Olen kuunnellut kesäradiota ns. vanhollislestadiolaisten saarnamiesten saarnoja. Ihmetellyt, että miksi jokaisessa saarnassa painotetaan, että ei tarvitse muuta kuin uskoa omat synnit anteeksi, niin on taivaskelpoinen.
Herää mieleen kysymys, että kuka se nyt naapurin syntejä edes yrittäisi uskoa anteeksi. Miksi sitten näin vakuutetaan? (usko omat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä)
Äänetön yhtiömies toimii kommandiittiyhtiössä. Tämän ovat hoksanneet SKK:n napamiehet ja luulevat tässä olevan helppo ulospääsy kaikesta vastuusta hoitokokoustoilailusta. Mutta onko tästä ratkaisunavaimeksi, siis sellaiseksi, joka päästäisi kaikesta vastuusta ne henkilöt, jotka ovat toimineet uskonyhteisössä äänettömänä jäsenenä, eli he eivät ole juuri voineet opinsuuntaan vaikuttaa, koska ovat olleet ääneti, eli liian pieniä tai syntyneet hoitokoksien jälkeen.
On hyvin todennäköistä, että juuri tätä vastuunpakoilua kuvaat tämä vakuuttelu, että usko vain omat syntisi anteeksi. (eli vakuutetaan, ettei tarvitse tunnustaa, että on osallinen opillisesta eksymisestä, koska on hiljaisena kulkenut joukon mukana harhaan Jeesuksen seuraamisessa)
Äänetön yhtiömies ei osallistu yhtiön johtamiseen, eli hän ei ole vastuussa yhtiön päätöksistä, mutta yhtiön mennessä nurin hän menettää koko sijoittamansa omaisuuden. Näin on myös uskovan osa, eli jos olet vaikka, kuinka hiljaa, mutta kuulumallasi yhteisöön, olet samassa asemassa kuin tuo äänetön yhtiömies. Eli viimeisellä tuomiolla ei kysytä, uskoitko anteeksi naapurisi synnit, vai ihan omasi?
Ei siinä tilaisuudessa ole turvaa uskonyhteisöstä, vaan on niin kuin tuossa Oskari Jussilan virressä lauletaan:
”Sun kuolemasi on turvani, sun veres puhtauteni.”
Heino Korpela
Äänetönyhtiömies/nainen
64
1943
Vastaukset
- Anonyymi
Hyvä oivallus Heino. Olen siis tuttusi joka pääsi kirjaasikin,
Eihän Kristukseen turvaavat joudu viimeille tuomiolle, ei armahdettuja tuomita.
Heino, etkö huomaa ettei syntejä uskota anteeksi vaan pitää uskoa Jeesukseen joka sovitti syntisi ristillä? Oletan että kuulut joukkoon joka kunnioittaa Raamatun sanomaa kun olet erotettu velluista.- Anonyymi
Kiitos neuvostasi tuntematon ystäväni. Minä olen nähtävästi kirjoittanut epäselvästi, kun sinulle on syntynyt käsitys, ettei tehtyjä syntejä tarvitse uskoa anteeksi. Jos ei jaksa uskoa siihen, että Jumalan poika on ottanut kaikki syntimme kantaakseen ja kuolemallaan sovittanut ne Jumalan edessä silloin käy ihan samoin kuin oli käydä Daavidille. Luetaanpa:
”Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan.
Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa.
Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.
Minun haavani märkivät ja löyhkäävät -- se on mielettömyyteni syytä.
Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä.
Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.
Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta.
Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi.
Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu.” (Ps.38:2-10)
Mutta Daavid tiesi kuka vain voi häntä auttaa, niinpä hän pyytää:
”Herra, älä hylkää minua! Jumalani, älä ole niin kaukana!
Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani!”
Jeesus näytti meille esimerkkiä:
”Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi on annettu anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?
Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla* on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle -- "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." (Luuk.5:23,24)
Tämän Jumalallisen vallan antaa syntejä anteeksi ymmärsivät opetuslapset. Niinpä Pietari saarnaa:
”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." (Ap.t.10:43)
Eli jos ihminen uskoo Jeesuksen sovitustyön, hän saa taivaallisen rauhan sydämeensä, eli uskon lahjan ja silloin käy niin kuin raamattu todistaa:
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” (Room.8:16)
On väärin luulla, että uskovat eivät joutuisi näkemään viimeistä tuomiota, jossa lampaat erotetaan vuohista:
”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään.
Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.
Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”
(Ilm.20:11-15)
Miten sitten käy uskovan? Tuomitaanko meidät kuitenkin? Tähän meille heikoille uskoville Pietari on kirjoittanut lohduttavasti:
”Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha.
Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut.” (2.Piet.3:14,15)
Tästä me näemme, niin kuin Pietarikin, että meidän toivomme ja pelastuksemme on yksin uudesta armonpäivästä. Heino Kristuksessa, joka on meidän toivomme ankkuri.
Toivottavasti tähän viestiini ei tullut pahoja kirjoitusvirheitä, mutta jos tuli, niin ymmärtäkää kuitenkin kirjoitukseni oikein. Edelliseen tuli joitakin virheitä, kun en tarkistanut. En nytkään jouda tarkistamaan mitä tuli kirjoitettua, lähden käväisemään Haapavedellä. Ollaan iloisia tästä Jumalan antamasta kesäisestä päivästä, Korpela - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos neuvostasi tuntematon ystäväni. Minä olen nähtävästi kirjoittanut epäselvästi, kun sinulle on syntynyt käsitys, ettei tehtyjä syntejä tarvitse uskoa anteeksi. Jos ei jaksa uskoa siihen, että Jumalan poika on ottanut kaikki syntimme kantaakseen ja kuolemallaan sovittanut ne Jumalan edessä silloin käy ihan samoin kuin oli käydä Daavidille. Luetaanpa:
”Sinun nuolesi ovat tunkeutuneet minuun, sinun kätesi on painanut minut maahan.
Ruumiissani ei ole tervettä paikkaa, koska sinä olet minuun vihastunut. Pahojen tekojeni tähden eivät jäseneni saa rauhaa.
Syntieni kuorma käy yli voimieni, se on raskas taakka, raskaampi kuin jaksan kantaa.
Minun haavani märkivät ja löyhkäävät -- se on mielettömyyteni syytä.
Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä.
Lanteeni ovat tulessa, ruumiissani ei ole tervettä paikkaa.
Olen lopussa, rikki lyöty, sydämeni huutaa tuskasta.
Herra, sinä tiedät, mitä minä kaipaan, huokaukseni ovat tulleet sinun korviisi.
Sydämeni värisee, voimani hupenevat, silmieni valo sammuu.” (Ps.38:2-10)
Mutta Daavid tiesi kuka vain voi häntä auttaa, niinpä hän pyytää:
”Herra, älä hylkää minua! Jumalani, älä ole niin kaukana!
Riennä auttamaan, Herra, minun pelastajani!”
Jeesus näytti meille esimerkkiä:
”Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi on annettu anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?
Mutta jotta tietäisitte, että Ihmisen Pojalla* on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle -- "minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." (Luuk.5:23,24)
Tämän Jumalallisen vallan antaa syntejä anteeksi ymmärsivät opetuslapset. Niinpä Pietari saarnaa:
”Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." (Ap.t.10:43)
Eli jos ihminen uskoo Jeesuksen sovitustyön, hän saa taivaallisen rauhan sydämeensä, eli uskon lahjan ja silloin käy niin kuin raamattu todistaa:
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.” (Room.8:16)
On väärin luulla, että uskovat eivät joutuisi näkemään viimeistä tuomiota, jossa lampaat erotetaan vuohista:
”Minä näin suuren valkean valtaistuimen ja sen, joka sillä istuu. Hänen kasvojensa edestä pakenivat maa ja taivas, eikä niistä jäänyt jälkeäkään.
Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan.
Meri antoi kuolleensa, Kuolema ja Tuonela antoivat kuolleensa, ja kaikki heidät tuomittiin tekojensa mukaan.
Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema: tulinen järvi.
Jokainen, jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta, heitettiin tuohon tuliseen järveen.”
(Ilm.20:11-15)
Miten sitten käy uskovan? Tuomitaanko meidät kuitenkin? Tähän meille heikoille uskoville Pietari on kirjoittanut lohduttavasti:
”Rakkaat ystävät! Kun te tätä kaikkea odotatte, pyrkikää siihen, että Herra aikanaan voisi havaita teidät puhtaiksi ja moitteettomiksi ja teillä olisi rauha.
Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut.” (2.Piet.3:14,15)
Tästä me näemme, niin kuin Pietarikin, että meidän toivomme ja pelastuksemme on yksin uudesta armonpäivästä. Heino Kristuksessa, joka on meidän toivomme ankkuri.
Toivottavasti tähän viestiini ei tullut pahoja kirjoitusvirheitä, mutta jos tuli, niin ymmärtäkää kuitenkin kirjoitukseni oikein. Edelliseen tuli joitakin virheitä, kun en tarkistanut. En nytkään jouda tarkistamaan mitä tuli kirjoitettua, lähden käväisemään Haapavedellä. Ollaan iloisia tästä Jumalan antamasta kesäisestä päivästä, KorpelaEi tullut virheetön tästäkään kirjoituksestani. Minkähän vuoksi koneeni on etunimeni nakannut erilleen sukunimestäni. Kiitos teille ihanat palstalaiset, kun olette niin kärsivällisesti lukeneet minun virheitä vilisevää kirjoitustani - kiitos teille. Heino Korpela
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tullut virheetön tästäkään kirjoituksestani. Minkähän vuoksi koneeni on etunimeni nakannut erilleen sukunimestäni. Kiitos teille ihanat palstalaiset, kun olette niin kärsivällisesti lukeneet minun virheitä vilisevää kirjoitustani - kiitos teille. Heino Korpela
Ymmärrän että tuo "usko syntisi anteeksi" on samaa kuin yleensäkin uskonsanalaisuus ja parannuksen teon välttäminen. Juuri sitä ettei koskaan tarvitse pyytää mitään anteeksi keneltäkään, ei edes Jumalalta, kuin uskoo vaan. Se on eräänlainen muunnos menestysteologiasta ja vaivaa muitakin uskontoja kuin tätä teidän lest...
Siitä tykkää kaikki menestyjät koska se ei vaadi mitään vastuunkantoa arjessa kuten kuvailit. Se ei vaadi edes köyhien ja kurjien hyvää kohtelua... senkun uskoo vaan. Se sopii luterilaiseen "kaikkipelastuu"-uskontoon ja mihin tahansa ekumeniaan. Se ei vaadi Henkilön Kaikkivaltiaan kohtaamista, joten nimittäisin sitä uskonnollisuuden perusopiksi.
Kaiken hengellistämiseksi.
- Anonyymi
Tulee myös muistaa, että näitä modernin ajan syntejä ei Jeesus kuolemaallaan ole kuitannut.
Silloin kivikaudella, Jeesuksen vielä eläessä, suurimmat synnit olivat epäjumalan palveleminen ja ahneus. Ne synnit Jeesus sovitti ristillä.
Nämä Jeesuksen kuoleman jälkeiset uudet synnit (TV-synti, ehostussynti, iskelmämusiikin synti, kortongin käyttösynti, minihamesynti, tupakointisynti.. ainiin, eise olekaan synti, E-kauppasynti, urheilukilpailusynti jne, jne.....) ne voi sovittaa vain ja ainoastaan Jeesustakin väkevämpi SRK.
Siksi meidän tuleekin kilvoitella aljetussa uskossa ja noudattaa SRK:n armottomia neuvoja- Anonyymi
Syntejä ei voi uskomalla uskoa anteeksi. Ettekö muista mitä Jeesus sanoi? Ette tietenkään koska vl liike ei tarvitse Raamattua.
- Anonyymi
Jeesuksen aikana oli jo rautakausi. Norttia ei ollut kun Amerikkaa ei oltu vielä löydetty.
Ahneus on epäjumalan palvelusta, paitsi velluilla joille se on ajallista siunausta. Raamatussa sitä ei ole, mutta eipä ne sitä lue eivätkä kunnioita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syntejä ei voi uskomalla uskoa anteeksi. Ettekö muista mitä Jeesus sanoi? Ette tietenkään koska vl liike ei tarvitse Raamattua.
Se on erittäin kummallinen fraasi, saan uskoa synnit anteeksi. Koska vl saarnaaja opettaa niin kuin Jeesus opetti. Uskokaa minuun, uskokaa evankeliumi, tehkää parannus ja ottakaa vastaan kaste. Kuinka moni vl on toiminut tuon mukaan? Ei kukaan.
- Anonyymi
Miksi yleensä puhuja sanoo, että saat uskoa kaikki synnit anteeksi. Kuka sen päättää, että saa olla uskomassa, jos haluaa uskoa. Jos käy urheilukilpailussa,konserttit,kirppukaupassa jne. Eikö nämä ole sellaisia syntejä, että näistä ei tarvitse tehdä nimellistä parannusta, tai sitten, jos haluaa olla tekoja päälle uskomassa, se on eri asia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi yleensä puhuja sanoo, että saat uskoa kaikki synnit anteeksi. Kuka sen päättää, että saa olla uskomassa, jos haluaa uskoa. Jos käy urheilukilpailussa,konserttit,kirppukaupassa jne. Eikö nämä ole sellaisia syntejä, että näistä ei tarvitse tehdä nimellistä parannusta, tai sitten, jos haluaa olla tekoja päälle uskomassa, se on eri asia.
Mielestäni tuo sanontatapa, ”saat uskoa/saanko uskoa” on ns. ”kanaan kieltä”. Eli opittua ilmaisua, joka on pitkän ajan kuluessa vakiintunut kieleen. Sillä ei kait kenenkään tarvitse ”kerjätä” sitä mikä luvataan ilmaiseksi:
”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!
Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista.” (Jes.55:1,2)
Laestadius vasta värikästä kieltä käytti saarnoissaan: ”Älkäät vinkuko ylön paljon, te armon penikat, vaan istukaat, odottakaat: Kuinka penikat istuvat pöydän alla ja vahtaavat muruja. ... erinomattain ne isot Jatunin hurtat, jotka ovat harjaantuneet varastamaan.”
Miltä arvelisit tuntuvan kuunnella tuommoista saarnaa. Tämä kuitenkin meidän pitää ottaa niin, että ymmärtäisimme noita ihmisiä, jotka viinanhuuruisena kuuntelivat pappinsa saarnaa, joka pyrki herättelemään juopottelevaa Lapin kansaa ja onnistuikin työssään niin, että juopottelu loppui ja äidit alkoivat hoitaa lapsiaan, isät eivät enää keittäneet viljasta viinaa, vaan jauhoivat ja käyttivät jauhot leipään.
Oikein sanot: ”Kuka sen päättää, että saa olla uskomassa.” Saarnamies ei takuuvarmasti päätä, kenelle armo kuuluu ja kuka armon/anteeksiannon saa omistaa. Armo ja armahdus tulee Jumalalta, joka myös lahjoittaa uskon ja tämän meille todistaa itse Jumalan Poika:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh.6:37)
Mukavaa, että keskustelu jatkuu. On hyvä keskustella ja näin jakaa ”armonleipää” Iloitaan tästä kuurosateisesta armonpäivästä. Heino
- Anonyymi
Olihan noissa kirjoituksissa paljon ihan oikeaa asiaa, vaan nuo ahneuden ja epäjumalan palvelukset ne vain yhä "rasittaa" ihmisiä maanpäällä, niillä vain voi olla nykyään eri nimi, Esim. epäjumalana voi olla ihan oma itse, "ulkoinen koristelu ja vartalon muokkaus, erilaisin leikkauksin, muuttaen vaikka sukupuolensa !? Ahneutta on monenlaista, luettelo tulisi liiankin pitkäksi, kun se taloudellinen "hyvä" mahdollistaa kaiken "vempaimen" hankkimiseen....joka vie, ties minne !?
Ihmisillä on kyllä omissa synneissään kuormaa ihan tarpeeksi, korjattavaksi, siihen ei enää sovi toisten synnit, eikä toisen puolesta voi edes uskoa. On se vain niin omakohtainen asia !
