen kyynisesti psykiatrian sanomisiin kuinka hoidot pelastaa elämää suurta harmia saaneena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usein psykiatrit perustelevat hoitokeinojen hyötyä sillä, että harmit on harvinaisia ja niitä tapahtuu vain harvoille ja kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksensa. Tämä siitäkin huolimatta, että psykiatrian lääkeharmien tutkimusta ei tehdä läheskään niin innokkaasti kuin tutkimusta vaikkapa lääkkeiden hyödyistä. Jos esim. masennuslääkkeitä on syötetty sadoilletuhansille, varmasti tämä pieni joukko voi alkaa olla jo merkittävä. Ja kuinka tietyissä sairastiloissa voi ottaa enemmän riskejä haitoista - raskaammat sairaudet vaatii raskaampaa hoitoa. Psykiatrian hoitokeinoja ei myöskään voi suoraan verrata mihinkään fyysiseen hoitoon tarkoitettuihin hoitokeinoihin.

        Potilaat joita on satutettu hoitokeinoilla menevät nettiin etsimään vertaistukea ja puhumaan harmeistaan. Monella voi olla hankala puhua psykiatrille, koska hän voi tulkita potilaan mielenterveyttä sen sijaan, että pitäisi potilaan kokemusta harmeista validina. Se on aina riski, mikä on siinä, jos avautuu psyykenpotilaana psykiatrilleen hoidon harmeista ja voi jopa joissain tilanteissa johtaa jopa diagnooseihin tai lisähoitoon, jos potilaan väittämät eivät sovi psykiatrin maailmankuvaan.

        Anteeksiantamatonta harmeista tekee sen, että monista harmeista ei mainita potilaalle OLLENKAAN määrättäessä hoitoa, ei puolella sanallakaan. Kuva hoitokeinoista voidaan maalata täysin ruusunpunaiseksi. Ei ole lainkaan oikein että jotkut potilat saavat merkittävää harmia mistä heille ei mainittu puolella sanallakaan määräyshetkellä, mutta tämä asia unohdetaan ja kuopataan - itsehän potilaat suostuivat hoitoon. Potilaat alkavat muuttua näkymättömiksi, koska he eivät sovi enää sellaiseen hienoon psykiatrian "parantamistarinaan". Harmia saaneet potilaat ohitetaan olankohautuksella, kukaan ei koskaan vahvista potilaan kokemusta eikä potilas välttämättä saa kunnon apua tai tukea selvitäkseen hoidon harmeista. Kukaan uusikaan lääkäri ei ala epäilemään edellisten lääkärien tekemää hoitoa. Kuinkakohan raskasta henkisesti tämä voi olla monille?

        Ainut millä potilas saa apua tai tukea voi olla psyykendiagnoosien pohjalta tarjottava apu mutta psyykendiagnoosien pohjalta tehty hoito voi johtaa siihen, että potilas saa yhä enemmän kasautuvaa harmia, kun hoidoksi voidaan tarjota sitä mikä hänelle on jo tuottanut harmia ja lisäksi voi olla traumatisoivaa olla hoidossa jossa ei nähdä niitä PERIMMÄISIÄ syitä, mistä se huono olo kumpuaa mikä voi olla hoidon aiheuttama harmi. Ei nähdä oikein mitään muuta ideaa monessa tapauksessa, kuin jatkaa hermoston ja kehon ja aivojen sorkkimita biologisilla hoitokeinoilla, vaikka ne olisi jo tuottaneet harmia menneisyydessä. Potilaat saattavat olla pirstonaisissa hoitosuhteissa, joissa lääkärit vaihtuilee. Miten monellekaan lääkärille tulee loppupeleissä pitemmän tähtäimen kuvaa siitä miten potilas voi heidän hoitojensa seurauksena? He eivät tiedä, että mahdollisesti heidän toisessa hoitosuhteessa oleva potilaansa on alkanut saada harmia hoidoista jotka he itse ovat potilaalleen vaikkapa vuosia takaperin aloittaneet. Joku lääkäri saattaa tehdä potilaan matkan varrella täysin hölmöjä päätöksiä potilaan hoidosta ( esim vieroittaa potilaan liian nopeasti ) tietämättä yhtään mitä potilaalle kuuluu jatkossa joita seuraavat paikkaa.

        Monia kuvauksia lääkeharmeista ja hoitoharmeista pidetään anekdootteina ja vedotaan että ei tutkimus tällaista kerro, tutkimuksen puutteeseen harmeista, mutta silti ollaan innokkaasti luomassa myyttiä jossa hoetaan kuin papukaija kuinka "hoidot pelastaa elämää".

        Voisin kivenkovaan vannoa, että ne potilaat joiden tapauksessa hoito joskus on saattanutkin "pelastaa elämää", saattavat vuosien päästä samantyyppisessä hoidossa kärsiä suurta haittaa.

        Minä suhtaudun äärimmäisen kyynisesti psykiatrian sanomisiin kuinka hoidot pelastaa elämää suurta harmia saaneena.

        Kiitos kirjoituksistasi. Kirjoitat niin hyvin, ja asiaa joka on 100% totta, ainakin omieni sekä monien tuntemieni psykiatriassa asioineiden ihmisten kohdalla. :)

        Jos joku ketjua lukeva ei vielä ole katsonut näitä dokumentteja, niin kannattaa:

        Psykologi Aku Kopakkala, Ylen Dosentti-ohjelma, Onko Suomi sairas lääkkeistä?
        https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow

        YLE MOT - Masentavat lääkkeet
        https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kirjoituksistasi. Kirjoitat niin hyvin, ja asiaa joka on 100% totta, ainakin omieni sekä monien tuntemieni psykiatriassa asioineiden ihmisten kohdalla. :)

        Jos joku ketjua lukeva ei vielä ole katsonut näitä dokumentteja, niin kannattaa:

        Psykologi Aku Kopakkala, Ylen Dosentti-ohjelma, Onko Suomi sairas lääkkeistä?
        https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow

        YLE MOT - Masentavat lääkkeet
        https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA

        Höpö. Se on hyvä hoito, antaa epätoivoiselle uuden mahdollisuuden.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin

      Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.
      Maailman menoa
      666
      8104
    2. Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun

      Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä
      Maailman menoa
      467
      2345
    3. Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi

      Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl
      Kotimaiset julkkisjuorut
      233
      2313
    4. Poliisi otti Stefun kiinni!

      Seiska tietää kertoa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      147
      1880
    5. Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!

      Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1423
    6. Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta

      Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule
      Kotimaiset julkkisjuorut
      117
      1264
    7. Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?

      Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka
      Viihde ja kulttuuri
      51
      1256
    8. Steppuli veressä

      Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      76
      968
    9. Ootko onnellinen kun ei tarvitse

      nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.
      Ikävä
      65
      865
    10. Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä

      Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill
      Suhteet
      7
      809
    Aihe