Tietenkin jos lähimmäinen ( ihmiset kaikki ) ovat "hairahtuneet", ei ole väärin heitä ohjeistaa, mitä pitäisi tehdä, vaan seurata tapahtuuko parannusta asioissa. "Niin usein sirppi kädes, siementä peltoon vein". Asiat ei monestikkaan korjaannu "sormia napsauttamalla", sillä kaikella on aikansa. Kyllä sen lopulta huomaa, kun lopulinen luopumus on tapahtunut. Onhan näitä tapauksia joitain. Neuvoja saaneen teot paljastavat tilanteen. Väkisinhän ei ketään saa "käännytettyä". Kyllä ne menneet "erheet" vielä selkiää, se vain joskus voi viedä jopa vuosikymmeniä. Toiset voivat jäädä epäselviksi "kohtaloiksi" kyseisen "väärintekijän" kohdalta, mutta Taivaan Isän hoitoon meidän on joskus jätettävä se viimeinen "tuomio"!? On se vain niin "raskas taakka" antaa/ jättää, kaikkea menneitten virheitä, jälkipolvien harteille. Jospa ne ihmiset jotka olivat silloin "tuulisina aikoina" asioiden "keskiössä" voisivat vielä puhua tapahtumista OMILTA kohdiltaan, niitä tuntojaan, miten asiat olivat ja siten "aurinko paistaisi" taas kirkkaana , "vapauteen Kristus meidät lunasti" !? En tiedä saiko tästä kukaan "tolkkua", mutta näin olen omassa "pienessä päässäni" tuumaillut ja toivottavasti Taivaassa tavataan !?!- Anonyymi
”On se vain niin "raskas taakka" antaa/ jättää, kaikkea menneitten virheitä, jälkipolvien harteille. Jospa ne ihmiset jotka olivat silloin "tuulisina aikoina" asioiden "keskiössä" voisivat vielä puhua tapahtumista OMILTA kohdiltaan, niitä tuntojaan, miten asiat olivat ja siten "aurinko paistaisi" taas kirkkaana , "vapauteen Kristus meidät lunasti" !?”
Luin tätä kirjoitustasi moneen kertaan, en kuitenkaan täysin ymmärrä ajatustesi kulkua. Eihän kenenkään tarvitse kantaa menneittensukupolvien syntejä ja erheitä hartioillaan! Toivot myös, että nuo (tarkoitat varmaankin hoitajia), että he voisivat vielä puhua. Sanonpa sinulle, että tämä toiveesi on ihan turha, sillä kyllä kaikki hoitajat ovat täysin paatuneita, eli ei heillä ollut/ole omaatuntoa ollenkaan.
Jeesus opetti meille vertauksen kautta sen, miten ihminen voi jo eläessään menettää mahdollisuutensa oikaista väärän kulkusuuntansa ja alkaa seurata Jeesusta. Jos ihminen ei kuuntele Jumalan sanan neuvoja, eikä anna Jumalan sanan itseään ohjata oikeaan, hänelle käy niin kuin kävi kuningas Saulille, eikä vain tuolle kuninkaalle, kyllä esimerkkejä löytyy raamatusta useitakin.
Tuo Jeesuksen vertaus ”Rikas mies ja Lasarus” kannattaa mlukea ja tutkia tarkkaan, ettemme erehtyisi ja eksyisi itse. Katsokaapa kun ihminen ei kuuntele Jumalaa, vaan omaa itsekästä itseään, silloin voi käydä niin, ettei löydäkään oikeaa uskoa, ei vaikka kokisi suuriakin ihmeitä. Luetaanpa, niin nähdään miten Jeesus meitä varoittaa:
”Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'
Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'" (Luuk.16:30,31)
Ymmärrän, että olet vilpittömästi pahoillaan tehdyistä ”hoitohommista”, jotka toteutettiin väärien oppien avustuksella ja toivoisit, että hoitajat voisivat ns. ”puolustautua”, eli näin puhdistautua ja silloin ”aurinko paistaisi” taas kirkkaasti.” Jatkat vielä ”vapauteen Kristus meidät lunasti.”
Niinpä, kyllä Jumala on kaikki ihmiset luonut ja lunastanut oman poikansa uhrauksella, mutta kaikki ihmiset eivät ota tätä Jumalan rakkautta vastaan, vaan valitsevat toisen tien. Emme voi vaikuttaa kenenkään valintaan, sillä Jumala on antanut ihmiselle vapauden valita, syökö, vai jättääkö syömättä sielunvihollisen neuvojen mukaisesti.
Näin tämä on tänäkin päivänä, sinulla/minulla on vapaus valita mihin uskonnolliseen joukkoon kuulumme ja mitä joukkoa tuemme. Heino - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
”On se vain niin "raskas taakka" antaa/ jättää, kaikkea menneitten virheitä, jälkipolvien harteille. Jospa ne ihmiset jotka olivat silloin "tuulisina aikoina" asioiden "keskiössä" voisivat vielä puhua tapahtumista OMILTA kohdiltaan, niitä tuntojaan, miten asiat olivat ja siten "aurinko paistaisi" taas kirkkaana , "vapauteen Kristus meidät lunasti" !?”
Luin tätä kirjoitustasi moneen kertaan, en kuitenkaan täysin ymmärrä ajatustesi kulkua. Eihän kenenkään tarvitse kantaa menneittensukupolvien syntejä ja erheitä hartioillaan! Toivot myös, että nuo (tarkoitat varmaankin hoitajia), että he voisivat vielä puhua. Sanonpa sinulle, että tämä toiveesi on ihan turha, sillä kyllä kaikki hoitajat ovat täysin paatuneita, eli ei heillä ollut/ole omaatuntoa ollenkaan.
Jeesus opetti meille vertauksen kautta sen, miten ihminen voi jo eläessään menettää mahdollisuutensa oikaista väärän kulkusuuntansa ja alkaa seurata Jeesusta. Jos ihminen ei kuuntele Jumalan sanan neuvoja, eikä anna Jumalan sanan itseään ohjata oikeaan, hänelle käy niin kuin kävi kuningas Saulille, eikä vain tuolle kuninkaalle, kyllä esimerkkejä löytyy raamatusta useitakin.
Tuo Jeesuksen vertaus ”Rikas mies ja Lasarus” kannattaa mlukea ja tutkia tarkkaan, ettemme erehtyisi ja eksyisi itse. Katsokaapa kun ihminen ei kuuntele Jumalaa, vaan omaa itsekästä itseään, silloin voi käydä niin, ettei löydäkään oikeaa uskoa, ei vaikka kokisi suuriakin ihmeitä. Luetaanpa, niin nähdään miten Jeesus meitä varoittaa:
”Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.'
Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'" (Luuk.16:30,31)
Ymmärrän, että olet vilpittömästi pahoillaan tehdyistä ”hoitohommista”, jotka toteutettiin väärien oppien avustuksella ja toivoisit, että hoitajat voisivat ns. ”puolustautua”, eli näin puhdistautua ja silloin ”aurinko paistaisi” taas kirkkaasti.” Jatkat vielä ”vapauteen Kristus meidät lunasti.”
Niinpä, kyllä Jumala on kaikki ihmiset luonut ja lunastanut oman poikansa uhrauksella, mutta kaikki ihmiset eivät ota tätä Jumalan rakkautta vastaan, vaan valitsevat toisen tien. Emme voi vaikuttaa kenenkään valintaan, sillä Jumala on antanut ihmiselle vapauden valita, syökö, vai jättääkö syömättä sielunvihollisen neuvojen mukaisesti.
Näin tämä on tänäkin päivänä, sinulla/minulla on vapaus valita mihin uskonnolliseen joukkoon kuulumme ja mitä joukkoa tuemme. HeinoNE aikanaan väärin toimineet, puolin ja toisin voisivat vielä "kohdata", täällä ajassa ja ehkä selvittää välinsä !? Sitä tarkoitin. Joskus on paikallaan antaa useampi mahdollisuus !
OLISIKO tuo tapa hyvä !?
Kyllä ne asiat voi "kaihertaa" molenpien puolien mieltä, eikä ne korjaannu jos niitä ei korjata.
Tälleen mie vain ajattelen , lienenkö väärässä !?!?! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
NE aikanaan väärin toimineet, puolin ja toisin voisivat vielä "kohdata", täällä ajassa ja ehkä selvittää välinsä !? Sitä tarkoitin. Joskus on paikallaan antaa useampi mahdollisuus !
OLISIKO tuo tapa hyvä !?
Kyllä ne asiat voi "kaihertaa" molenpien puolien mieltä, eikä ne korjaannu jos niitä ei korjata.
Tälleen mie vain ajattelen , lienenkö väärässä !?!?!Ethän sinä ole väärässä! Olet vain ystävällinen ihminen, joka toivoo, että kaikilla ihmisillä olisi hyvä olla ja eläisimme oikein. Tuo ajatuksesi, että antaisimme useampia mahdollisuuksia hoitajien korjata ns. tehdä parannus tekemistään vääryyksistä, se on toive, joka tuskin toteutuu.
Emmepä me kuitenkaan tiedä kenelle Jumalan armo tapahtuu. Kirjoittaahan Pietari näin:
”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2.Piet.3:9)
Me ihmiset niin helposti olisimme jakamassa tuomioita, eli päättelemässä kenelle Jumalan armo vielä kuuluu, mutta onneksi tämä ei ole meidän ihmisten päätettävissä.
Tästä tulikin ihan mukava keskustelu. Uskosta on aina tarpeellista puhua ja keskustella, toivolla, että elämän Herra olisi keskuudessamme antamassa meille viisautta täyttämällä sydämemme hyvyydellään. Muistattehan Emmauksentien kulkijat. Vaikka Jeesus kulki heidän keskellään, eivät he häntä tunnistaneet ennen kuin Jeesus antoi heille leipää, eli ruokki heitä, silloin vasta heidän mielensä avautuivat ymmärtämään:
”He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" (Luuk.24:32)
Hyvää sunnuntaita sinulle ja teille palstalla olevat. Iloitaan tästä kesäisestä päivästä. Jumalan antamasta uudesta armonpäivästä. Heino
- Anonyymi
Eikö olisi aika jättää katkeruus. Eikö se paina.
- Anonyymi
Aloituksen teeman mukaisesti äänettömät yhtiömiehet komppaavat toisiaan.
- Anonyymi
Heino on selvästi tullut aikanaan väärin kohdelluksi, ja asia olisi pitänyt selvittää. Osa niistä ihmisistä on vieläkin elossa, ja he voisivat sen tehdä omalta osaltaan.
Sellaisen ihmisen, joka on tottunut toimimaan ja saamaan aikaan, on vaikea tyytyä siihen, että ei kaikkiin asioihin kuitenkaan saa muutosta. Ei pidä antaa liian suurta arvoa SRK:lle, sillä Jumala on suurempi.
Raamatussa sanotaan rakkauden olevan suurin. Ajattelen niin, että väärin tehneille kannattaa yrittää antaa mielessään anteeksi, vaikka anteeksipyyntöä ei koskaan tule. Me emme täällä maan päällä kaikkea tiedetä. Voimme vielä kerran kohdata taivaassa, niin väärin tehneet kuin väärin kohdellutkin, mutta olen ajatellut, että anteeeksiantavalla mielellä siellä voidaan kohdata, ei muuten.
Vaikeita asioita, rukoillaan ymmärrystä ja omalta osaltamme oikein toimimista.- Anonyymi
Jeesus sanoi opetuslapsille minä menen valmistamaan Teille sijaa sillä Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
Kun vl saarnaa taivaasta ja että kaikki menevät taivaaseen se on Pyhän Hengen pilkkaamista. Tämä henki on totuuden henki ja totuuden vääristely on sen pilkkaa.
Ihminen voi tahallaan keksiä " oman totuuden" jota uskotellaan kuulijoille. Niin tekevät kaikki uskonnot ja uskonnolliset liikkeet.
Joh. 14.2. olevat Jeesuksen sanat oli kohdistettu paikalla olleille opetuslapsille, ei muille. Nämä opetuslapset kuuluvat ensimmäiseen ylösnousemukseen ja ovat taivaallisen hallituksen jäseniä.
w. - Anonyymi
Ajattelin, että olen jo kaiken sanonut/kirjoittanut. Mutta sitten aloin lukemaan näitä viestejä niin huomasin tämän tärkeän viestin, sillä tässä viestissä on mietitty hyvin tärkeää asiaa, nimittäin kuolemamme jälkeistä aikaa, sitä niin kuin kirjoittaja sanoo: ”olen ajatellut, että anteeeksiantavalla mielellä siellä voidaan kohdata, ei muuten.”
Kirjoittaja on ihan selvästi hyvää tarkoittava uskova ja toivoo, että hoitajat (jotka vielä elävät) selvittäisivät väärinhoitamisensa, näin minä myös kykenisin antamaan heille anteeksi.
Ilmeisesti olen niin huonosti kirjoitellut, että on tullut semmoinen käsitys, että odottaisin vl-uskovilta anteeksipyyntöä. Olen kyllä kertonut miten he ovat minua ja muitakin uskovia kohdelleet vääristäneet oppia, jonka avulla he ovat luoneet itselleen vallan hallita uskovien laumaa. Tätä ihmisopista olen puhunut ja kirjoittanut, että ne, jotka ovat menneet tähän väärään oppiin mukaan, he ymmärtäisivät miten tulisi uskoa ja ketä seurata, että meillä olisi usko, joka kestäisi Jumalan edessä.
Nyt on kuitenkin niin, etten odota, että minua väärin kohdelleet hoitajat (jotka ovat melkein kaikki jo kuolleet), että he pyytäisivät anteeksi minulta. Anteeksipyytäminen on aina hyvä asia ja oikein. Mutta kun eksyy opissa, on aina suuremmasta asiasta kysymys, kuin yksityisten ihmisten loukkaamisesta. Sillä väärä oppi saastuttaa koko uskovan ihmisen uskonelämän, eli Jumalan Pojan vanhurskauden puku onkin vaihtunut itsetehtyyn, on käynyt niin kuin apostoli Juudas kirjoittaa:
”Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.” (Juud.1:23)
Vaikka me täällä olisimme kuinka hyviä uskovia ja kaikin voimin pyrkisimme seuraamaan Jeesusta uskossa ja opissa, karttaen syntiä. Ei tämä kuitenkaan onnistu, ei keneltäkään meiltä ja vaikka meillä säilyisi anteeksiantava mieli, emme olisi taivaskelpoisia sittenkään.
Tämän tietää myös Jumala, eli sen miten kehnoja uskovia me olemme. Mikä meitä lohduttaisi, kun huomaamme, miten kehnoja me ihmiset olemme pyrkiessämme noudattamaan Jumalan tahtoa, tulla paremmiksi uskoviksi.
Niinpä Jumala lohduttaa meitä Paavalin kautta hän ilmoittaa meille mitä hän on tehnyt meitä auttaessaan. Luetaanpa:
”Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.” (Room.8:29,30)
Näistä raamatun sanoista meille avautuu ymmärrys, että taivaaseen ei tämä maasta tehty ihminen pääsekään. Jumala tekee meille uuden ruumiin, joka ei ole tehty maan tomusta. Tästä asiasta meille on kirjoitusten kautta Jumala ilmoittanut. Luetaanpa tähän lopuksi, niin meidän huonouttamme tunteva sydämemme pääsee iloitsemaan Jumalan hyvyydestä:
”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.” (1.Kor.15:40-44)
Jumala meitä auttaa ja varjelee tänäkin aamuna antaessaan meille uuden armonpäivän. Heino - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ajattelin, että olen jo kaiken sanonut/kirjoittanut. Mutta sitten aloin lukemaan näitä viestejä niin huomasin tämän tärkeän viestin, sillä tässä viestissä on mietitty hyvin tärkeää asiaa, nimittäin kuolemamme jälkeistä aikaa, sitä niin kuin kirjoittaja sanoo: ”olen ajatellut, että anteeeksiantavalla mielellä siellä voidaan kohdata, ei muuten.”
Kirjoittaja on ihan selvästi hyvää tarkoittava uskova ja toivoo, että hoitajat (jotka vielä elävät) selvittäisivät väärinhoitamisensa, näin minä myös kykenisin antamaan heille anteeksi.
Ilmeisesti olen niin huonosti kirjoitellut, että on tullut semmoinen käsitys, että odottaisin vl-uskovilta anteeksipyyntöä. Olen kyllä kertonut miten he ovat minua ja muitakin uskovia kohdelleet vääristäneet oppia, jonka avulla he ovat luoneet itselleen vallan hallita uskovien laumaa. Tätä ihmisopista olen puhunut ja kirjoittanut, että ne, jotka ovat menneet tähän väärään oppiin mukaan, he ymmärtäisivät miten tulisi uskoa ja ketä seurata, että meillä olisi usko, joka kestäisi Jumalan edessä.
Nyt on kuitenkin niin, etten odota, että minua väärin kohdelleet hoitajat (jotka ovat melkein kaikki jo kuolleet), että he pyytäisivät anteeksi minulta. Anteeksipyytäminen on aina hyvä asia ja oikein. Mutta kun eksyy opissa, on aina suuremmasta asiasta kysymys, kuin yksityisten ihmisten loukkaamisesta. Sillä väärä oppi saastuttaa koko uskovan ihmisen uskonelämän, eli Jumalan Pojan vanhurskauden puku onkin vaihtunut itsetehtyyn, on käynyt niin kuin apostoli Juudas kirjoittaa:
”Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.” (Juud.1:23)
Vaikka me täällä olisimme kuinka hyviä uskovia ja kaikin voimin pyrkisimme seuraamaan Jeesusta uskossa ja opissa, karttaen syntiä. Ei tämä kuitenkaan onnistu, ei keneltäkään meiltä ja vaikka meillä säilyisi anteeksiantava mieli, emme olisi taivaskelpoisia sittenkään.
Tämän tietää myös Jumala, eli sen miten kehnoja uskovia me olemme. Mikä meitä lohduttaisi, kun huomaamme, miten kehnoja me ihmiset olemme pyrkiessämme noudattamaan Jumalan tahtoa, tulla paremmiksi uskoviksi.
Niinpä Jumala lohduttaa meitä Paavalin kautta hän ilmoittaa meille mitä hän on tehnyt meitä auttaessaan. Luetaanpa:
”Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.” (Room.8:29,30)
Näistä raamatun sanoista meille avautuu ymmärrys, että taivaaseen ei tämä maasta tehty ihminen pääsekään. Jumala tekee meille uuden ruumiin, joka ei ole tehty maan tomusta. Tästä asiasta meille on kirjoitusten kautta Jumala ilmoittanut. Luetaanpa tähän lopuksi, niin meidän huonouttamme tunteva sydämemme pääsee iloitsemaan Jumalan hyvyydestä:
”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.” (1.Kor.15:40-44)
Jumala meitä auttaa ja varjelee tänäkin aamuna antaessaan meille uuden armonpäivän. HeinoKannattaako kaivella vanhoja.
Monet ovat jo kuolleet ja
yli 70.a ei kutsuta palveluun. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaako kaivella vanhoja.
Monet ovat jo kuolleet ja
yli 70.a ei kutsuta palveluun.Juu, veli on ihan oikeassa, minustakin alkoi tämä kuoppa tuntua kuopalta, eikä Jumalan valtakunnalta, kun Heino muistelee niin vanhoja asioita kuin nyt Paavalikin on. Eikö hän ole jo yli kaksivuosituhatta vanha. Nakataan vain roskikseen! Oot veli/sisar ihan oikeessa. Uskotaan vain omat synnit anteeksi, niin muuta ei tarvitse tietää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ajattelin, että olen jo kaiken sanonut/kirjoittanut. Mutta sitten aloin lukemaan näitä viestejä niin huomasin tämän tärkeän viestin, sillä tässä viestissä on mietitty hyvin tärkeää asiaa, nimittäin kuolemamme jälkeistä aikaa, sitä niin kuin kirjoittaja sanoo: ”olen ajatellut, että anteeeksiantavalla mielellä siellä voidaan kohdata, ei muuten.”
Kirjoittaja on ihan selvästi hyvää tarkoittava uskova ja toivoo, että hoitajat (jotka vielä elävät) selvittäisivät väärinhoitamisensa, näin minä myös kykenisin antamaan heille anteeksi.
Ilmeisesti olen niin huonosti kirjoitellut, että on tullut semmoinen käsitys, että odottaisin vl-uskovilta anteeksipyyntöä. Olen kyllä kertonut miten he ovat minua ja muitakin uskovia kohdelleet vääristäneet oppia, jonka avulla he ovat luoneet itselleen vallan hallita uskovien laumaa. Tätä ihmisopista olen puhunut ja kirjoittanut, että ne, jotka ovat menneet tähän väärään oppiin mukaan, he ymmärtäisivät miten tulisi uskoa ja ketä seurata, että meillä olisi usko, joka kestäisi Jumalan edessä.
Nyt on kuitenkin niin, etten odota, että minua väärin kohdelleet hoitajat (jotka ovat melkein kaikki jo kuolleet), että he pyytäisivät anteeksi minulta. Anteeksipyytäminen on aina hyvä asia ja oikein. Mutta kun eksyy opissa, on aina suuremmasta asiasta kysymys, kuin yksityisten ihmisten loukkaamisesta. Sillä väärä oppi saastuttaa koko uskovan ihmisen uskonelämän, eli Jumalan Pojan vanhurskauden puku onkin vaihtunut itsetehtyyn, on käynyt niin kuin apostoli Juudas kirjoittaa:
”Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.” (Juud.1:23)
Vaikka me täällä olisimme kuinka hyviä uskovia ja kaikin voimin pyrkisimme seuraamaan Jeesusta uskossa ja opissa, karttaen syntiä. Ei tämä kuitenkaan onnistu, ei keneltäkään meiltä ja vaikka meillä säilyisi anteeksiantava mieli, emme olisi taivaskelpoisia sittenkään.
Tämän tietää myös Jumala, eli sen miten kehnoja uskovia me olemme. Mikä meitä lohduttaisi, kun huomaamme, miten kehnoja me ihmiset olemme pyrkiessämme noudattamaan Jumalan tahtoa, tulla paremmiksi uskoviksi.
Niinpä Jumala lohduttaa meitä Paavalin kautta hän ilmoittaa meille mitä hän on tehnyt meitä auttaessaan. Luetaanpa:
”Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.” (Room.8:29,30)
Näistä raamatun sanoista meille avautuu ymmärrys, että taivaaseen ei tämä maasta tehty ihminen pääsekään. Jumala tekee meille uuden ruumiin, joka ei ole tehty maan tomusta. Tästä asiasta meille on kirjoitusten kautta Jumala ilmoittanut. Luetaanpa tähän lopuksi, niin meidän huonouttamme tunteva sydämemme pääsee iloitsemaan Jumalan hyvyydestä:
”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.” (1.Kor.15:40-44)
Jumala meitä auttaa ja varjelee tänäkin aamuna antaessaan meille uuden armonpäivän. HeinoYmmärrän Heinon kirjoituksesta, että hänelle ei olekaan tärkein asia se, että häntä loukanneet pyytäisivät anteeksi. Hänelle on tärkeämpää se, että hän ajattelee heidän levittäneen (yhä levittävän?) väärää oppia, joka ei kestä Jumalan edessä.
En tiedä, mitä ajatella. Mikä siinä opissa on sellaista, että nk. hoitomiehet eivät nytkään ole Jumalalle kelpaavia, vaikka on tunnustettukin, että esim. huoneenhallitusoppi oli väärin? Mitä heidän pitäisi tehdä? Jos Heino voisi selventää. En kysy kiusatakseni, pohdin itsekin sitä asiaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärrän Heinon kirjoituksesta, että hänelle ei olekaan tärkein asia se, että häntä loukanneet pyytäisivät anteeksi. Hänelle on tärkeämpää se, että hän ajattelee heidän levittäneen (yhä levittävän?) väärää oppia, joka ei kestä Jumalan edessä.
En tiedä, mitä ajatella. Mikä siinä opissa on sellaista, että nk. hoitomiehet eivät nytkään ole Jumalalle kelpaavia, vaikka on tunnustettukin, että esim. huoneenhallitusoppi oli väärin? Mitä heidän pitäisi tehdä? Jos Heino voisi selventää. En kysy kiusatakseni, pohdin itsekin sitä asiaa.Uskon ettet kysy kiusataksesi. Viestistäsi välittyy ystävällisyys ja aito tiedonhalu (mitä Heino pyrkii viestillään kertomaan).
Lapsuuskodissani pidettiin paljon vl – seuroja. Keskustelin ja kuuntelin jo tuolloin uskosta puhujien kanssa. Tutkin raamatun kertomuksia jo ennen kuin osasin lukea, katselemalla kuvaraamatun kuvia. Yhteen kirjani kansikuvaksi laitoin tuosta kuvaraamatusta kuvan, kun enkeli tuo taivaasta kirjekäärön – ilmoituksen paimenille: ”Teille on syntynyt Vapahtaja!”
Kuvaraamatun kuvat herättivät minulle paljon vaikeita kysymyksiä. Äidillä oli paljon touhua hoitaessaan seuraväen ja puhujien ravitsemista, ei hän joutanut minulle vastaamaan, kun kysyin kuvaraamatun kuvaamista tapahtumista. Yksi tämmöinen kysymykseni oli. Miten Jumala hyväksyi Filistealaisten tappamisen, entä miten Jumala hyväksyi, kun Daavidin tappoi Goljatin? Kuvassa Daavid poikanen hakkaa Goljatin pään poikki Goljatin miekalla.
Monia muitakin vaikeita kysyin ja äitini tiesi tämän, siksipä hän delegoi puhujat minua opastamaan.
Se, että minua on pitänyt ikään kuin niskasta ravistella, että heräisin näkemään missä on eksytty opissa. Sillä ei huoneenhallitusoppii ja henkioppi ole ainoat opilliset asiat, joissa on eksytty. Kun nyt näin kirjoitan, monet teistä saattavat suuttua minuun, joten pyydän; älkää suuttuko, vaan miettikää kirjoitustani.
Lukekaa kirjani, niin tiedätte, millaisen kohtelun sain, en seurakunnalta, vaan hoitajilta. Jos ihmisen sydämessä asuu Jumala uskon kautta, niin hän ei kykene kohtelemaan toista uskovaa niin kuin hoitajat kohtelivat. Jos sortuisikin väärin kohtelemaan, niin kohta muistaisi, että meillä kaikilla on maksettavana kymmenentuhannen leiviskän velka ja kun hän tämän muistaa – tulee katumus, jota seuraa parannus.
Jeesus opetta vertauksella meitä:
”Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.”
Eli palvelija oli juuri saanut anteeksi suuren velkansa, mutta ei hän yhtään muistanut, että hänet oli juuri armahdettu suuresta velkataakasta. Tämä meidän tulee kaikkien aina muistaa, sillä Jeesus varoittaa:
”Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa. (Matt.18:28,35)
Jeesuksen vertaus meidän tulisi muistaa, ettemme joutuisi tuon armottoman palvelijan asemaan.
Kysyt, että miksi minulle ei riitä se, kun SRK on myöntänyt ja pahoitellut oppien vääristymiä? Voisin esittää vastakysymyksen, että onko pahoittelu mielestäsi yhtä kuin parannus ja anteeksipyyntö? Jos olisi, eikö Jeesus olisi tuota palvelijaa, joka kuristi kurkusta kanssapalvelijaansa neuvonut pahoittelemaan käytöstään?
Tässä tuli nyt mietittävää, jos et pääse ratkaisuun, keskustellaan huomenna lisää, tästä aiheesta.
Olen ollut erilaisissa yhteiskunnallisissa luottamustoimissa yli kaksivuosikymmentä. Politiikassa on myös itsekkäitä ja kieroja ihmisiä (on myös rehellisiä). Mutta kun vääryys saa vallan uskovien laumassa, silloin tapahtuu tämä:
”Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.” (Matt.24:24)
Olen kiitollinen Jumalalle, sillä jos minua ei olisi niin pahoin kohdeltu, en olisi voinut uskovista uskoa, miten kieroja ja kavalia ihmisiä he voivat olla. Minulle kävi ihan samoin kuin Daavid kirjoitta itsestään:
”Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.” (Ps.40:2,3)
Iloitaan tästä suvisesta päivästä ja siitä toivosta, että Jumala herättäisi mahdollisimman monen omantunnon etsimään armahdusta. Heino - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Uskon ettet kysy kiusataksesi. Viestistäsi välittyy ystävällisyys ja aito tiedonhalu (mitä Heino pyrkii viestillään kertomaan).
Lapsuuskodissani pidettiin paljon vl – seuroja. Keskustelin ja kuuntelin jo tuolloin uskosta puhujien kanssa. Tutkin raamatun kertomuksia jo ennen kuin osasin lukea, katselemalla kuvaraamatun kuvia. Yhteen kirjani kansikuvaksi laitoin tuosta kuvaraamatusta kuvan, kun enkeli tuo taivaasta kirjekäärön – ilmoituksen paimenille: ”Teille on syntynyt Vapahtaja!”
Kuvaraamatun kuvat herättivät minulle paljon vaikeita kysymyksiä. Äidillä oli paljon touhua hoitaessaan seuraväen ja puhujien ravitsemista, ei hän joutanut minulle vastaamaan, kun kysyin kuvaraamatun kuvaamista tapahtumista. Yksi tämmöinen kysymykseni oli. Miten Jumala hyväksyi Filistealaisten tappamisen, entä miten Jumala hyväksyi, kun Daavidin tappoi Goljatin? Kuvassa Daavid poikanen hakkaa Goljatin pään poikki Goljatin miekalla.
Monia muitakin vaikeita kysyin ja äitini tiesi tämän, siksipä hän delegoi puhujat minua opastamaan.
Se, että minua on pitänyt ikään kuin niskasta ravistella, että heräisin näkemään missä on eksytty opissa. Sillä ei huoneenhallitusoppii ja henkioppi ole ainoat opilliset asiat, joissa on eksytty. Kun nyt näin kirjoitan, monet teistä saattavat suuttua minuun, joten pyydän; älkää suuttuko, vaan miettikää kirjoitustani.
Lukekaa kirjani, niin tiedätte, millaisen kohtelun sain, en seurakunnalta, vaan hoitajilta. Jos ihmisen sydämessä asuu Jumala uskon kautta, niin hän ei kykene kohtelemaan toista uskovaa niin kuin hoitajat kohtelivat. Jos sortuisikin väärin kohtelemaan, niin kohta muistaisi, että meillä kaikilla on maksettavana kymmenentuhannen leiviskän velka ja kun hän tämän muistaa – tulee katumus, jota seuraa parannus.
Jeesus opetta vertauksella meitä:
”Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.”
Eli palvelija oli juuri saanut anteeksi suuren velkansa, mutta ei hän yhtään muistanut, että hänet oli juuri armahdettu suuresta velkataakasta. Tämä meidän tulee kaikkien aina muistaa, sillä Jeesus varoittaa:
”Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa. (Matt.18:28,35)
Jeesuksen vertaus meidän tulisi muistaa, ettemme joutuisi tuon armottoman palvelijan asemaan.
Kysyt, että miksi minulle ei riitä se, kun SRK on myöntänyt ja pahoitellut oppien vääristymiä? Voisin esittää vastakysymyksen, että onko pahoittelu mielestäsi yhtä kuin parannus ja anteeksipyyntö? Jos olisi, eikö Jeesus olisi tuota palvelijaa, joka kuristi kurkusta kanssapalvelijaansa neuvonut pahoittelemaan käytöstään?
Tässä tuli nyt mietittävää, jos et pääse ratkaisuun, keskustellaan huomenna lisää, tästä aiheesta.
Olen ollut erilaisissa yhteiskunnallisissa luottamustoimissa yli kaksivuosikymmentä. Politiikassa on myös itsekkäitä ja kieroja ihmisiä (on myös rehellisiä). Mutta kun vääryys saa vallan uskovien laumassa, silloin tapahtuu tämä:
”Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan.” (Matt.24:24)
Olen kiitollinen Jumalalle, sillä jos minua ei olisi niin pahoin kohdeltu, en olisi voinut uskovista uskoa, miten kieroja ja kavalia ihmisiä he voivat olla. Minulle kävi ihan samoin kuin Daavid kirjoitta itsestään:
”Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan askelteni alle.
Hän antoi suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalamme ylistykseksi. Tämän kuulevat monet, tuntevat pyhää pelkoa ja turvaavat Herraan.” (Ps.40:2,3)
Iloitaan tästä suvisesta päivästä ja siitä toivosta, että Jumala herättäisi mahdollisimman monen omantunnon etsimään armahdusta. HeinoKiitos vastauksestasi, Heino!
Olen lukenut joitakin kirjojasi, tiedän tapahtumista.
Kysyit, onko mielestäni pahoittelu sama kuin anteeksipyyntö. Ei ole. En juuri anteeksipyyntöjä ole hoitomiesten taholta kuullut, ehkä Viljo Juntunen pyysi?
Myös minä olen toisaalta kiitollinen siitä, että olen saanut kaltoin kohtelua uskovaisten joukossa (muuallakin kuin hoitokokouksissa), koska olen joutunut etsimään, mitä tämä usko oikeastaan on, ja ihmisen (myös uskovaisen) kaksiosaisuus on kirkastunut selvemmäksi.
En tiedä, mikä anteeksipyytämättömien kohtalo tulee olemaan. Monen kohdalla kuitenkin ajattelen, että he lopulta taivaaseen päätyvät. Ehkä he, jotka aidosti katuvat, vaikka sanoja ei synny. Jumala näkee.
Itse olen päätynyt ajattelemaan, että väärin tehneille pitäisi pyrkiä antamaan anteeksi, vaikka eivät koskaan pyydä. Olisi oman tilan vuoksi tärkeää, ettei jäisi katkeraksi. Ja tässä yhteydessä tulee vielä mieleen, että jos vaatimalla vaadimme, että väärin tekemisiä on pyydettävä anteeksi, onko se tavallaan vaatimuksella "kurkusta kuristamista"? Pitää muistaa se oma kymmenentuhannen leiviskän velka.
En ole teologisiin asioihin perehtynyt, kirjoitan vain, mitä itse tunnen. Kirjoitat, Heino, kauniisti kesäisistä armon päivistä. Toivon, että armon päivät meille riittävät. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi, Heino!
Olen lukenut joitakin kirjojasi, tiedän tapahtumista.
Kysyit, onko mielestäni pahoittelu sama kuin anteeksipyyntö. Ei ole. En juuri anteeksipyyntöjä ole hoitomiesten taholta kuullut, ehkä Viljo Juntunen pyysi?
Myös minä olen toisaalta kiitollinen siitä, että olen saanut kaltoin kohtelua uskovaisten joukossa (muuallakin kuin hoitokokouksissa), koska olen joutunut etsimään, mitä tämä usko oikeastaan on, ja ihmisen (myös uskovaisen) kaksiosaisuus on kirkastunut selvemmäksi.
En tiedä, mikä anteeksipyytämättömien kohtalo tulee olemaan. Monen kohdalla kuitenkin ajattelen, että he lopulta taivaaseen päätyvät. Ehkä he, jotka aidosti katuvat, vaikka sanoja ei synny. Jumala näkee.
Itse olen päätynyt ajattelemaan, että väärin tehneille pitäisi pyrkiä antamaan anteeksi, vaikka eivät koskaan pyydä. Olisi oman tilan vuoksi tärkeää, ettei jäisi katkeraksi. Ja tässä yhteydessä tulee vielä mieleen, että jos vaatimalla vaadimme, että väärin tekemisiä on pyydettävä anteeksi, onko se tavallaan vaatimuksella "kurkusta kuristamista"? Pitää muistaa se oma kymmenentuhannen leiviskän velka.
En ole teologisiin asioihin perehtynyt, kirjoitan vain, mitä itse tunnen. Kirjoitat, Heino, kauniisti kesäisistä armon päivistä. Toivon, että armon päivät meille riittävät.Mietin eilen kirjoitustasi, sitä, miten vastaisin viestiisi niin, että kirjoittaisin totta, enkä vain niin, että sinulle tulisi hyvä mieli. Kun näitä mietin, mieleeni nousi Jeesuksen opetukset, jotka hän puhui opetuslapsilleen (haluammehan mekin kuulua tuohon opetuslasten joukkoon). Oletan näin ja siksipä Jeesuksen opetus käy meillekin. Mitä Jeesus sanoi noille opetuslapsilleen, kun hän oli jättävä heidät maailman keskelle monille viettelyksille alttiiksi. Luetaanpa:
”Opetuslapsilleen hän sanoi: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä.
Teille sanotaan silloin: 'Hän on tuolla', ja: 'Hän on täällä', mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä.” (Luuk.17:22,23)
Kyllä Jumala tietää, että uskova kaipaa toisia uskovia, ihan niin kuin luonnollinen lammas, niin myös Jeesuksen lammas tuntee lauman turvalliseksi ja turvaa ne hakevat Jeesuksenkin lampaat. Kyllä Jeesus tiesi mitä me haemme, joten hän sanoi näin:
”Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen.”
Ymmärrätkö nyt mitä minä kirjoitan? Eli jos näyttää, että on joutunut orvoksi, kun on seurannut Jeesusta, onkin löytänyt elämän hänessä ja on saanut ikuisen elämän itselleen seuratessaan Jeesusta, eikä harhaan mennyttä laumaa. Nyt sanon pahan asian, sillä myös opetuslapsetkin ällistyivät tätä Jeesuksen opetusta, niinpä he kysyivät: "Missä, Herra?" kysyivät opetuslapset.”
”Hän sanoi: "Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat." (Luuk.17:33,37)
Tämä varmaan tuntuu monesta uskovasta kovalta puheelta, sillä ihminen helposti ajattelee niin kuin yksi uskova helluntailainen, kun kirjoittelimme uskosta, että koska puhdasta seurakuntaa ei ole olemassakaan, ei sitä kannata etsiäkään. Muistutin häntä silloin Jeesuksen opista, sillä Jeesus sanoo omasta opistaan:
”Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh.7:16,17)
Tämä on Jumalan Pojan lupaus, että ihminen pääsee, eli saa selville mikä on oikeaa uskoa, mikä taasen ihmisestä lähtöisin. Jeesus selvin sanoin kuvaa niitä uskovia ”korppikotkiksi” jotka kulkevat laumaa seuraten, he löytävät haaskan, vaikka luulevat löytävänsä ruokapaikan.
Ethän pahastu tähän viestiini – toivon, että mietit, mitä kirjoitan ja ennen muuta näitä Jeesuksen sanoja. Heino - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietin eilen kirjoitustasi, sitä, miten vastaisin viestiisi niin, että kirjoittaisin totta, enkä vain niin, että sinulle tulisi hyvä mieli. Kun näitä mietin, mieleeni nousi Jeesuksen opetukset, jotka hän puhui opetuslapsilleen (haluammehan mekin kuulua tuohon opetuslasten joukkoon). Oletan näin ja siksipä Jeesuksen opetus käy meillekin. Mitä Jeesus sanoi noille opetuslapsilleen, kun hän oli jättävä heidät maailman keskelle monille viettelyksille alttiiksi. Luetaanpa:
”Opetuslapsilleen hän sanoi: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä.
Teille sanotaan silloin: 'Hän on tuolla', ja: 'Hän on täällä', mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä.” (Luuk.17:22,23)
Kyllä Jumala tietää, että uskova kaipaa toisia uskovia, ihan niin kuin luonnollinen lammas, niin myös Jeesuksen lammas tuntee lauman turvalliseksi ja turvaa ne hakevat Jeesuksenkin lampaat. Kyllä Jeesus tiesi mitä me haemme, joten hän sanoi näin:
”Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen.”
Ymmärrätkö nyt mitä minä kirjoitan? Eli jos näyttää, että on joutunut orvoksi, kun on seurannut Jeesusta, onkin löytänyt elämän hänessä ja on saanut ikuisen elämän itselleen seuratessaan Jeesusta, eikä harhaan mennyttä laumaa. Nyt sanon pahan asian, sillä myös opetuslapsetkin ällistyivät tätä Jeesuksen opetusta, niinpä he kysyivät: "Missä, Herra?" kysyivät opetuslapset.”
”Hän sanoi: "Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat." (Luuk.17:33,37)
Tämä varmaan tuntuu monesta uskovasta kovalta puheelta, sillä ihminen helposti ajattelee niin kuin yksi uskova helluntailainen, kun kirjoittelimme uskosta, että koska puhdasta seurakuntaa ei ole olemassakaan, ei sitä kannata etsiäkään. Muistutin häntä silloin Jeesuksen opista, sillä Jeesus sanoo omasta opistaan:
”Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh.7:16,17)
Tämä on Jumalan Pojan lupaus, että ihminen pääsee, eli saa selville mikä on oikeaa uskoa, mikä taasen ihmisestä lähtöisin. Jeesus selvin sanoin kuvaa niitä uskovia ”korppikotkiksi” jotka kulkevat laumaa seuraten, he löytävät haaskan, vaikka luulevat löytävänsä ruokapaikan.
Ethän pahastu tähän viestiini – toivon, että mietit, mitä kirjoitan ja ennen muuta näitä Jeesuksen sanoja. HeinoEn minä pahastunut. Minullekaan ei ole tärkeintä, että tulisi hyvä mieli, vaan se, että löytäisin ja pysyisin totuudessa.
Hyviä raamatunkohtia kirjoitit. Minä olen edelleen vl-joukon mukana ja näillä näkymin jatkossakin. Olen koettelemusten kautta käsittänyt paremmin Jumalan seurakunnan olemusta. Se on virheineen kuin hakomaja yrttitarhassa, elää anteeksiantamuksesta. Siinä on siis sellaistakin, jota en voi pitää oikeana. Vanhoillislestadiolaisten joukossa minulla on muutamia saattomiehiä. Uskon, että ainakin tästä joukosta löytyy Jumalan lapsia, ajattelenko siitä eri tavalla kuin Heino? Ohjenuorana voin pitää tuota kirjoittamaasi raamatunkohtaa (Joh. 7:16,17). - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En minä pahastunut. Minullekaan ei ole tärkeintä, että tulisi hyvä mieli, vaan se, että löytäisin ja pysyisin totuudessa.
Hyviä raamatunkohtia kirjoitit. Minä olen edelleen vl-joukon mukana ja näillä näkymin jatkossakin. Olen koettelemusten kautta käsittänyt paremmin Jumalan seurakunnan olemusta. Se on virheineen kuin hakomaja yrttitarhassa, elää anteeksiantamuksesta. Siinä on siis sellaistakin, jota en voi pitää oikeana. Vanhoillislestadiolaisten joukossa minulla on muutamia saattomiehiä. Uskon, että ainakin tästä joukosta löytyy Jumalan lapsia, ajattelenko siitä eri tavalla kuin Heino? Ohjenuorana voin pitää tuota kirjoittamaasi raamatunkohtaa (Joh. 7:16,17).Kiitän ystävällisestä viestistäsi. En ole monta vl -uskovaa nykyaikana tavannut, joka haluaa noin vilpittömällä mielellä keskustella kanssani uskosta, näkyvä seurakunta on kyllä niin kuin ennen sanottiin vioilla ja virheillä peitetty. Näkyvä seurakunta ei olekaan sama kuin on Jumalan valtakunta. Raamatussa näkyvää seurakuntaa kuvataan Israelin kansalla, joka on kyllä Jumalan itsensä valitsema, mutta niin kuin me tiedämme, sen kansan keskuudessa oli monenlaisia fariseuksia. Mutta tärkein asia oli tämä; kansan oli valinnut Jumala ja antanut sille lain ja lupauksen Lunastajasta ja tästä todistuksena siellä säilytettiin liiton arkkia. Arkin kannesta muodostui armoistuin.
VL – saarnoissa puolustellaan väärää käyttäytymistä, että raamattu kuvaa seurakunnan tämmöiseksi. Otetaan kuvaksi risumaja yrttitarhassa. Tuo raamatun paikka löytyy kyllä raamatusta, mutta jos tutkimme Jesajan kirjoitusta, niin huomaamme, että hän surkuttelee sitä, että kaikki komeat uskovat ovat menneet eriseuraan:
”Mutta mitä vielä Zionin tyttärestä jäänyt on, se on niinkuin maja viinamäessä, ja niinkuin hakomaja yrttitarhassa, niinkuin hävitetty kaupunki.
Ellei Herra Zebaot meille jotakin vähää jättäisi, niin me olisimme kuin Sodoma, ja olisimme Gomorran kaltaiset.” (Jes.1:8,9)
Niin kuin huomaat, tuo kuvaus on eriseuranjälkeisestä ajasta. Sillä silloin kun eriseura pyyhkäisee läpi uskovien joukon, jäljelle jää vain ”rupusakki” ja sekin vain Jumalan armosta, koska on huonovillainen teuraslammas, joka ei muuhun paljon kelpaa kuin paistettavaksi. Kaikki lihavat lampaat pässeineen ovat menneet eriseuraa.
Silloin kun näkyvä seurakunta eksyy opissa, ei eksymyksestä voi selvitä kuin parannuksen kautta palata seuraamaan Jeesusta. Israelin kansa eksyi monet kerrat. Jumala nuhteli koko kansaa:
”Puhu heille: Herra sanoo näin: -- Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?” (Jer.84,5)
Meillä on varottavana esimerkkinä, miten Jumala tuhosi ihmiset, jotka eivät nuhteluista piitanneet, vaan jatkoivat valitsemallaan väärällä tiellä. Jumala kyllä ohjasi omansa ennen tuhoa pois: ”Jollei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä eloon, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, me olisimme Gomorran kaltaiset.”
Lootin vaimo rakasti kuitenkin enemmän kaupunkiaan kuin Jumalaa ja huonosti kävi: ”Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.” (1.Moos.19:6)
Jumala ei myöskään hukuttanut uskoviaan jumalattomien kanssa, vaan antoi neuvon, miten he pelastuvat tulevalta tuholta.
Saattomiehistä olen kuullut paljonkin saarnattavan. Raamattu ei heistä mainitse kuin Biblia yhdessä kohti: ”Näin sanoo Herra Zebaot: jos sinä vaellat minun teilläni, ja jos sinä pidät minun vartioni, niin sinä saat minun huonettani hallita, ja minun kartanoitani varjella; ja minä annan sinulle näistä muutamia, jotka tässä seisovat, saattamaan sinua.” (Sak.3:7)
Uudempi käännös: "Näin sanoo Herra Sebaot: -- Jos kuljet minun teitäni ja noudatat säädöksiä, jotka olen sinulle antanut, saat hallita temppelissäni ja valvoa esipihojani. Minä korotan sinut näiden palvelijoitteni joukkoon."
Olen tutkinut tätä raamatun kohtaa ja pidän tätä uudempaa käännöstä oikeana. Tässä kerrotaan ylimmäisen papin Joosuan parannuksenteosta ja luvataan palvelijan paikka. Tosin ehdollinen: ”Jos kuljet minun teitäni ja noudatat säädöksiä, jotka olen sinulle antanut, saat hallita temppelissäni ja valvoa esipihojani.”
Kysyt: ”Uskon, että ainakin tästä joukosta löytyy Jumalan lapsia, ajattelenko siitä eri tavalla kuin Heino?” Teitpä kovin vaikean kysymyksen! Sinulla on ilmeisesti hyviä ystäviä uskovien joukossa, eli on niin kuin siskoni pojalla. Hän sanoi, kun keskustelimme uskosta ja opista, että hän ei kaipaa muualle, täällä ovat kaikki ystävät ja minulla on hyvä olla. Uskoa on kyllä sen verran, että uskon sen riittävän, kun uskon, ei tarvitse välittää opista.
Israelin kansa torjui Jeesuksen – tappoi, koska ei tuntenut häntä. Niinpä koko kansa paatui, eli tuli tunnottomaksi. Jumala ei kuitenkaan hylännyt, eikä katunut valintaansa, kun kutsui Israelin omaksi kansakseen. Paavali kirjoittaa:
”Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden.”
”Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.” (Room.11:25,28)
Yritin laittaa kirjoitustani, ilmoitti, että on liian pitkä. Poistin osan viestistäni, jos ei tullut selkeä vastaus, kirjoitellaan lisää. Iloitaan tästä päivästämme ja uskotaan, että Jumala rakastaa meitä ja huolii meidät taivaaseen, kun uskomme ja haluamme seurata häntä. Heino - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitän ystävällisestä viestistäsi. En ole monta vl -uskovaa nykyaikana tavannut, joka haluaa noin vilpittömällä mielellä keskustella kanssani uskosta, näkyvä seurakunta on kyllä niin kuin ennen sanottiin vioilla ja virheillä peitetty. Näkyvä seurakunta ei olekaan sama kuin on Jumalan valtakunta. Raamatussa näkyvää seurakuntaa kuvataan Israelin kansalla, joka on kyllä Jumalan itsensä valitsema, mutta niin kuin me tiedämme, sen kansan keskuudessa oli monenlaisia fariseuksia. Mutta tärkein asia oli tämä; kansan oli valinnut Jumala ja antanut sille lain ja lupauksen Lunastajasta ja tästä todistuksena siellä säilytettiin liiton arkkia. Arkin kannesta muodostui armoistuin.
VL – saarnoissa puolustellaan väärää käyttäytymistä, että raamattu kuvaa seurakunnan tämmöiseksi. Otetaan kuvaksi risumaja yrttitarhassa. Tuo raamatun paikka löytyy kyllä raamatusta, mutta jos tutkimme Jesajan kirjoitusta, niin huomaamme, että hän surkuttelee sitä, että kaikki komeat uskovat ovat menneet eriseuraan:
”Mutta mitä vielä Zionin tyttärestä jäänyt on, se on niinkuin maja viinamäessä, ja niinkuin hakomaja yrttitarhassa, niinkuin hävitetty kaupunki.
Ellei Herra Zebaot meille jotakin vähää jättäisi, niin me olisimme kuin Sodoma, ja olisimme Gomorran kaltaiset.” (Jes.1:8,9)
Niin kuin huomaat, tuo kuvaus on eriseuranjälkeisestä ajasta. Sillä silloin kun eriseura pyyhkäisee läpi uskovien joukon, jäljelle jää vain ”rupusakki” ja sekin vain Jumalan armosta, koska on huonovillainen teuraslammas, joka ei muuhun paljon kelpaa kuin paistettavaksi. Kaikki lihavat lampaat pässeineen ovat menneet eriseuraa.
Silloin kun näkyvä seurakunta eksyy opissa, ei eksymyksestä voi selvitä kuin parannuksen kautta palata seuraamaan Jeesusta. Israelin kansa eksyi monet kerrat. Jumala nuhteli koko kansaa:
”Puhu heille: Herra sanoo näin: -- Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse? Jos joku eksyy tieltä, eikö hän käänny takaisin?
Miksi tämä kansa on jatkuvasti eksyksissä, miksi Jerusalem pysyy luopumuksessaan? Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?” (Jer.84,5)
Meillä on varottavana esimerkkinä, miten Jumala tuhosi ihmiset, jotka eivät nuhteluista piitanneet, vaan jatkoivat valitsemallaan väärällä tiellä. Jumala kyllä ohjasi omansa ennen tuhoa pois: ”Jollei Herra Sebaot olisi jättänyt meistä jäännöstä eloon, meidän olisi käynyt kuin Sodoman, me olisimme Gomorran kaltaiset.”
Lootin vaimo rakasti kuitenkin enemmän kaupunkiaan kuin Jumalaa ja huonosti kävi: ”Mutta Lootin vaimo katsoi taakseen ja muuttui suolapatsaaksi.” (1.Moos.19:6)
Jumala ei myöskään hukuttanut uskoviaan jumalattomien kanssa, vaan antoi neuvon, miten he pelastuvat tulevalta tuholta.
Saattomiehistä olen kuullut paljonkin saarnattavan. Raamattu ei heistä mainitse kuin Biblia yhdessä kohti: ”Näin sanoo Herra Zebaot: jos sinä vaellat minun teilläni, ja jos sinä pidät minun vartioni, niin sinä saat minun huonettani hallita, ja minun kartanoitani varjella; ja minä annan sinulle näistä muutamia, jotka tässä seisovat, saattamaan sinua.” (Sak.3:7)
Uudempi käännös: "Näin sanoo Herra Sebaot: -- Jos kuljet minun teitäni ja noudatat säädöksiä, jotka olen sinulle antanut, saat hallita temppelissäni ja valvoa esipihojani. Minä korotan sinut näiden palvelijoitteni joukkoon."
Olen tutkinut tätä raamatun kohtaa ja pidän tätä uudempaa käännöstä oikeana. Tässä kerrotaan ylimmäisen papin Joosuan parannuksenteosta ja luvataan palvelijan paikka. Tosin ehdollinen: ”Jos kuljet minun teitäni ja noudatat säädöksiä, jotka olen sinulle antanut, saat hallita temppelissäni ja valvoa esipihojani.”
Kysyt: ”Uskon, että ainakin tästä joukosta löytyy Jumalan lapsia, ajattelenko siitä eri tavalla kuin Heino?” Teitpä kovin vaikean kysymyksen! Sinulla on ilmeisesti hyviä ystäviä uskovien joukossa, eli on niin kuin siskoni pojalla. Hän sanoi, kun keskustelimme uskosta ja opista, että hän ei kaipaa muualle, täällä ovat kaikki ystävät ja minulla on hyvä olla. Uskoa on kyllä sen verran, että uskon sen riittävän, kun uskon, ei tarvitse välittää opista.
Israelin kansa torjui Jeesuksen – tappoi, koska ei tuntenut häntä. Niinpä koko kansa paatui, eli tuli tunnottomaksi. Jumala ei kuitenkaan hylännyt, eikä katunut valintaansa, kun kutsui Israelin omaksi kansakseen. Paavali kirjoittaa:
”Evankeliumin torjuessaan he ovat Jumalan vihollisia, teidän tähtenne, mutta valinnan perusteella he ovat Jumalalle rakkaita, isien tähden.”
”Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.” (Room.11:25,28)
Yritin laittaa kirjoitustani, ilmoitti, että on liian pitkä. Poistin osan viestistäni, jos ei tullut selkeä vastaus, kirjoitellaan lisää. Iloitaan tästä päivästämme ja uskotaan, että Jumala rakastaa meitä ja huolii meidät taivaaseen, kun uskomme ja haluamme seurata häntä. HeinoTuo Sakariaan kirjassa oleva maininta saattomiehistä taitaa olla käännösvirhe. No minäpä kerron sattuneen tapauksen ja sen miksi en tuolloin enkä nyt usko ko. saattomiehiin:
Olin puhujain kokouksessa Oulussa vuonna -73. Heikki Saari pyysi puheenvuoron ja alkoi meitä opastaa sanomalla, että kukaan uskova ei kävele omin jaloin taivaaseen, toisten uskovien täytyy kantaa uskovaa, eli olla saattomiehenä.
Olin kyllä tuolloin melko rohkea, tai niin naiivi, etten osannut pelätä edes Saarta. Minun kyllä teki mieli kysyvä häneltä, että miten semmoinen, joka ei itse pysty edes kävelemään, miten semmoinen voisi kantaa toista uskovaa? En kysynyt tätä häneltä, mutta kahvitauon aikana kysyi muuta vähän neutraalimpaa asiaa, mutta ei hän halunnut keskustella kanssani.
Kuka sitten on tukena uskovalla, sillä kyllä me tarvitsemme monesti tukea. Miten Jeesus sanoi, kun hän hyvästeli opetuslapsensa:
"En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.
Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.
Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (14:18-20)
Kun hoitajat päättivät, etteivät anna Heinolle syntejä anteeksi ja tämän jälkeen ei kukaan uskova saa olla minun kanssani missään tekemisessä. Uskovien kyläilyt loppuivat. Kun meni kauppaan, jossa sattui olemaan asiakkaana entisiä uskonystäviäni, he pelästyivät, juoksivat hyllyjen väliin ja ulos kaupasta, jos saivat tilaisuuden livahtaa ulos. Pelko johtui siitä, kun hoitajat olivat varoitelleet, että väärähenki voi tarttua Heinosta, vaikka puhuisimme ihan maallisia asioita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo Sakariaan kirjassa oleva maininta saattomiehistä taitaa olla käännösvirhe. No minäpä kerron sattuneen tapauksen ja sen miksi en tuolloin enkä nyt usko ko. saattomiehiin:
Olin puhujain kokouksessa Oulussa vuonna -73. Heikki Saari pyysi puheenvuoron ja alkoi meitä opastaa sanomalla, että kukaan uskova ei kävele omin jaloin taivaaseen, toisten uskovien täytyy kantaa uskovaa, eli olla saattomiehenä.
Olin kyllä tuolloin melko rohkea, tai niin naiivi, etten osannut pelätä edes Saarta. Minun kyllä teki mieli kysyvä häneltä, että miten semmoinen, joka ei itse pysty edes kävelemään, miten semmoinen voisi kantaa toista uskovaa? En kysynyt tätä häneltä, mutta kahvitauon aikana kysyi muuta vähän neutraalimpaa asiaa, mutta ei hän halunnut keskustella kanssani.
Kuka sitten on tukena uskovalla, sillä kyllä me tarvitsemme monesti tukea. Miten Jeesus sanoi, kun hän hyvästeli opetuslapsensa:
"En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.
Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.
Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (14:18-20)
Kun hoitajat päättivät, etteivät anna Heinolle syntejä anteeksi ja tämän jälkeen ei kukaan uskova saa olla minun kanssani missään tekemisessä. Uskovien kyläilyt loppuivat. Kun meni kauppaan, jossa sattui olemaan asiakkaana entisiä uskonystäviäni, he pelästyivät, juoksivat hyllyjen väliin ja ulos kaupasta, jos saivat tilaisuuden livahtaa ulos. Pelko johtui siitä, kun hoitajat olivat varoitelleet, että väärähenki voi tarttua Heinosta, vaikka puhuisimme ihan maallisia asioita.Saari on ollut vähän ylimielinen kun ei ole vastannut, ja tuo kaupassa pakoileminen on jälkeenpäin ajateltuna väärin ja hassuakin.
Siitä SRK:n oppikorjauksesta ajattelemme jotenkin eri tavalla. Noiden aikojen väärät opit on kuitenkin tunnustettu, ja minä en taida osata enempää olla vailla.
Ne saattomiehet, joista puhuin, ovat henkilöitä, joille tiedän uskon olevan tärkeä asia ja oppi pitäytyy Raamatussa. Oli kuitenkin mielenkiintoista, kun avasit tuota saattomies-sanaa. Muutenkin luen mielelläni kokemuksiasi, Heino, mutta en taida enää enempää osata kommentoida. Kaikkea hyvää toivotan jatkossa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Saari on ollut vähän ylimielinen kun ei ole vastannut, ja tuo kaupassa pakoileminen on jälkeenpäin ajateltuna väärin ja hassuakin.
Siitä SRK:n oppikorjauksesta ajattelemme jotenkin eri tavalla. Noiden aikojen väärät opit on kuitenkin tunnustettu, ja minä en taida osata enempää olla vailla.
Ne saattomiehet, joista puhuin, ovat henkilöitä, joille tiedän uskon olevan tärkeä asia ja oppi pitäytyy Raamatussa. Oli kuitenkin mielenkiintoista, kun avasit tuota saattomies-sanaa. Muutenkin luen mielelläni kokemuksiasi, Heino, mutta en taida enää enempää osata kommentoida. Kaikkea hyvää toivotan jatkossa!Hassultahan se tuntuu, että uskovat pelkäävät toisiaan ja sitä, että jokin paha henki tarttuu toisesta ihmisestä. Vaimoni on Ville Suutarin tytär, hän soitti isälleen ja kysyi, että mistä ne henget tulevat? Suutari vastasi, että ne vain ilmaantuvat.
Minä olin myös ihan sekaisin, kun en uskonut ollenkaan koko henkiin, mutta toisaalta tunsin itseni pieneksi, mitättömäksi, kun vertasin itseäni noihin suuriin saarnamiehiin pappeihin ja lukkareihin, jotka opettivat, miten tulee olla kuuliaisia seurakunnalle, joka on raamatussa kuvattu kultaisena kynttiläjalkana.
Minä olen tutkinut jo lapsena uskontoja ja raamattua, Lutherin kirjoituksia ja kirkkohistoriaa. Olin hyvin ahdistunut näistä henkien ilmaantumisista, koska en voinut niihin uskoa, en vaikka rukoilin Jumalaa polvillani, että ymmärtäisin uskoa – ei ymmärrystä tullut. Sitten yksi uskova sanoi, että minä olin mennyt sekaisin liiallisesta tutkimisesta, pitää vain uskoa.
Kun minua ja perhettäni henkisesti pahoinpideltiin ihmisten edessä, valeellisin syytöksin, vääristelemällä oikeatkin asiat. Muistin Jeesuksen neuvon, miten minun pitäisi käyttäytyä:
”Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.” (Luuk.6:32)
Tämä neuvo oli minulle hyvin vaikea muistaa. Sitten aivan yllättäen avautui tämä neuvo ja hoksasin, että ei minun tuota väärää oppia tarvitse rakastaa, vaan noita eksyneitä ihmisiä. Oloni helpottui, kun tämän ymmärsin ja tämän jälkeen ei ollut vaikeaa vastata syytöksiin ystävällisesti.
Kun kirjoittelen sinun kanssasi, tunnen, että pyrit olemaan rehellinen, mutta olet varmaankin hoitokokousten jälkeisen ajan kasvatti, eli sinut on kasvatettu tähän ”seurakuntauskoon.” Ethän pahastu tästä olettamuksestani?
Seurakunta on kyllä hyvin tärkeä, koska Jumala kuuluttaa tahtoaan seurakunnan kautta, mutta seurakunta ei ole uskon kohde.
Taivaaseen pääsylle ei seurakuntaan kuuluminen ole pääsyn edellytys. Taivaaseen pääsee vain uskon kautta, eli usko Kristuksen on ainut asia, joka voi estää meitä hukkumasta jumalattomien kanssa.
Kirkkoisä Cyprianuks sanoi "sillä ei voi olla Jumala isänä, jolla ei ole kirkko äitinä". Hän eli 200-258. Lapsuudessani myös vanhollislestadiolaisuudessa jotkut saarnamiehet opettivat, että jolla ei ole seurakunta äitinä, sillä ei ole Jumala isänä. Tällä pyrittiin iskostamaan seurakunta ihmisten mieliin synnyttävänä äitinä. Tähän äitimyyttiin kyllä löytyy raamatunpaikkoja Jeesuksen äitimyytistä alkaen, mutta ei pidä Luulla, että Maria olisi Jeesuksen synnyttäjä, kyllä synnyttäjä on itse Jumala. Marian kautta Jeesus syntyi ihmiseksi, mutta oli jo syntynyt tätä ennen Jumalaksi. Niinpä jokainen uskova syntyy Jumalan tahdosta taivaasta, eli synnyttäjä on itse Jumala, ei seurakunta. Seurakunnalla on vain evankeliumin ilmoittamisen tehtävä.
Kirjoitat: ”saattomiehet, joista puhuin, ovat henkilöitä, joille tiedän uskon olevan tärkeä asia ja, että oppi pitäytyy Raamatussa.”
On hyvin tärkeää, että uskovalla on yhteys toisiin uskoviin. Sanot, että heille on tärkeä asia oppi ja pitäytyminen raamatussa. Miten sitten meillä on erilainen käsitys parannuksesta ns. hoitomiesten parannuksesta? Kirjoitat: ”Noiden aikojen väärät opit on kuitenkin tunnustettu, ja minä en taida osata enempää olla vailla.”
Mielestäsi synnintunnustus riittää ja pahoittelu, ei tarvitse pyytää anteeksi, eikä yrittää korjata vahinkoja, joita synninteko on aiheuttanut? Tästähän seuraa, että jos varastaa, niin pahoittele, että tuli varastettua, mutta ei palauta varastamaansa. Mitenhän sinä ”saattomiehinesi kestät lukea tätä kirjoitustani, mutta pyydän, älä kuitenkaan pahastu, vaan mieti mitä kirjoitin. Heino - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hassultahan se tuntuu, että uskovat pelkäävät toisiaan ja sitä, että jokin paha henki tarttuu toisesta ihmisestä. Vaimoni on Ville Suutarin tytär, hän soitti isälleen ja kysyi, että mistä ne henget tulevat? Suutari vastasi, että ne vain ilmaantuvat.
Minä olin myös ihan sekaisin, kun en uskonut ollenkaan koko henkiin, mutta toisaalta tunsin itseni pieneksi, mitättömäksi, kun vertasin itseäni noihin suuriin saarnamiehiin pappeihin ja lukkareihin, jotka opettivat, miten tulee olla kuuliaisia seurakunnalle, joka on raamatussa kuvattu kultaisena kynttiläjalkana.
Minä olen tutkinut jo lapsena uskontoja ja raamattua, Lutherin kirjoituksia ja kirkkohistoriaa. Olin hyvin ahdistunut näistä henkien ilmaantumisista, koska en voinut niihin uskoa, en vaikka rukoilin Jumalaa polvillani, että ymmärtäisin uskoa – ei ymmärrystä tullut. Sitten yksi uskova sanoi, että minä olin mennyt sekaisin liiallisesta tutkimisesta, pitää vain uskoa.
Kun minua ja perhettäni henkisesti pahoinpideltiin ihmisten edessä, valeellisin syytöksin, vääristelemällä oikeatkin asiat. Muistin Jeesuksen neuvon, miten minun pitäisi käyttäytyä:
”Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, mitä kiitettävää siinä on? Syntisetkin rakastavat niitä, joilta itse saavat rakkautta.” (Luuk.6:32)
Tämä neuvo oli minulle hyvin vaikea muistaa. Sitten aivan yllättäen avautui tämä neuvo ja hoksasin, että ei minun tuota väärää oppia tarvitse rakastaa, vaan noita eksyneitä ihmisiä. Oloni helpottui, kun tämän ymmärsin ja tämän jälkeen ei ollut vaikeaa vastata syytöksiin ystävällisesti.
Kun kirjoittelen sinun kanssasi, tunnen, että pyrit olemaan rehellinen, mutta olet varmaankin hoitokokousten jälkeisen ajan kasvatti, eli sinut on kasvatettu tähän ”seurakuntauskoon.” Ethän pahastu tästä olettamuksestani?
Seurakunta on kyllä hyvin tärkeä, koska Jumala kuuluttaa tahtoaan seurakunnan kautta, mutta seurakunta ei ole uskon kohde.
Taivaaseen pääsylle ei seurakuntaan kuuluminen ole pääsyn edellytys. Taivaaseen pääsee vain uskon kautta, eli usko Kristuksen on ainut asia, joka voi estää meitä hukkumasta jumalattomien kanssa.
Kirkkoisä Cyprianuks sanoi "sillä ei voi olla Jumala isänä, jolla ei ole kirkko äitinä". Hän eli 200-258. Lapsuudessani myös vanhollislestadiolaisuudessa jotkut saarnamiehet opettivat, että jolla ei ole seurakunta äitinä, sillä ei ole Jumala isänä. Tällä pyrittiin iskostamaan seurakunta ihmisten mieliin synnyttävänä äitinä. Tähän äitimyyttiin kyllä löytyy raamatunpaikkoja Jeesuksen äitimyytistä alkaen, mutta ei pidä Luulla, että Maria olisi Jeesuksen synnyttäjä, kyllä synnyttäjä on itse Jumala. Marian kautta Jeesus syntyi ihmiseksi, mutta oli jo syntynyt tätä ennen Jumalaksi. Niinpä jokainen uskova syntyy Jumalan tahdosta taivaasta, eli synnyttäjä on itse Jumala, ei seurakunta. Seurakunnalla on vain evankeliumin ilmoittamisen tehtävä.
Kirjoitat: ”saattomiehet, joista puhuin, ovat henkilöitä, joille tiedän uskon olevan tärkeä asia ja, että oppi pitäytyy Raamatussa.”
On hyvin tärkeää, että uskovalla on yhteys toisiin uskoviin. Sanot, että heille on tärkeä asia oppi ja pitäytyminen raamatussa. Miten sitten meillä on erilainen käsitys parannuksesta ns. hoitomiesten parannuksesta? Kirjoitat: ”Noiden aikojen väärät opit on kuitenkin tunnustettu, ja minä en taida osata enempää olla vailla.”
Mielestäsi synnintunnustus riittää ja pahoittelu, ei tarvitse pyytää anteeksi, eikä yrittää korjata vahinkoja, joita synninteko on aiheuttanut? Tästähän seuraa, että jos varastaa, niin pahoittele, että tuli varastettua, mutta ei palauta varastamaansa. Mitenhän sinä ”saattomiehinesi kestät lukea tätä kirjoitustani, mutta pyydän, älä kuitenkaan pahastu, vaan mieti mitä kirjoitin. HeinoEn aikonut enää kommentoida, mutta korjaan väärinkäsityksen: en ole "seurakuntauskovainen", luulin sen käyneen ilmi jo aikaisemmista kirjoituksistani.
Anteeksipyyntö ja -anto on henkilökohtaisia asioita. SRK järjestönä on pahoitellut hoitokokouksia. Anteeksipyyntö pitäisi tehdä henkilökohtaisesti, en voi tietää, missä määrin niitä on tehty. Toivon, että tehty on.
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, ei ole paikallaan sekään, että "kuristaa kurkusta" anteeksipyyntöä vaatimalla, sillä on meillä itsellämmekin se kymmenentuhannen leiviskän velka.
Minun on turha enempää jatkaa, sillä näillä näkymin emme tule päätymään samanmielisyyteen tässä asiassa, ja hyödyttömästä kiistelystä ei jää mitään hyvää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En aikonut enää kommentoida, mutta korjaan väärinkäsityksen: en ole "seurakuntauskovainen", luulin sen käyneen ilmi jo aikaisemmista kirjoituksistani.
Anteeksipyyntö ja -anto on henkilökohtaisia asioita. SRK järjestönä on pahoitellut hoitokokouksia. Anteeksipyyntö pitäisi tehdä henkilökohtaisesti, en voi tietää, missä määrin niitä on tehty. Toivon, että tehty on.
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, ei ole paikallaan sekään, että "kuristaa kurkusta" anteeksipyyntöä vaatimalla, sillä on meillä itsellämmekin se kymmenentuhannen leiviskän velka.
Minun on turha enempää jatkaa, sillä näillä näkymin emme tule päätymään samanmielisyyteen tässä asiassa, ja hyödyttömästä kiistelystä ei jää mitään hyvää.Kirjoitat: ”mutta korjaan väärinkäsityksen: en ole "seurakuntauskovainen", luulin sen käyneen ilmi jo aikaisemmista kirjoituksistani.”
Juuri kirjoituksistasi tulee julki, että olet SRK:n kasvattama ns. ”seurakuntauskovainen.” Kun Jeesus opettaa, hän sanoo:
”Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.” (Joh.14:24)
Usko ei ole sanoissa, mutta on niin kuin Jeesus kutsussaan sanoi: "Yksi sinulta vielä on tekemättä. Myy kaikki, mitä sinulla on, ja jaa rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua."
Silloin kun ihminen ei seuraa Jeesusta hän riippuu kiinni vääristä raamatun tulkinnoista, eli on aivan samoin kuin Jeremia saarnaa Israelin kansalle: ”Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?”
Kirjoitat näinkin: ”Minullekaan ei ole tärkeintä, että tulisi hyvä mieli, vaan se, että löytäisin ja pysyisin totuudessa.”
Kun nyt näytän sinulle, missä raamatun neuvoissa sinua on opetettu ymmärtämään väärin, muista, että olet luvannut olla pahastumatta minuun. Kirjoitat: ”Anteeksipyyntö ja -anto on henkilökohtaisia asioita. SRK järjestönä on pahoitellut hoitokokouksia. Anteeksipyyntö pitäisi tehdä henkilökohtaisesti, en voi tietää, missä määrin niitä on tehty.”
Tämä väittämäsi parannuskäytäntö on ihan varmasti SRK:n keksimä kikka, jolla puhujat yrittävät hämätä seurakunnan pois raamatun neuvoista, siitä mitä raamattu neuvoo parannuksesta.
Jeesus neuvoi vertauksin meitä, että emme ymmärtäisi väärin hänen opetuksiaan, mutta näitä vertauksiakin väärät ”veljet” vääristelevät. Ei se ole kurkusta kuristamista, jos neuvomme opissa eksyneitä parannukseen.
Mustamme varmaankin miten Paavali neuvoi uskovia:
”Te mielettömät galatalaiset, kuka teidät on lumonnut? Asetettiinhan teidän silmienne eteen aivan avoimesti Jeesus Kristus ristiinnaulittuna!” (Gal:3:1)
Kun uskoville tuli opillinen eksyminen, ei Paavali kehottanut pahoittelemaan, vaan parannukseen: ”Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä”
En minä ole vaatimassa hyvitystä SRK:lta, että minun kunniani uskovana palautettaisiin. Minä en tämmöistä kaipaa, minulle riittää, että Jumala tietää ja tuntee minut lapsekseen. Haluaisin, että SRK järjestönä pyytäisi anteeksi opillista eksymystään, katuen sitä, että on osallistunut ja johtanut henkistä väkivaltaa uskovien keskuudessa.
Kaikessa parannuksessa on aina parannuksentekijän etu kyseessä. Parannuksessa pyydetään Jumalalta armahdusta. Heino - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ajattelin, että olen jo kaiken sanonut/kirjoittanut. Mutta sitten aloin lukemaan näitä viestejä niin huomasin tämän tärkeän viestin, sillä tässä viestissä on mietitty hyvin tärkeää asiaa, nimittäin kuolemamme jälkeistä aikaa, sitä niin kuin kirjoittaja sanoo: ”olen ajatellut, että anteeeksiantavalla mielellä siellä voidaan kohdata, ei muuten.”
Kirjoittaja on ihan selvästi hyvää tarkoittava uskova ja toivoo, että hoitajat (jotka vielä elävät) selvittäisivät väärinhoitamisensa, näin minä myös kykenisin antamaan heille anteeksi.
Ilmeisesti olen niin huonosti kirjoitellut, että on tullut semmoinen käsitys, että odottaisin vl-uskovilta anteeksipyyntöä. Olen kyllä kertonut miten he ovat minua ja muitakin uskovia kohdelleet vääristäneet oppia, jonka avulla he ovat luoneet itselleen vallan hallita uskovien laumaa. Tätä ihmisopista olen puhunut ja kirjoittanut, että ne, jotka ovat menneet tähän väärään oppiin mukaan, he ymmärtäisivät miten tulisi uskoa ja ketä seurata, että meillä olisi usko, joka kestäisi Jumalan edessä.
Nyt on kuitenkin niin, etten odota, että minua väärin kohdelleet hoitajat (jotka ovat melkein kaikki jo kuolleet), että he pyytäisivät anteeksi minulta. Anteeksipyytäminen on aina hyvä asia ja oikein. Mutta kun eksyy opissa, on aina suuremmasta asiasta kysymys, kuin yksityisten ihmisten loukkaamisesta. Sillä väärä oppi saastuttaa koko uskovan ihmisen uskonelämän, eli Jumalan Pojan vanhurskauden puku onkin vaihtunut itsetehtyyn, on käynyt niin kuin apostoli Juudas kirjoittaa:
”Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta! Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta.” (Juud.1:23)
Vaikka me täällä olisimme kuinka hyviä uskovia ja kaikin voimin pyrkisimme seuraamaan Jeesusta uskossa ja opissa, karttaen syntiä. Ei tämä kuitenkaan onnistu, ei keneltäkään meiltä ja vaikka meillä säilyisi anteeksiantava mieli, emme olisi taivaskelpoisia sittenkään.
Tämän tietää myös Jumala, eli sen miten kehnoja uskovia me olemme. Mikä meitä lohduttaisi, kun huomaamme, miten kehnoja me ihmiset olemme pyrkiessämme noudattamaan Jumalan tahtoa, tulla paremmiksi uskoviksi.
Niinpä Jumala lohduttaa meitä Paavalin kautta hän ilmoittaa meille mitä hän on tehnyt meitä auttaessaan. Luetaanpa:
”Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.
Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi; niille, jotka hän on tehnyt vanhurskaiksi, hän on myös lahjoittanut kirkkautensa.” (Room.8:29,30)
Näistä raamatun sanoista meille avautuu ymmärrys, että taivaaseen ei tämä maasta tehty ihminen pääsekään. Jumala tekee meille uuden ruumiin, joka ei ole tehty maan tomusta. Tästä asiasta meille on kirjoitusten kautta Jumala ilmoittanut. Luetaanpa tähän lopuksi, niin meidän huonouttamme tunteva sydämemme pääsee iloitsemaan Jumalan hyvyydestä:
”On taivaallisia ja maallisia ruumiita, mutta taivaallisten loisto on aivan toisenlainen kuin maanpäällisten.
Auringolla on oma loistonsa, kuulla omansa ja tähdillä omansa, ja toinen tähti loistaa toista kirkkaammin.
Samoin tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana.
Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa.
Kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on olemassa ajallinen ruumis, on myös hengellinen.” (1.Kor.15:40-44)
Jumala meitä auttaa ja varjelee tänäkin aamuna antaessaan meille uuden armonpäivän. HeinoVanha Testamentri oli Jeesuksen ajan Raamattu ja sen kuuluisi olla myös meidän Raamattu. Se kertoo parhaiten millainen Jumala on (aina sama) ja miten Hän toimii ja kuinka ihmiset toimii ja kuinka Jumala heidät tuomitsee.
Hesekiel 34 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietin eilen kirjoitustasi, sitä, miten vastaisin viestiisi niin, että kirjoittaisin totta, enkä vain niin, että sinulle tulisi hyvä mieli. Kun näitä mietin, mieleeni nousi Jeesuksen opetukset, jotka hän puhui opetuslapsilleen (haluammehan mekin kuulua tuohon opetuslasten joukkoon). Oletan näin ja siksipä Jeesuksen opetus käy meillekin. Mitä Jeesus sanoi noille opetuslapsilleen, kun hän oli jättävä heidät maailman keskelle monille viettelyksille alttiiksi. Luetaanpa:
”Opetuslapsilleen hän sanoi: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivän mutta ette saa nähdä.
Teille sanotaan silloin: 'Hän on tuolla', ja: 'Hän on täällä', mutta älkää lähtekö minnekään, älkää juosko perässä.” (Luuk.17:22,23)
Kyllä Jumala tietää, että uskova kaipaa toisia uskovia, ihan niin kuin luonnollinen lammas, niin myös Jeesuksen lammas tuntee lauman turvalliseksi ja turvaa ne hakevat Jeesuksenkin lampaat. Kyllä Jeesus tiesi mitä me haemme, joten hän sanoi näin:
”Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen kadottaa, on pelastava sen omakseen.”
Ymmärrätkö nyt mitä minä kirjoitan? Eli jos näyttää, että on joutunut orvoksi, kun on seurannut Jeesusta, onkin löytänyt elämän hänessä ja on saanut ikuisen elämän itselleen seuratessaan Jeesusta, eikä harhaan mennyttä laumaa. Nyt sanon pahan asian, sillä myös opetuslapsetkin ällistyivät tätä Jeesuksen opetusta, niinpä he kysyivät: "Missä, Herra?" kysyivät opetuslapset.”
”Hän sanoi: "Missä on haaska, sinne kokoontuvat korppikotkat." (Luuk.17:33,37)
Tämä varmaan tuntuu monesta uskovasta kovalta puheelta, sillä ihminen helposti ajattelee niin kuin yksi uskova helluntailainen, kun kirjoittelimme uskosta, että koska puhdasta seurakuntaa ei ole olemassakaan, ei sitä kannata etsiäkään. Muistutin häntä silloin Jeesuksen opista, sillä Jeesus sanoo omasta opistaan:
”Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.” (Joh.7:16,17)
Tämä on Jumalan Pojan lupaus, että ihminen pääsee, eli saa selville mikä on oikeaa uskoa, mikä taasen ihmisestä lähtöisin. Jeesus selvin sanoin kuvaa niitä uskovia ”korppikotkiksi” jotka kulkevat laumaa seuraten, he löytävät haaskan, vaikka luulevat löytävänsä ruokapaikan.
Ethän pahastu tähän viestiini – toivon, että mietit, mitä kirjoitan ja ennen muuta näitä Jeesuksen sanoja. HeinoErikoista että olet ensimmäinen jolta yli 30 olen lukenut tämän vertauksen nykyaikaan.
Kun kerran näin kuvan jossa vanhat konkariuskovat kerääntyivät nuoren menestyjän (eksyttäjä) ympärille niin mieleen tuli juuri tuo vertaus "missä raato on sinne kotkat kokoontuu". Eli kotkat kyllä tiesi kenen kanssa kannattaa pelata ja kuvauttaa itsensä.
No enää ei ole näkynyt julkisuudessa ketään heistä... 😶 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo Sakariaan kirjassa oleva maininta saattomiehistä taitaa olla käännösvirhe. No minäpä kerron sattuneen tapauksen ja sen miksi en tuolloin enkä nyt usko ko. saattomiehiin:
Olin puhujain kokouksessa Oulussa vuonna -73. Heikki Saari pyysi puheenvuoron ja alkoi meitä opastaa sanomalla, että kukaan uskova ei kävele omin jaloin taivaaseen, toisten uskovien täytyy kantaa uskovaa, eli olla saattomiehenä.
Olin kyllä tuolloin melko rohkea, tai niin naiivi, etten osannut pelätä edes Saarta. Minun kyllä teki mieli kysyvä häneltä, että miten semmoinen, joka ei itse pysty edes kävelemään, miten semmoinen voisi kantaa toista uskovaa? En kysynyt tätä häneltä, mutta kahvitauon aikana kysyi muuta vähän neutraalimpaa asiaa, mutta ei hän halunnut keskustella kanssani.
Kuka sitten on tukena uskovalla, sillä kyllä me tarvitsemme monesti tukea. Miten Jeesus sanoi, kun hän hyvästeli opetuslapsensa:
"En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.
Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.
Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.” (14:18-20)
Kun hoitajat päättivät, etteivät anna Heinolle syntejä anteeksi ja tämän jälkeen ei kukaan uskova saa olla minun kanssani missään tekemisessä. Uskovien kyläilyt loppuivat. Kun meni kauppaan, jossa sattui olemaan asiakkaana entisiä uskonystäviäni, he pelästyivät, juoksivat hyllyjen väliin ja ulos kaupasta, jos saivat tilaisuuden livahtaa ulos. Pelko johtui siitä, kun hoitajat olivat varoitelleet, että väärähenki voi tarttua Heinosta, vaikka puhuisimme ihan maallisia asioita."kahvitauon aikana kysyi muuta vähän neutraalimpaa asiaa, mutta ei hän halunnut keskustella kanssani."
Kysymys johti hk.iin
- Anonyymi
Se miten vaikeaa ihmisen on uskoa oikein, sen todistaa meille itse Jeesus. Ihminen hakee todisteita ihmeistä, tai jotain minkä voisi järjellä käsittää, eli käsin kosketella. Tätä pyysi Nikodemus myöskin Jeesukselta, vaikka hän tunnusti: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan."
Kuitenkin ihmiselle ei riitä, vaikka hän kokisikin ihmeen. Niinpä Jeesus sanoo:
"Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme.
Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!” (Joh.3:11,12)
Ihminen on tänäänkin ihan samanlainen, kuin oli Jeesuksen aikana, eli mitkään todistelut eivät riitä, eli saa aikaan ihmisessä uskoa. Ei kait meistä kukaan epäile, ettei Jeesus osannut selittää kirjoituksia niin, että ihmiset eivät olisi saaneet oikeaa tietoa, miten tulisi uskoa?
Myös tänä päivänä, kun kertoo ihmisille missä on uskossa ja opissa menty vikaan – kuunteleeko juuri kukaan?
Käy niin, että vääristyneen opin hyväksynyt ihminen yrittää keksiä kaikin voimin ns. ”porsaanreikää” josta pääsisi livahtamaan pakoon Jumalan katsetta. Eli käy niin kuin ensimmäiselle ihmisparille, kun Jumala kutsui heitä: "Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin."
Tuolla ensimmäisellä ihmisparilla ei ollut alun perinkään vaatteita, mutta sittenkin he tunsivat, että olevansa Jumalan edessä alastomia. Näin käy tänäänkin, kun vl-uskovaa puhuttelee, eli kertoo heille, miten Jumalan sana neuvoo korjaamaan tehdyt väärät tuomiot, he vaikenevat, eli piiloutuvat ihan samoin kuin tuo ensimmäinen ihmispari. Tämä vaikeneminen/piiloutuminen pätee muihinkin uskonryhmiin, ei vain lestadiolaisiin.
Sinä joka tätä luet, muistathan, ettemme pääse Jumalaa pakoon, ei kukaan meistä pääse! Ei siis kannata yrittääkään paeta. Annetaan Jumalan löytää meidät, vaikka tuntisimme olevamme hänen edessään alastomia. Jumala pukee myös meidät, niin kuin puki tuon ensimmäisen ihmisparin. Jeesus kertoi ihmisille:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh.6:7)
Eikö olekin ihana Jumalan Pojan lupaus: ”sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.”
Iloitaan tästä Jumalanpojan lupauksesta tänä päivänä, tänään on meille auennut taasen uusi suvinen armon päivä. Heino - Anonyymi
Palolan historiakirjassa on läpi koko kirjan (liki parikymmentä)
kertomuksia äänellisistä miehistä ja naisista , pienistä
ja suuristakin ryhmistä. Koko kristillisyyden historia se
ei ole ja siinä ei ole yksityisten äänellisten joukosta.
Kannattaa lukea se kirja.
Saa varmaankin kirjastoista.- Anonyymi
Yritin kaikin voimin ymmärtää, mitä yrität sanoa meille viestilläsi (sen ymmärsin, että kehotat lukemaan Palolan kirjan) Mutta en sitten muuta ymmärräkään? Voisitko selventää viestiäsi? Esimerkiksi mitä tarkoitat sanoilla: ”kertomuksia äänellisistä miehistä ja naisista”
- Anonyymi
Nyt minä ymmärrän, mitä tarkoitat noilla Palolan kirjan äänellisillä miehillä ja naisilla! Kiitos sinulle hyvästä viestistäsi.
En ole vielä lukenut kirjaa, mutta aion tutustua siihen kyllä myöhemmin. Olen lukenut ko. teoksesta vain otteita ja näiden otteiden vaikutuksesta älysin, että Palola on antanut kirjassaan äänen vain ”hoitajille” Hoidettavat eivät ole saaneet ääneen lausua mitään, eivät juuri tutkijatkaan.
Palola varmaan ajattelee, että koko korttitalo romahtaa, jos totuutta pyritään tuomaan esiin.
Yhdyn mielipiteeseesi: ”Kannattaa lukea se kirja. Saa varmaankin kirjastoista.”
Keskustellaan uskosta ja opista, se rakentaa meitä uskossa ja näin usko vahvistuu meissä. Juuri tästä Paavali kirjoittaa korinttilaisille:
”Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa.
Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin.
Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin,” (1.Kor.1:3-6)
Heino Korpela - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nyt minä ymmärrän, mitä tarkoitat noilla Palolan kirjan äänellisillä miehillä ja naisilla! Kiitos sinulle hyvästä viestistäsi.
En ole vielä lukenut kirjaa, mutta aion tutustua siihen kyllä myöhemmin. Olen lukenut ko. teoksesta vain otteita ja näiden otteiden vaikutuksesta älysin, että Palola on antanut kirjassaan äänen vain ”hoitajille” Hoidettavat eivät ole saaneet ääneen lausua mitään, eivät juuri tutkijatkaan.
Palola varmaan ajattelee, että koko korttitalo romahtaa, jos totuutta pyritään tuomaan esiin.
Yhdyn mielipiteeseesi: ”Kannattaa lukea se kirja. Saa varmaankin kirjastoista.”
Keskustellaan uskosta ja opista, se rakentaa meitä uskossa ja näin usko vahvistuu meissä. Juuri tästä Paavali kirjoittaa korinttilaisille:
”Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille.
Minä kiitän aina teidän tähtenne Jumalaani siitä armosta, joka teille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa.
Hänen yhteydessään te olette saaneet kaikkea rikkautta, niin tietoa kuin puhetaitoakin.
Sanoma Kristuksesta on juurtunut lujasti teihin,” (1.Kor.1:3-6)
Heino KorpelaOlen lukenut Palolan kirjan, ja se sisältää paljon mielenkiintoista ja menneisyydestä tuttujakin asioita, henkilöitä ja tapahtumia. Kirja kannattaa lukea.
Pidän kuitenkin valitettavana sitä, että vaikka kysymys on tutkijan laatimasta kirjasta, kaikkia osapuolia ei ole kuultu tasapuolisesti. "Äänettömien" ääni ei kuulu tasavertaisesti eikä sievistelemättä.
Liikkeen ulkopuolinen henkilö olisi pystynyt puolueettomampaan tutkimukseen, mutta asetelma olisi voinut pyörähtää myös vastakkaiseen suuntaan. Ehkä tämän parempaa emme SRK:n taholta saa... Jumala tietää kaiken, ihmiset ovat vajavaisia tutkimuksineen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen lukenut Palolan kirjan, ja se sisältää paljon mielenkiintoista ja menneisyydestä tuttujakin asioita, henkilöitä ja tapahtumia. Kirja kannattaa lukea.
Pidän kuitenkin valitettavana sitä, että vaikka kysymys on tutkijan laatimasta kirjasta, kaikkia osapuolia ei ole kuultu tasapuolisesti. "Äänettömien" ääni ei kuulu tasavertaisesti eikä sievistelemättä.
Liikkeen ulkopuolinen henkilö olisi pystynyt puolueettomampaan tutkimukseen, mutta asetelma olisi voinut pyörähtää myös vastakkaiseen suuntaan. Ehkä tämän parempaa emme SRK:n taholta saa... Jumala tietää kaiken, ihmiset ovat vajavaisia tutkimuksineen.Kirjahan on SRK.n historiaa.
Julkistamisessa sanotiin, että se ei
ole koko kristillisyyttä käsittelevä.
Kuvaa niiltä osin hyvin kyseistä
ajanjaksoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjahan on SRK.n historiaa.
Julkistamisessa sanotiin, että se ei
ole koko kristillisyyttä käsittelevä.
Kuvaa niiltä osin hyvin kyseistä
ajanjaksoa.Näinköhän kuvaa?
https://www.vartija-lehti.fi/moni-on-mennyt-helvettiin-raamattu-kainalossa/ - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yritin kaikin voimin ymmärtää, mitä yrität sanoa meille viestilläsi (sen ymmärsin, että kehotat lukemaan Palolan kirjan) Mutta en sitten muuta ymmärräkään? Voisitko selventää viestiäsi? Esimerkiksi mitä tarkoitat sanoilla: ”kertomuksia äänellisistä miehistä ja naisista”
Vanhaa asiaa
- Anonyymi
Mitenkä sitten Ay oy ja Joy
- Anonyymi
Minä en edes usko jumalaan, mutta uskon mielelläni omat syntini anteeksi. Pääsenkö minä taivaaseen?
- Anonyymi
Tämä sinun kysymyksesi on ristiriitainen. En haluaisi ajatella, että pilkata meitä, jotka uskomme. Siispä ajattelen, että et tiedä mitä teet, eli pilkkaat. Pilkkaamisessa ei ole mitään uutta, sillä ei tarvita hyvinkään suurta älyä osatakseen pilkata. Sotilaat myös osasivat tämän taidon:
"Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä.
He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: "Profetoi nyt! Kuka sinua löi?"
Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.” (Luuk.22:63-65)
Viestisi ristiriitaisuus tulee siitä, että ilmoitat ettet usko Jumalaan, mutta uskot syntisi mielellään anteeksi! Eli meille herää kysymys; mitä haluat uskoa anteeksi? No et ainakaan tekemiäsi syntejä! Mitä synti on? Sehän on juuri Jumalan tahdon rikkomista.
Tuohon kysymykseesi: ”Pääsenkö minä Taivaaseen?”
Tähän voisi vastata, että miten voisit päästä semmoiseen, johon ei usko ollenkaan!
Kaikesta ristiriitaisuuksista huolimatta aurinko paistaa, eli kesäinen suvi on todellisuutta, me näemme kesän ihanuuden, joten meidän ei tarvitse uskoa kesään. Taivasta emme kykene näkemään, kuitenkin uskomme, siis ne uskovat, joille Jumala on lahjoittanut uskon. Haluaisin, että sinäkin tuntematon ystäväni voisit uskoa ja jos Jumala lahjoittaa sinulle uskon, silloin voimme yhdessä iloita tästä Jumalan lahjasta. Pyydetään, että Jumala armahtaisi meitä jokaista ja ottaisi luokseen ikuisen suven maahan. Heino - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä sinun kysymyksesi on ristiriitainen. En haluaisi ajatella, että pilkata meitä, jotka uskomme. Siispä ajattelen, että et tiedä mitä teet, eli pilkkaat. Pilkkaamisessa ei ole mitään uutta, sillä ei tarvita hyvinkään suurta älyä osatakseen pilkata. Sotilaat myös osasivat tämän taidon:
"Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä.
He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: "Profetoi nyt! Kuka sinua löi?"
Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.” (Luuk.22:63-65)
Viestisi ristiriitaisuus tulee siitä, että ilmoitat ettet usko Jumalaan, mutta uskot syntisi mielellään anteeksi! Eli meille herää kysymys; mitä haluat uskoa anteeksi? No et ainakaan tekemiäsi syntejä! Mitä synti on? Sehän on juuri Jumalan tahdon rikkomista.
Tuohon kysymykseesi: ”Pääsenkö minä Taivaaseen?”
Tähän voisi vastata, että miten voisit päästä semmoiseen, johon ei usko ollenkaan!
Kaikesta ristiriitaisuuksista huolimatta aurinko paistaa, eli kesäinen suvi on todellisuutta, me näemme kesän ihanuuden, joten meidän ei tarvitse uskoa kesään. Taivasta emme kykene näkemään, kuitenkin uskomme, siis ne uskovat, joille Jumala on lahjoittanut uskon. Haluaisin, että sinäkin tuntematon ystäväni voisit uskoa ja jos Jumala lahjoittaa sinulle uskon, silloin voimme yhdessä iloita tästä Jumalan lahjasta. Pyydetään, että Jumala armahtaisi meitä jokaista ja ottaisi luokseen ikuisen suven maahan. HeinoA on velkaa B:lle. B:n poika C maksaa A:n velan isälleen B:lle. A ei ole enää velkaa B:lle. Olisi väärin, jos B vielä vaatisi A:ta maksamaan velkansa. Ei ole merkitystä, jos A ei tiedä olevansa velkaa. Hän voi olla unohtanut, hän on saanut päähänsä iskun, hän voi kertakaikkiaan kieltää olevansa velkaa kenellekään. Velka on silti maksettu.
Voi myös uskoa asioihin joihin ei usko. Voin uskoa voittaneeni lotossa vaikka en lotonnut. Ehkä joku läheiseni lottosi puolestani. Täsmennetään vielä. Voi periaatteessa uskoa asioihin, joihin ei varsinaisesti usko. Voi siis sanoa, en usko jumalaan, mutta ainahan on mahdollisuus että jumala on olemassa ja hän on antanut minulle syntini anteeksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
A on velkaa B:lle. B:n poika C maksaa A:n velan isälleen B:lle. A ei ole enää velkaa B:lle. Olisi väärin, jos B vielä vaatisi A:ta maksamaan velkansa. Ei ole merkitystä, jos A ei tiedä olevansa velkaa. Hän voi olla unohtanut, hän on saanut päähänsä iskun, hän voi kertakaikkiaan kieltää olevansa velkaa kenellekään. Velka on silti maksettu.
Voi myös uskoa asioihin joihin ei usko. Voin uskoa voittaneeni lotossa vaikka en lotonnut. Ehkä joku läheiseni lottosi puolestani. Täsmennetään vielä. Voi periaatteessa uskoa asioihin, joihin ei varsinaisesti usko. Voi siis sanoa, en usko jumalaan, mutta ainahan on mahdollisuus että jumala on olemassa ja hän on antanut minulle syntini anteeksi.Tiedätkö, että minua hymyilyttää tämä pohdiskelusi. Ei siksi, että pitäisin sitä kummallisena, vaan siksi, että olen itse myös nuorena pohtinut sinun laillasi uskonolemusta.
Tuo esittämäsi velkasuhde on mielenkiintoinen, eli poika, jonka isä oli lainannut A:lle, lainan antaneen poika maksoi isälleen lainan, joten isä ei voi enää olla velan perijä, mutta kaiken järkeilyn mukaan velkojaksi siirtyi poika. Velka ei siis mitätöitynyt, ellei sitten poika armahtanut, eli antanut anteeksi velkaa. Velka ei myöskään mitätöidy, vaikka velallinen pyrkisikin velan unohtamaan.
Me, jokainen joudumme viimein Jumalan tuomioistuimen eteen ja silloin tapahtuu tämä minkä itse Jeesus meille todistaa:
"Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.” (Matt.10:32)
Tuo uskon olemuksen pohdiskelusi on myös mielenkiintoinen. Kirjoitat: ”Voi siis sanoa, en usko jumalaan, mutta ainahan on mahdollisuus, että jumala on olemassa.”
Kun pohdiskelet näin uskoa, huomaat kyllä, ettei tämä ole uskoa ollenkaan, vaan epäilyä, että olisikohan Jumala sittenkin olemassa, mutta kun en voi häntä nähdä, ei voi tietää!
Tässä se on uskomisen vaikeus ihmiselle, kun usko on älyn, eli järjen vastainen. Uskoa ei voi ikään kuin käsin kosketella ja tästä johtuu, että näitä ihmisiä on keskuudessamme, joita sinä hauskasti vertaat: ”Voin uskoa voittaneeni lotossa vaikka en lotonnut.” Kyllä uskon pitää nojata vahvasti Jumalan ilmoitukseen. Näin uskoi myös Abraham: ”niin kuin on kirjoitettu: "Minä olen tehnyt sinut monien kansojen isäksi." Tähän Jumalaan Abraham uskoi, häneen, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat olemaan.”
Vakuutan sinulle vielä, että Jumala ei anna meille vahingossa syntejä anteeksi, vaan ainoastaan uskon kautta. Mielestäni Biblia sanoo tämän selkeästi:
”Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.
Sen kautta ovat vanhat todistuksen saaneet.” (Heb.11:1,2)
Eli kun Jumala lahjoittaa sydämeemme uskon, hän samalla antaa Pyhän Henkensä sydämeemme, joka todistaa henkemme kanssa, että olemme päässeet Jumalan lapseuteen.
Kiitos sinulle mielenkiintoisesta viestistäsi. Toivon, päiväsääsi Jumalan siunausta. Heino
- Anonyymi
Jos haluaa etsiä vanhollislestadiolaisuudesta totuuden siementä, täytyy lukea ja tutkia monipuolisesti myös Palolan tuottamaa tekstiä Vuokko Ilolan kommentit ovat jo ketjussa. Haluaisin, että tutkisitte myös Markku Korteniemen ajatuksia ko. teoksesta. Laitan linkin ja toivon, että teillä riittäisi mielenkiinto ja halu tutkia, eikä silmät ummessa seurata ”johtajia”.
En tunne Markkua kuin kirjoitusten kautta, en hänen isäänsäkään muuten kuin olen kuunnellut nuorena hänen saarnaamistaan. Toivon, että edes jotkut teistä jaksaisi syventyä Markun kirjoitukseen. Hänellä on mielestäni pyrkimys oikeaan. T: Heino
https://www.kotimaa24.fi/blogit/markku-korteniemi-hoitokokoukset-ovat-ari-pekka-palolan-srkn-histioriakirjan-kuuma-peruna/ - Anonyymi
Jeesus sanoi:
Minä olen tie totuus ja elämä.
Minä olen teidän kanssanne joka päivä
maailman loppuun asti.- Anonyymi
Kirjoituksesi avaa meille mielenkiintoisen kohdan uskovien elämään. Mietitäänpä, eli kun Jeesus lupaa, ettei hän jätä uskovia yksin tämän maalistuvan maailman keskelle, eli ihmisten seuraan, joka viis veisaavat koko Israelin Jumalasta. Mitä ihmiset sitten tekevät, he keksivät uusia jumalia ja jos jossain uskotaan ihan oikein, ihmiset valloittavat johtajanpaikat ja muuttavat oppia itselleen sopivammaksi, että voivat paremmin johtaa ja hallita uskovien joukkoa.
Jeesuksen ”lampaita” ei saa paimentaa kukaan muu kuin Hyvä paimen. Muistatte varmaan Jeesuksen opetuksen: ”koska palkkapaimen ei välitä lampaista.
"Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,” (Joh.10:13,14)
Tässä se tuleekin kummallinen kohta ja jos ei itse Jeesus tätä meille avaisi, emme ymmärtäisi tätä ristiriitaista uskonkohtaa. Nimittäin sitä, miksi aina vähän väliä Jeesuksen lauman valloittaa väärät paimenet, jotka johtavat suurimmanosan laumasta kuoppaan ja valehtelevat niin uskottavasti laumalle, että tämä kuoppa on Jumalan valtakunta.
Tässä meillä on probleemaa kerrakseen! Jeesus lupasi olla uskovien kanssa joka päivä aina maailman loppuun asti. Nyt meille herää epäilys, että eikö Jeesuksen lupaus pidäkään paikkaansa? Miksi hän ei varjele laumaa vääriltä johtajilta, vaan sallii heidän mellastaa ja hajottaa uskovien joukkoa?
Eikö tuntuisi hyvin järkeenkäyvälle se, että me ainakin pantaisiin sielunvihollinen heti kuriin ja estettäisiin, ettei hän pääsisi harjoittamaan Jeesuksen laumaa. Mutta näin ei Jumala toimi. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon uskoa, tai olla uskomatta. Jumala kuitenkin selkeästi ilmoittaa, mikä hänen tahtonsa on, eli on niin kuin oli ensimmäisen ihmisparin kohdalla, ihminen kykeni valitsemaan ja näin on tänäkin päivänä meillä.
Kun Jeesus opetti, hän käytti vertauksia apuna, että ihmiset olisivat selkeästi käsittäneet Jumalan tahdon. Niinpä mekin voimme lukea raamatusta tähän pohtimaamme kohtaan Jumalan vastauksen kylväjän vertauksesta:
”Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?'
Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?'
'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.
Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'" (Matt.13:27-30)
Eikö vain olekin kummallinen tuo Jumalan ajatus, ettemme saa ”nutistaa” pahaakaan rikkaruohoa ”Jumalan tarhasta”, koska saattaisimme tuhota samalla pieniä vehnänalkuja. Tämä on Jumalan tahto – varjella pientä Jumalan lasta tuhoutumasta suurten pahajuuristen ohdakkeiden kanssa. Muistetaan tämä, että kun puhumme/kirjoitelemme uskostamme, pyritään seuraamaan Jeesusta myös käytöksellämme, ettemme loukkaisi ketään vaan pyrkisimme rakastamaan totuutta. Miten Jeesus sanoikaan tuolle syntiselle naiselle: ” uskosi on sinun vapaaksi tehnyt: mene rauhaan.”
Hyvää alkavaa uutta armon päivää teille palstalla olevat. Heino
- Anonyymi
Kävin huollattamassa autoamme Ylivieskassa, siis Heikki Saaren kotikaupungissa. Tapasin kaksi vankasti vanhollislestadiolaista miestä. Ihmettelin kun toinen miehistä tunnisti minut. Olin noin kymmenen vuotta sitten ostanut häneltä matka-auton.
Tuo mies oli vl-papin poika ja hän tarjosi autokaupan kaupanpäälliseksi minulle ja vaimolleni väärät henget anteeksiantoa. Sanoi tuolloin, että meillä ovat synnit anteeksi uskon kautta, koska uskomme, että Kristus on meidät lunastanut, joten emme tarvitse väärähenkiparannusta.
Kun nyt tapasimme, kysyin, että miten te pärjäätte, kun ei ole suviseuroja? (hyvin tuntuivat pärjäävän) Jatkoin kyselyä, miten nyt on, kun SRK on tunnustanut väärähenkiparannuksen oppiharhaksi? Mutta parannusta ei ole tehty, on pahoiteltu kumminkin. Vaikealta miehistä taisi tuntua, lähtivät pois.
Kyllä se kuitenkin on niin, että jos hyväksyy väärän opin, vaikkei sitä ole itse keksinyt. On hyväksynnän myötä seurannut väärää paimenta, joka on johdattanut kuoppaan ja tästä Jeesus varoittaa:
”Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tiedätkö, että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin?"
Hän vastasi: "Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois.
Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan." (Matt.15:12-14)
Mitä Jeesus puhui, kun fariseukset suuttuivat häneen? Luetaanpa nuo edelliset lauseet:
”Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.
Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos."
Nyt me varmaankin ymmärrämme, että ei väärä oppi saastuta ihmistä, vaikka hän kuulee vääränopin saarnan, mutta jos ihminen tottelee väärää opetusta, eikä suostu parannuksen kautta sitä hylkäämään, silloin oppi saastuttaa hänet, vaikka pahoittelisikin, että tuli seurattua väärää opetusta tähän kuoppaan.
Heino- Anonyymi
No kuuleppa,
me uskovaiset auto- ja remppakauppiaat eletään ikkään kuin tynnyrisä.
Uskottaan mitä meille on kautta aikain saarnattu. Ja niin myö sitte asiakkaitakin puhutellaan.
Niin että saat uskoa kyseenalaistamisen synnit ihan just tältä istumalta jeesuksien nimessä anteeksi
- Anonyymi
Sinä tuntematon ystäväni kirjoitat: ”Minun on turha enempää jatkaa, sillä näillä näkymin emme tule päätymään samanmielisyyteen tässä asiassa, ja hyödyttömästä kiistelystä ei jää mitään hyvää.”
Olen ihan samaa mieltä, että jos uskovalla on asenne, että minua ei neuvota – haluan olla piilossa, ettei alastomuuteni näkyisi, niin kuin näkyi Aatamilla ja Eevalla.
Kun Jumala viestittää alkuseurakunnan uskoville, jotka elivät suuressa ahdingossa vainojen takia. Samalla kun Jumala neuvoo, miten tulisi uskoa, hän myös lohduttaa ja rohkaisee:
”Sinä olet tarkoin seurannut sanaani ja kestänyt, ja siksi minä puolestani tarkoin varjelen sinua ja pelastan sinut siitä koetuksen hetkestä, joka kohtaa koko maailman ja panee koetteelle maan asukkaat.
"Minä tulen pian. Pidä kiinni siitä mitä sinulla on, ettei kukaan vie voitonseppelettäsi.” (Ilm.3:10,11)
Ei ole ollenkaan helppoa uskoa, jos ei ole isoa joukkoa uskomassa samalla tavalla. Paavali vertaa uskovan kilvoittelua kilpajuoksuun:
”Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman.” (1.Kor.9:25)
Kun juoksee kilpailussa, ei voita, jos ajattelee, että hölkkään tässä toisten porukassa. Täytyy noudattaa kilpailulle asetettuja tavoitteita: ”Ei myöskään urheilija saa voitonseppelettä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti.” (2.Tim.2:5)
Paavali toteaa itsestään, että hän on päässyt maaliin voittajana ja miksi? Miettikääpä näitä sanoja: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.”
Heino Korpela - Anonyymi
Kyllä' pitää olla pöpejä oppeja aikuilla ihmisllä, että hoetaan sellaista josta ei ainakaan Raamatuss a ole sanan sanaa.
otetaan pieni esimerrki;
kun Jeesus pesi opetuslastensa jalat, pitikö se uskoa sitten puhtaaksi ne koipensa, koittakaa nyt vastata edes tähän yksinkertaiseen kysymykseen.- Anonyymi
Kun ykilöihminen syntiensä painamana tulee Jeesuksen tykö ja huutaa apua, silloin Jeesus vastaa siihen uudestisynnyttämällä avun huutajan, ja puhdistaa samalla kaikesta asettuen sydämen valtaistuimelle asumaan,
Kaikenlaiset omien syntien anteeksiuskomiset ovat hölynpölyä eikä sellainen oppi ole missään terveessä suhteessa siihen mitä Raamattu opettaa.
mutta kun on sukupolvi toisensa jälkeen päntätty päähän noita hölmöyksiä, ei niistä irtio pääse kuin haudassa maatessaan, näin se on nähtävä.
minulle lestapatu nauroi kun kerroin uskoontulostani, sen jälkeen en ole tuota joukkoa tarvinnut yhtään mihinkään, enkä toivoakseni tule tarvitsemaankaan, on se niin ylpeä ja itseriittoinen joukkio etten tunne juurio toista samanlaista.
eikö se jostain kerro että tuo porukk aon saanut itsensä riideltyä moneenkymmeneen haaraan, kertooko se jostain haloo ! - Anonyymi
En tiedä ovatko kaksi viimeistä viestiä tarkoitettu minulle, mutta viesteissä on hyvin tärkeää ja sanoisinko uskon kannalta olennainen kysymys; tarvitseeko synneistä tehdä parannus?
Onko siis raamatussa kerrottu parannuksenteosta, vai ei? Eli riittääkö, että lähtee seuraamaan Jeesusta.
Kirjoitat: ”Kaikenlaiset omien syntien anteeksiuskomiset ovat hölynpölyä eikä sellainen oppi ole missään terveessä suhteessa siihen mitä Raamattu opettaa.”
”Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen."
Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin."
Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika.” (Luuk.19:7-9)
Tässä kerrotaan julkisesta parannuksesta ja itse Jumalan Poika toteaa parannuksen oikeaksi. Entä sitten tuo tapahtuma, kun Jeesus pesi opetuslastensa jalat (myös Juudaksen jalat) mutta ei Juudas tullut pesusta huolimatta puhtaaksi! Luetaanpa:
”Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan.
Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.
Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"
Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät."
Pietarista tuntui mahdottomalta, että itse Jumalan Poika pesisi hänen jalkansa: ”Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."
Jeesuksen vastaus muutti Pietarin ajattelua heti toiseen ääripäähän, johon Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas. Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki."
Tässä tapahtumassa nyt huomaamme hyvin tärkeän opetuksen, että synnintunnustus ja parannus ei puhdista ihmistä. (Jeesus pesi myös Juudaksen jalat) Pesusta huolimatta Juudas ei tullut puhtaaksi. Tästä näemme mikä ainoastaan puhdistaa ihmisen synneistä: ”Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät.” (Joh.15:3)
Synneistä ei tehdä parannusta, että pääsisimme taivaaseen, vaan sen takia, että säilyisimme uskomassa, ettei synnit eksyttäisi meitä Jeesuksen opetuksista, eli hänen seurastaan. Kun uskomme, haluamme tunnustaa pahat tekomme ja korjata niin kuin Sakkeus väärät tekomme. Usko Kristuksen lunastustyöhön on ainut, joka voi meidät kantaa taivaaseen eivät mitkään työt, ei edes parannus.
Kun Jeesus oli pessyt opetuslastensa jalat: ”Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen.
Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat.” (Joh.12-14)
Jalkojenpesu on esikuvallinenteko, eli niin kuin luonnolliset jalkamme likaantuvat, niin myös hengellisen vaelluksemme aikana meihin tarttuu matkan pölyä ja muuta likaa ja tämän lian puhdistamiseen Jeesus meitä opastaa, eli palvelemaan toisiamme. Ei niin, että kun toinen pyytää pesemään tahrojamme me kauhistelisimme, että onpa sinulla paskaset jalat, tuossakin varpaanvälissä – voi kauhistus. Ei näin mutta niin kuin Jeesus, hän ei kauhistellut edes Juudaksen kohdalla, vaan kumartui nöyrästi ja pesi.
Täytyy lopettaa, ettei tule liian pitkä kirjoitus, ei pitkää litaniaa kukaan jaksa lukea. Hyvää alkavaa armonpäivää teille palstalla olevat. Heino
- Anonyymi
Suuri ongelma näyttää olevan ettei ihmiset itse lue Raamattua. Jos lukisivat niin Jumala kyllä muistuttaa sanan paikoista jotka ohjaa pois eksytyksestä. Ihminen sitten itse valitsee kuunteleeko Jumalan ohjausta vai eksyttäjän karismaa.
Yksin jääminen on myös äärimmäisen kova koetus koska se on hylkäämistä. Monet kärsii (siis myös ei-uskovat) nimenomaan yhteiskunnan ja ihmisten tekemästä hylkäämisestä. Nuoria syrjäytetään yhteisöstä jos eivät menesty kilpailussa. Se koettelee rankasti mielenterveyttä. Monet siksi alistuu mieluummin eksytykseen kuin yksinjäämiseen.
Se on sitä oikeaa ristin ottamista. Risti on teloituspaikka ja kuvastaa totaalista hylkäämistä. Suostutko hyljätyksi Jeesuksen tähden, Häntä seurataksesi?- Anonyymi
Kirjoitat: ”Se on sitä oikeaa ristin ottamista. Risti on teloituspaikka ja kuvastaa totaalista hylkäämistä. Suostutko hyljätyksi Jeesuksen tähden, Häntä seurataksesi?”
Ajattelin, etten enää kirjoita tähän ketjuun, mutta sitten näin tämän kirjoituksesi, joka pitää sisällään mietittyä puhetta. Pohdit ristin ottamista ja toteat, että risti on teloituspaikka ja kyllä se on sitäkin.
Jeesus vertaa ristiään myös ikeeseen: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." (Matt.11:29,30)
Ristin ottaminen tarkoittaakin Jumalan tahdon noudattamista. Miksi sitten Jeesus sanoo, että ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."
Nimimerkkikin toteaa, että risti on teloituspaikka ja tämä pitää paikkansa, sillä ristillä Jeesus teloitettiin.
Että ymmärtäisimme tämän Jeesuksen opetuksen luetaan lisää:
”Jeesus sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon?” (Luuk.9:23-25)
Tämän luettuamme ymmärrämme mikä tekee rististä keveän! Eikö vain se, että usko antaa sydämeemme toivon ikuisesta elämästä ja rakkauden Jumalaan. Jeesus sanoi: ”mutta joka sen minun tähteni kadottaa, on sen pelastava.”
Tästä se uskova iloitsee, iloitsee vaikka onkin ihmisyhteisön hylkäämä.
Kirjoituksesi ottaa myös kantaa raamatun tuntemiseen ja on totta, etteivät monetkaan viitsi tutkia raamatun kirjoituksia ja tästä on hyvin helppo päätellä, että silloin eksyy vääriin tulkintoihin helposti, eli tulee eksymys.
Mutta ei raamatun tunteminenkaan estä eksymistä, ei myöskään ihmisäly, Paavali kyllä toteaa, että kirjoituksien tunteminen voi antaa myöskin viisautta, mutta lisää kumminkin, että pelastuu vain uskon kautta.
”Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.” (2.Tim.3:15)
Kiitän sinua kirjoituksestasi tuntematon ystäväni. Kun keskustelemme tälläkin palstalla, muistetaan pyytää Jumalan Poikaa keskusteluumme mukaan, että meille avautuisi pyhä Jumalan sana ja näin seuraisimme Jeesusta, emmekä ihmisyhteisöä. Ihmisäly ja raamatun tunteminenkaan ei ole tae siitä, että uskoessamme seuraamme Jeesusta, kyllä usko on kokonaisuudessaan Jumalan lahjaa. Mutta jos sydämessämme haluamme seurata Jeesusta, niin Jeesus lupaa:
”Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.” (Joh.6:37)
Heino
- Anonyymi
Raamattu ei tunne moista oppia josss omat synnit uskotaan anteeksi
Se on hyvä pitää mielessä siellä veeälseuroissakin. - Anonyymi
### miksi jokaisessa saarnassa painotetaan, että ei tarvitse muuta kuin uskoa omat synnit anteeksi, niin on taivaskelpoinen.
Herää mieleen kysymys, että kuka se nyt naapurin syntejä edes yrittäisi uskoa anteeksi. ###
1. Se on muistutus siitä että meillä jokaisella on syntejä ja jokapäiväinen kilvoitus. Ihan oikeita syntejä ja ylitsekäymisiä. Jos jollakin on niin vähän syntejä että murehtii ensisijaisesti perisynnin turmelusta niin taitaa olla jo pimeäksi mennyt
2. Todella moni (esim. minä tavallaan tässä viestissä) kauhistelee muitten syntejä ja pimeyttä mutta se varsinainen valvominen ja taistelu omia lihan himoja jää ja tule uneliaisuus - Anonyymi
"minulle lestapatu nauroi kun kerroin uskoontulostani..."
😂😂 mitä sä kerroit sille ? - Anonyymi
Lestaodiolaiset on vähän jämähtäneet paikoilleen. Heille pitäisi opettaa vielä uskovien kasteesta ja pyhällä hengellä täyttymisestä niin pääsisivät uskossa eteenpäin.
- Anonyymi
Ensin täytyy uudestisyntyä Pyhän Hengen työn kautta ilman sitä ei ole mitään muuta kuin farisealaista tavoille oppimista!
Näin on ja pysyy!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.1661822Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin671646Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä761424En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin1311322- 471247
90-luvulla maa syöksyi lamaan, ja silloinkin oli syypäinä samat tahot kuin nyt
Laman aiheuttajat olivat demarivetoinen virheellinen finanssipolitiikka, sekä ay-liikkeen taipumattomuus tilanteessa mik1101007- 173977
Vakava varoitus perussuomalaisista!
Keskustan Annika Saarikolta veret seisauttavaa tekstiä, lukekaa uutinen kokonaisuudessaan, tässä siitä maistiainen: ”Ke187824Mä olisin niin iloinen
Jos vielä joskus nähtäis.. Ollaanko tulkittu mies toisiamme väärin?. Kumpikin luuli ettei toinen tykkää, vaikka molemmat60764Olisitko ihminen minulle. Ihan ihminen vain.
Tiedätkö, että saan kyyneleet silmiini, niin syvästi sinua kaipaan. Meidän välillä on jotain todella syvää, kaunista ja43734